Mikä on ollut Suomen pahin talouskriisi?
Teksti Harald Olausen
"Pulavuosia, pörssiromahduksia, suhdannesokkeja – lukuisat talouskriisit ovat koetelleet suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä. Oli taustalla sitten konflikteja tai kulkutauteja, katoja tai keinottelua, pääosin kriisit ovat olleet tuontitavaraa. Teos kuvaa, miten konkurssiaalto vyöryi oman aikansa pikavippiyhteiskunnan yli 1870-luvulla, kuinka pahasti 1930-luvun lama tuntui työntekijän kukkarossa ja miksi 1970-luvun öljykriisiin vastattiin turvautumalla poikkeustilalainsäädäntöön. Kirjassa seurataan myös 1990-luvun laman pitkää varjoa sekä arvioidaan talouden näkökulmasta koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia uusimpia kriisejä."- https://www.gaudeamus.fi/teos/ankarat-ajat/
Kaksi tunnettu taloustieteen professoria, Jari Eloranta ja Roope Uusitalo, ovat toimittaneet suomalaista taloustiedettä popularisoivan kirjan Suomalaisten talouskriisien pitkä historia (Gaudeamus, 2024). Kirjan kiinnostavin luku tämän päivän vinkkelistä katsottuna on: Mikä oli Suomen historian pahin talouskriisi? Roope Uusitalon mukaan se oli BKT:n menetyksillä mitattuna ensimmäisen maailmasodan ja sisällissodan vuosiin. Miksi näin? Koska Uusitalon mukaan talouskasvu hyytyi jo maailmansodan syttyessä ja länsiviennin pysähtyessä vuonna 1914. Näitä lukuja on hyvä verrata Suomen 2000-luvun alussa alkaneeseen ja yhä jatkuvaan talouskriisiin, ja niitä on hyvä verrata tämän päivän lukuihin. Ehkä opimme niistä jotain.
Kriisi syveni itsenäistymisvuonna 1917, kun Venäjän vallankumouksen seurauksena vienti itään pysähtyi – tuotanto pieneni kaikkiaan yli 16 prosenttia. Pahimmillaan talouskriisi oli Uusitalon mukaan sisällissodan ja espanjantaudin riehuessa vuonna 1918, jolloin tuotannon määrä laski edelleen 13,3 prosenttia ja yksityinen kulutus 23,4 prosenttia edellisvuoden jo selvästi alentuneelta tasolta. Vuonna 1918 sekä kulutus että tuotanto olivat kolmanneksen pienempiä kuin viisi vuotta aiemmin. Sotaa edeltäneelle tasolle päästin vasta vuonna 1922. Uusitalo kirjoittaa, että yhteensä tuotantoa menetettiin 112 prosenttia ja kulutusta 102 prosenttia vuoden 1913 lukumääristä. Taloustieteen ei tarvitse aina olla vaikeasti ymmärrettävää rakettitietoa.
"Toinen maailmaansota oli tuotannon määrällä mitattuna paljon ensimmäistä maailmansotaa pienempi kriisi Suomelle. Keskeinen syy oli kansantalouden resurssien mobilisointi maanpuolustuksen tarpeisiin. Vaikka tuotantokapasiteetti kärsi sodasta, tuotanto pieneni lopulta vähemmän kuin pahimmissa rauhanajan kriiseissä. Kuva toisen maailmansodan aikaisesta talouskriisistä on kuitenkin synkempi, jos kriisin syvyyttä mitataan kulutuksen muutoksilla. Kotirintamalla kulutus oli säännösteltyä, ja muun kun sotatalouden tarpeisiin jäi aikaisempaa selvästi pienempi osa tuotannosta. Yksityinen kulutus laski vuonna 1940 melkein neljänneksellä." Nykyinen oikeistohallitus on pahentanut lamaa ja työttömyyttä vaaralllisella tavalla.
Toisen maailmansodan aika oli Suomen historian pahin talouskriisi. Kun yksityinen kulutus oli laskenut sotaan edeltävään aikaan noinkin roimasti vuonna 1940, ylitti se vuoden 1938 tason vasta vuonna 1947. Sodat aiheuttivat Suomelle lähes kymmenen vuoden talouskurimuksen, mikä näkyi viennin ja tavaroiden vähyytenä sekä kulutuskysynnän heikkoutena. Talous oli jumissa ja maa köyhää. Suomen historian top-viisi-listalla pahimpina talouskriisivuosina ovat (suluissa menetetty tuotanto yhteensä prosenttia); 1918 (125,8), 1993 (102,3), 1940 (53,6), 1867 (31,2) ja 2009 (16.5). Tilasto osoittaa talouskriisien olleen muulloinkin kuin sotavuosina. Vuoden 1867 ongelma selittyy nälkävuosilla sekä Itämeren varhaisena jäätymisenä viljalaivojen jäädessä Saksaan.
"Bruttokansantuotteen pieneneminen lähes kymmenellä prosentilla vuosina 1993 ja 2009 on kansainvälisesti verrattunakin poikkeuksellista. Suomen 1990-luvun lama oli OECD-maiden ankarin talouskriisi toisen maailmansodan jälkeen, ja globaalin finanssikriisin aikaan vuonna 2009 BKT:n lasku Suomessa oli Euroopan rajuinta. Finanssikriisi oli Suomessa myös erittäin pitkä, sillä vuoden 2008 BKT:n taso saavutettiin vasta vuonna 2017. Melkein yhtä suuri oli menetetty tuotanto 1990-luvun lamassa. Kummankin kriisin aikana kumulatiiviset BKT:n menetykset olivat sotavuosiakin suuremmat. Sen sijaan kulutuksen kannalta finanssikriisi ei Suomessa ollut lainkaan kriisi." Asiat pitää suhteuttaa toisiinsa. Kulutus on laskenut huippuvuosista vain vähän.
Professori Roope Uusitalo muistuttaa lukijaa siitä, että talouskriisit ovat "tuontitavaraa" ja että Suomi on riippuvainen kansainvälisen kaupan rajuista muutoksista sekä jatkuvista kriiseistä yhä enenevässä määrin: Suomi on pieni ja avoin talous, jolle ulkomaankauppa on tärkeää. Lisäksi tuotteet ovat kovin suhdanneherkkiä ja riippuvaisia maailmanmarkkinoista sekä hintavaihteluista. Sodat ovat ääriesimerkki maailmankaupan kriiseistä. Vuosi 1918 oli Suomen viennin syvin aallonpohja viimeisten 160 vuoden aikana. Vienti on ollut keskeinen tekijä myös rauhanajan suurissa talouskriiseissä esimerkkinä neuvostokauppa. 1980-luvun lopussa viennistä meni 25% Neuvostoliittoon. Finanssikriisikin osui ensisijaisesti vientiteollisuuteen.
"Ankarat ajat -teoksessa nimekäs joukko tutkijoita tarkastelee Suomen taloushistoriaa. Pulavuodet, pörssiromahdukset lamat ja muut talouskriisit ovat koetelleet suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä sen eri vaiheissa. Pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on alettu puhua jo permakriisien ajasta. Mitä pitäisi tehdä, kun seuraava kriisi iskee? Onko talouskeskustelusta tullut liian synkistelevää? Keskustelemassa Suomen Pankin rahamuseossa ovat kirjan toimittanut taloustieteen professori Roope Uusitalo sekä yksi kirjan kirjoittajista Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn. Keskustelua johdattelee Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen."