Mikä on mielipiteesi "anti-intellektualismista"?
Teksti Harald Olausen
Löysin netistä sekavan mutta kiinnostavan keskustelun anti-intellektuellismista. Tämä kirjoitus on käytännön esimerkki anti-intellektuellismista: https://www.reddit.com/r/isfp/comments/1ff1use/whats_your_opinion_on_antiintellectualism_and_do/?tl=fiKieliasusta päätellen tekstit ovat käännöksiä ja osa myös tekoälyn kirjoittamia. Käyttäisin mieluummin sanaa epä-älyllinen, mutta "anti-intellektuellismilla" on kieltämättä ihan eri kaiku. Se on paljon vakuuttavampi ja tyhjentävämpi (ja tyhmentävämpi).
"Selasin TikTokia, erityisesti kirja- ja kirjallisuuspuolta (tai ehkä kutsuisit sitä booktokiksi tai literaturetokiksi), ja olen nähnyt aika paljon väittelyitä siitä. Näyttää olevan kasvava trendi, jossa ihmiset vähättelevät älyllisiä lukemisia ja kutsuvat niitä epäkäytännöllisiksi tai "liian syvällisiksi". Paljon sisältöä tehdään pinnallisemmaksi ja kaupallistetummaksi laajemman yleisön houkuttelemiseksi, mikä yleensä pilaa sen syvemmät olennaiset asiat. Se sai minut ajattelemaan anti-intellektualismin käsitettä – ajatusta syvemmän, älyllisemmän keskustelun hylkäämisestä helpon tai trendikkään hyväksi. Luuletko, että ISFP:t, joilla on kokemuksellisempi ja käytännöllisempi lähestymistapa elämään, ovat taipuvaisia kuulumaan "anti-intellektuaaliseen" kategoriaan, tai mikä pahempaa, väärinymmärrettyinä sellaisiksi? Kun otetaan huomioon sensorien pahamaineiset kuvaukset "ei abstrakti" tai "ei utelias", mutta minun ymmärrykseni mukaan ISFP:t ovat uteliaimpia sensoreista, mikä johtaa älyllisiin ja abstrakteihin kiinnostuksen kohteisiin. Mutta haluan ymmärtää sen henkilökohtaisista mielipiteistäsi ja tämän persoonallisuuden omaavan yksilön todellisuudesta ilman ennakkoluuloja. Olen utelias tietämään, mitä ajattelet tästä trendistä? "
Esitettyyn laajan provokatiiviseen kysymykseen tuli kaksi hyvää vastausta. joskin aika sekavia ja käsitteitä yhtä sekavasti käyttäen. Ensin selkeästi tekoälyllä tehty nimimerkki mbtilcoholic: "Olen yliopisto-opiskelija, joka tekee toista akateemista tutkintoa, enkä todellakaan pidä itseäni anti-intellektuellina. Mielestäni on suorastaan säälittävää, kuinka paljon juttuja (mukaan lukien mbti, joka käyttää kirjainjärjestelmää kognitiivisten funktioiden sijaan) pitää yksinkertaistaa, koska ihmiset ovat liian laiskoja käyttämään aivojaan ja ponnistelemaan enemmän monimutkaisten käsitteiden ymmärtämiseksi. Mutta mikä mua ärsyttää ihan vitusti, on tän yhteisön wannabe-älykkäät, jotka luulevat olevansa älykkäitä pelkästään identifioitumalla tiettyyn tyyppiin, vaikka heillä ei oikeasti ole syvempää akateemista kokemusta eivätkä he ole koskaan tehneet tieteellistä tutkimusta."
Toiseksi nimimerkki whitbitm: "Haluan avata tätä aihetta tarkemmin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita -- olen psykologi ja autoin muutama vuosi sitten tutkimuksissa, jotka käsittelivät anti-intellektualismin ja politiikan välistä vuorovaikutusta, ja se on kiehtova aihe (ja masentava). Määritelmäsi kattaa yleisen idean, mutta sen sijaan, että anti-intellektuellit suosisivat helppoa tai trendikästä, he suosivat tietoa, joka: ei vaadi älyllistä analyysiä, vaan valitsee tunneperäiset selitykset (anti-rationalismi), on vastoin asiantuntijoiden älyllisiä mielipiteitä (anti-eliittinen), on välitöntä konkreettista käyttöä heidän jokapäiväisessä elämässään (heijastamaton instrumentalismo). Tämä on Hofstadterin kehys, joka mielestäni keksi termin ja selittää sen parhaiten. Olen aidosti huolissani siitä, että anti-intellektualismi on päässyt tik tokkiin. Tämän kategorian ihmisten määrä on jo nyt todella hämmästyttävä ja häiritsevä. Lainaan tieteellistä kirjallisuutta, kun sanon, että konservatismi korreloi vahvasti anti-intellektualismin kanssa, ei niin, että se saisi heidät harkitsemaan mitään uudelleen, ottaen huomioon yllä oleva määritelmä lol. Mielestäni koko maailma on pannut merkille tuolla alueella vallitsevan laajalle levinneen ekstremismin." Kirjoittaja on jenkki.
Kirjoittaja viittaa Douglas Hofstadteriin, joka on yhdysvaltalainen tietoisuuden tutkija ja viihdematematiikan kansantajuistaja, Nobelin palkinnon saaneen fyysikko Robert Hofstadterin poika. Hänen kirjansa Gödel, Escher, Bach: an Eternal Golden Braid voitti Pulitzerin palkinnon vuonna 1980. "Vuosina 1981–1983 Hofstadter julkaisi Scientific American -lehdessä kolumnia Metamagical themas. Ne käsittelivät muun muassa meemin käsitettä, Rubikin kuutiota, ihmisen kykyä käsittää suuria lukuja, seksistisiä ennakko-oletuksia, paranormaaleja ilmiöitä koskevien uskomusten leviämistä sekä vangin dilemmaa. Palstan nimi oli anagrammi Martin Gardnerin samassa lehdessä aikaisemmin ylläpitämän viihdematematiikkakolumnin nimestä Mathematical games. Kolumnit on myöhemmin julkaistu koottuna saman nimiseksi kirjaksi." Näin kertoo (typistävä=tyhmentävä) Wikipedia.
On hyvä muistaa, että anti-intellektualismi on tärkeä osa ovelaa julkista manipulointia ja ihmistä tyhmentävää populismia sen pahimmassa mahdollisessa muodossa, ja tulee usein äärioikealta, jonka agendana on esittää asiat totuudenvastaisesti saadakseen läpi heikennyksiä ihmisten elämään liittyvissä kysymyksissä korporaatioiden hyväksi. Anti-intellektuellismi on myös erityistä vihamielisyyttä älymystöä ja intellektualismia sekä tutkivia toimittajia vastaan, joita usein maalitetaan töissään kaikin mahdollisimman tavoin aina henkilökohtaista häirintää myöten niin, että luodaan ilmaan jatkuva ja rasittava väkivallan uhka.
Julkisessa keskustelussa anti-intellektualistit esittävät itsensä valheellisesti tavallisen kansan edustajana ja poliittisen sekä akateemisen elitismin vastustajina, vaikka taustalla on usein äärioikeiston kasvanut propaganda. Älymystön esitetään vieraantuneen tavallisen kansan asioista. Kaikki tämä on mahdollista vain siksi, että anti-intellektuellismi esiintyy tavallisen kansan eriävänä mielipiteenä ja puolustajana sekä nimissä. Mihin on länsimaissa hävinnyt humanistiset arvot ja usko hyvästä sekä hyvyyteen pyrkivästä ihmisestä? Siitä saa selvän, kun tutkii hieman Ruotsin älyllisen kehityksen ongelmia 1900-luvulla.
Yhden vuosisadan aikana katosi kaikki se hyvä opetuksesta, mikä oli aiemmin tukenut ihmisen kasvua kriittiseksi epäilijäksi ja älyllisesti uteliaaksi aktiivikansalaiseksi. Älyllinen laiskuus ja vastuuttomuus ovat vallanneet koko yhteiskunnan eikä tällä kehitykselle näy loppua ihan heti. Pienessä Suomessa kaikki hyvä ja paha alkaa usein Ruotsin jäljittelynä. Koska näin on kannattaa katsoa Yle Areenasta tuleva K1, J3: Ideoiden maailma -ohjelman numero 3/8: Onko korkeakoulutus vapaapudotuksessa? Historioitsija Dick Harrison puhuu sivistyksen ylenkatsomisesta yhteiskunnassa vastaväittäjinään taideprofessori ja filosofi. Suomi on täynnä tyhjänpäiväisiä keskusteluohjelmia. Tässä olisi hyvä esimerkki älyllisestä ohjelmasta, joka jaksaa haastaa, olla ärsyttävän erilainen ja luoda eri mieltä oleville ihmisille mahdollisuuden esittää eriäviä mielipiteitään.
Dick Harrison on kova luu puolustaessaan omia ruotsalaisesti poikkeuksellisen kriittisiä näkemyksiään kahta aktiivista älykköfeministilesboa vastaan. Heillä on tänään tieto puolellaan ja ns. yliopistosjuoja. Harrsison vaikuttaa itse anti-intellektuellilta, mutta vain esittäessään kritiikkiä latteaa ja liian hyväksyvää konsensusmailmaa kohtaan. Harrison puuttuu perustavanlaatuiseen ongelmaan eli medioiden mahtiin (anti-intellektuellismi kukoistaa erityisesti pikkukaupunkien medioiden yleisönpalstoilla, missä kirjoitetaan ihan mitä vain sattuu "eteen"), mikä on mahdollistanut sen, että kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa, ja se muuttuu ajan myötä tiedoksi. Siksi hänestä on tärkeää, että sivistys ja tiedonjano nostetaan taas kunniapaikalle omaan ylevään arvoonsa.
