Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla?
Teksti Harald Olausen
Näin kysyy tänään Ylen Areenan sivuilla nuori Alma
Tuuva, joka jätti vuosia sitten taakseen halvat paskatyöt ja alkoi tehdä mitä
halusi pienillä avustuksilla. Tuuva kertoo haastattelussa elämänsä olleen ihan
toisenlaista sen jälkeen, kun hän tajusi, että voi tehdä muutakin kuin alistua
nöyräksi ja tahdottomaksi omistajien suurten voittojen varmistajaksi. Hän on niin erikoinen ilmiö anarkistisine ajatuksineen, että hänestä piti tehdä varta vasten muiden ihmeteltäväksi iso juttu Yle Areenan sivuille. Alma ei ole yksin se unohtuu. Hänenlaisiaan on tuhansia. Tänä päivänä muut almat pakotetaan tulemaan toimeen pienellä palkalla.
Mutta kysymys on vähän laajemmastakin ilmiöstä. Huonosti palkattu osa-aikatyö on lisääntynyt samaan aikaan kun omistajien voitot ovat kasvaneet ja pomojen palkat monikymmen kertaistuneet. Kysymys on uudenlaisesta tulonjaosto, jonka vasemmisto ja ay-liike ovat siunanneet, vaikka ay-liikkeeen tehtävä olisi vastustaa tätä. Kysymys on uudesta yhteiskuntasopimuksesta, missä systeemin tukena toiminut oikeistolainen ay-liike ja vasemmisto saavat mitä heille omasta mielestään kuuluu, eli vallan ja rahaa sekä luvan harjoittaa omia bisneksiään, kunhan eivät vain puutu taloudelliseen epätasa-arvoon ja ovat tyytyväisinä hiljaa.
Kysymys on verovapaista miljardeista, ei pikkusummista. Kaikki tämä on mahdollista, koska maa alkaa olla pikkuhiljaa kokoomuslaisempi kuin mitä puolue uskalsi edes hurjimmissa unelmissaan 1970-luvulla unelmoida. Vasemmisto on heikko ja sen poliitikot muutamaa harvaa poikkeuksetta lukuun ottamatta keskinkertaisia ja sivuraiteilla. Ruotsalainen radikaaleista yhteiskunnallisista mielipiteistään tunnetuksi tullut professori Gunnar Adler-Karlsson pohdiskeli 70-luvun lopulla työllisyydestä, kirjassa Ajatuksia työllisyydestä (Kustannuskiila 1984). Kirja on yhtä ajankohtainen ja tärkeä puheenvuoro kuin ilmestyessäänkin.
Jos työ on supistumassa vähempään kuin seitsemänteen osaan ihmisen eliniästä, meidän on harkittava monta asiaa uudelleen. Me emme voi enää elää tehdäksemme työtä. Meidän on vihdoinkin muutettava lauseemme sanajärjestystä ja opittava tekemään työtä, hetken aikaa, todella elääksemme. Yhteiskuntamoraali, joka on väheksynyt kaikkia muita elämäntoimintoja. paitsi kaavamaista työntekoa, on pakko hylätä. Kirjoittaja lähtee siitä, että perinteisillä keinoilla täystyöllisyyden toteuttaminen tai toteutuminen on nyt teollisuusrobottien ja mikrotietokoneiden aikana utopistinen tehtävä. Porvarit ovat tietysti eri mieltä.
Sen vuoksi on ruvettava tulevassa suunnittelutyössä arvioimaan
uudelleen työn ja vapaa-ajan välisiä suhteita, hän kirjoittaa. Meidän on
lisättävä taiteen, kulttuurin, kirjallisuuden leikin, rakkauden ja kaiken muun
tyhjentymätöntä elämänsisältöä tarjoavan arvostusta. Kirjoittaja väittää, että kulttuurimme on antanut väärän
vastauksen klassiseen kysymykseen: Elämmekö tehdäksemme työtä vai teemmekö
työtä elääksemme? Mitä voisimme tehdä, jotta raataminen ja haasteellinen
toiminta jakautuisivat oikeudenmukaisemmin. Olisimme voineet tehdä paljonkin hänen mukaansa mutta emme tehneet. Mutta miksi?
Näin Adler-Karlsson kysyy ja kolkuttelee kenen tahansa omaatuntoa
todetessaan, että teknisen tuotantonäkökohtien kannalta paras ihmisaines löytää
itselleen töitä vastaisuudessakin. Jatkuvasti kasvava ihmisjoukko karkotetaan työmarkkinoilta
kyvyttömyyden, vähätuottoisuuden ja teknisen tietämättömyyden johdosta. Ongelma on yhä edelleenkin ajankohtainen mutta maailma ympärillä on muuttunut niin oikeistolaiseksi, ettei siitä haluta puhua. Lopuksi
Gunnar Adler-Karlsson ehdottaa, että vapaa-aikaa ryhdyttäisiin kehittämään
ihmisten keskeisimmäksi elämänsisällöksi. Nyt olisi syytä kaivaa Marx taas esille.
Marx on tarkkanäköinen ja analyyttinen kapitalistisen tuotantotavan
analyytikkona, joka uusia uria avaten analysoi kapitalismin kehitystä
globaalilla tasolla ja kuvasi porvarillista yhteiskuntaa paremmin
kuin kukaan muu. Tällainen Marx ei
käsittänyt kapitalismia ja yksityisomistuksen järjestelmää
muuttumattomina, ihmisluontoon kuuluvina asioina, ja siksi hän
tarjoaa edelleen ohittamattomia ratkaisuja niille, jotka haluavat
vaihtoehtoja uusliberaalille taloudelliselle, sosiaaliselle ja
poliittiselle järjestykselle. Marx sanoi työläisellä olevan menetettävänä vain kahleensa ja omaisuuden olevan rikos. Mihin nämä huomiot ovat unohtuneet?
Marxin ajatuksia ei enää tunneta kunnolla eikä niistä olla kiinnostuneita siellä missä pitäisi eli vasemmistossa. Toinen huomionarvoinen Marx on sosialismin teoreetikko: tekijä, joka torjui Ferdinand Lassallen ja Johann Rodbertuksen julistaman valtionsosialismin idean. Tämä ajattelija ymmärsi sosialismin tuotantosuhteiden mullistamiseksi eikä vain joukoksi laimeita korjailuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kuulostaaka tutulta? Näin ajatteli ja puhui vakavissaan yhteiskunnan muutoksen välttämättömyydestä sekä eurooppalainen että suomalainen vasemmisto vielä 70-luvulla. Miksi he pettivät sitten aatteensa?
Syitä oli kolme, RAHA, RAHA ja RAHA!