"Kun ne korvataan "hällä väliä"-asenteella ollaan vaarallisella tiellä. Siitä on valitettavasti esimerkkejä 1900-luvulta. Tilanne pahenee ennen kuin paranee. Olemme ikään kuin liukumäessä, joka kiidättää meidät sivistymättömyyden järveen. Kehityskulku on pysäytettävä. Sivistys on vastapainoa anti-intellektuellismille, jonka nimissä lauotaan mitä tahansa. Asenne ratkaisee. Tärkeintä on halu oppia. Uteliaisuutta tulee viljellä." Hymyttömät naiset näyttivät puheen jälkeen happamilta ja myrkyllisiltä. Heitä häirittiin, ja vieläpä ovelasti oppineen toimesta julkisesti, joten vastauksetkin olivat tavallaan eräänlaisia puolustuspuheita.
Harrisonin madonluvut ruotsalaiselle anti-intellektuellismille, ja erityisesti sitä suojaavalle tyhmälle byrokratialle, ovat osuvia kuvaamaan myös Suomen vastaavia ongelmia. Harrison nostaa yhden ongelman ylitse muiden: välinpitämättömyys totuutta kohtaan, kun kyseessä ovat koulujen saamat rahat valmistuneita opiskelijoita vastaan. Harrisonin kertomusta on samalla kertaa sekä kamalaa että hauska kuulla. Harrisonin puheista saa sen käsityksen, että sivistysyhteiskunta sortui omaan näppäryytensä päästäessään ahneuden sisään. Esimerkkejä on monia myös Suomesta. Aivan viimeisin, kun erityisesti vapaan älymystön suosima, Suomen monipuolisin (niteitä lähs 60.000) kirjakauppa, Rosebud Sivullinen Kaisaniemessä, sai väistyä halpisketju Rustan tieltä. Irvokasta asiassa on se, että vuokranantajana on entisenä sivistysyliopistona tunnettu Helsingin yliopisto.
Harrison olisi asiasta varmasti samaa mieltä. Sivistymaailma on mennyt manan majoille jo aikoja sitten. Sivistysinto on ollut Harrisonin mukaan aina viime vuosikymmeniin saakka on ollut vallassa - ei ole enää. "Se on tuottanut hedelmää. Yhteiskunta on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana enemmin kuin koskaan aiemmin historian aikana. Jos uteliaisuus ja oppimisen halu sivuutetaan, taannumme kivikautiselle tasolle. Sivistyksen luontainen arvo on vaarassa kadota. Nyt arvostetaan muita asioita."
Sivistys ei tarkoita nippelitiedon omaamista ja sillä brassailua vaan päinvastoin, halua kyseenalaistaa, kysellä ja oppia uutta. Sivistys ei ole myöskään johonkin vanhaan takertumista, kuten historismissa, missä kaikkea katsotaan menneen kautta. Sivistys on vapautta, seikkailua ja kokeilua Isac Newtonin ja Virgina Woolfin Orlannon hengessä, mutta myös kykyä olla eri mieltä. Anti-intellektuellismi elää syvällä arjessa tyhjentymisenä ja tyhmentämisenä, kiitos medioiden ja sivistymättömien poliitikkojen, eikä mahtavaa vihollista vastaan ole keksitty vastalääkettä. Vai onko? On ja se on lukeminen. Kaikki tieto ei tyhmennä eikä löydy googlettamalla, se sivistävä ja oikea. Maailmaa ei ole vielä menetetty huuhaalle ja ääriryhmien epä-älylliselle fanatismille. Yksi vastaus voisi olla lukea Douglas Hofstadterin kirjoja ja kysyä hänen esittämiään kysymyksiä omassa mielessään jos kiinnostaa.
"Yksi suurimmista mielen filosofeistamme kysyy, mistä minä tulee – ja miten minämme voi olla olemassa muiden mielissä. Voiko ajatus syntyä aineesta? Voiko minä, sielu, tietoisuus, "minä" syntyä pelkästä aineesta? Jos se ei voi, niin kuinka sinä tai minä voimme olla täällä? Kirja "Minä olen outo silmukka" väittää, että avain minän ja tietoisuuden ymmärtämiseen on "outo silmukka" – erityinen abstrakti takaisinkytkentäsilmukka, joka asuttaa aivojamme. Aivojen keskeisin ja monimutkaisin symboli on "minä". "Minä" on aivojemme keskus, yksi monista symboleista, joilla näyttää olevan vapaa tahto ja paradoksaalinen kyky työntää hiukkasia ympäriinsä, eikä päinvastoin. Kuinka salaperäinen abstraktio voi olla todellinen – vai onko "minämme" vain kätevä fiktio? Käyttääkö "minä" todellista valtaa aivojemme hiukkasiin, vai työntävätkö fysiikan lait sitä avuttomasti ympäriinsä? Näitä mysteerejä käsittelee kirja "Minä olen outo silmukka", Douglas Hofstadterin ensimmäinen kirjan mittainen matka filosofiaan sitten Gödelin, Escherin ja Bachin. Loputtomasti ajatuksia herättävä, tämä on liikuttava ja syvällinen tutkimus mielen luonteesta."