Mitä meidän tulee tietää Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta?

Teksti Harald Olausen

Ylen Yhdysvaltoja käsittelevissä uutis -ja ajankohtaisohjelmissa aina silloin tällöin vieraileva dosentti Markku Ruosilan vaihtoehtoisia faktoja sisältävä kiihkomielinen Trumpin ja Yhdysvaltojen uskonnollisen äärioikeiston fanittaminen, on herättänyt katsojat ihmettelemään, miten erilaista voi olla politiikasta tehtävien johtopäätösten tekeminen joko Suomen tai Yhdysvaltojen näkökulmasta. Ruosila ei varsinaisesti valehtele. Hän puhuu kokemastaan ja näkemästään samoin kuin republikaanien Fox-televisiokanavan uutisankkurit, ja tulkitsee laput silmillä samalla tavalla muista mielipiteistä viittaamatta yhteiskunnallista todellisuutta omien toiveidensa, ei faktojen määräämällä tavalla. Näin tekee kahtiajakautuneessa maassa moni muukin. 

Suomalainen politiikka ja keskustelu ovat vielä askeleen verran asiallisempaa ja siksi on hyvä ottaa selville, millaiset juuret politiikalla Yhdysvalloissa on. Tänään Yhdysvallat on entistä tärkeämpi Suomen olemassaolon ja politiikan kannalta, kun poliitikot ovat sitoneet Nato-päätöksellään Suomen tiukemmin Yhdysvaltojen taloudelliseen ja sotilaalliseen "uuden kylmän sodan etupiiriin". Rousilan tekee vaaralliseksi itselleen ja totuudelle se, että hän uskoo asiaansa ja vain vetää (sitä tunnustamatta) oikeista asioista väärät johtopäätökset. Rousila fanittaa Trumpia samoin kuin äärikristitytkin maassa huolimatta siitä, että Trump on enemmänkin paha poika kuin hyvä. Taustalla on hyötyajattelu. Jos paholaismainen Trump saa voimaan aborttikiellon.

Demokraattien ja republikaanien ulkopolitiikassa ei ole suuria eroja. Mutta eroja on silti ja niillä on pitkät historialliset juurensa. Nyt kun Suomi pelaa samassa joukkueessa ja maiden välinen virallinen kommunikointi tapahtuu ulkopolitiikan nimissä, on hyvä tutustua tarkemmin siihen, millaisia ovat olleet Yhdysvaltojen ulkopolitiikka ja kriisit 1900-luvun alusta tähän päivään saakka. Tähän tarjoaa kahden Yhdysvaltojen politiikkaan perehtyneen tutkijan, Antero Holmilan ja Matti Roiton kirja Rooseveltista Trumpiin (Docendo, 2018). Kirja ei ole vanhentunut päivääkään vaan on osoittautunut kattavaksi perusteokseksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa tutkittaessa, 1900-luvusta puhutaan Yhdysvaltojen vuosisatana, Yhdysvallat on ollut mukana kaikessa pahassa.

Kirjottajat tutkivat Yhdysvaltojen ulkopolitiikan perusteita, miten maa nousi suurvallaksi, ja mitkä ovat olleet keskeiset linjaukset sen ulkopolitiikassa. Trumpin poukkoileva ulkopolitiikka ei ole sittenkään uutta, vaan pitkän historiallisen kehityksen muovaamaa. Tänään kirjaa kannattaa lukea myös taustatietona meillä vähemmän tunnettuun Yhdysvaltojen tapaan hallita kriisejä. Aika paksusta ja pienellä präntätystä kirjasta kannattaa nostaa muutama varoittava esimerkki Yhdysvaltojen tavasta manipuloida muuta maailmaa ja toimia sitten hyviin aikomuksiin naamioituneena ja maailmankriisejä pahentaen vain omien taloudellisten intressiensä mukaisesti vahvistaen samalla kulutuskysynnän nousulla kotimarkkinoiden kysyntää omassa maassaan.

Nämä esimerkiksi siksi, ettei Suomessa laajasti ulkopoliittisen konsensuksen nimissä leviävä sinisilmäisyys ei kostautuisi sokeuttavana kaihina sitten, kun maksun aika haaveilusta tulee aikanaan, ja Suomi joutuu tahtomattaan mukaan osaksi Yhdysvaltojen johtamaa leiriä turvatakseen Yhdysvaltojen omat intressit armeijan avulla muiden maisen ihmishengistä välittämättä. On ymmärrettävää, ettei ihan kaikki selittävät tekijät sekä tapahtumat mahdu sellaisenaan kirjaan lainkaan. Sen kirjoittajat tunnustavatkin. Aiheesta voisi hyvin kirjoittaa kirjasarjankin. Ja vaikka ongelma onkin juuri tämä, on valitettavaa se, etteivät suomalaiset saa yhdysvaltalaisen ulkopolitiikan ydintä tarkasti selitettynä. Kirja pyrkii selittämään olennaiset tapahtumat.

Lähtökohta on ollutkin ottaa huomioon sellaisia tapahtumia, joilla on merkitystä Yhdysvaltojen nykypolitiikan ymmärtämiselle ha koko suurvalta-asemaan nousun perusteiden hahmottamiselle. Lisäksi kirjoittavat kertovat pyrkineensä pohtivampaan otteeseen kuin pelkkään tapahtumahistorian esittelyyn. Huomaa kyllä, etteivät kirjoittajat ole kirjoittamisen ammattilaisia. "Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kannalta tärkeiden talous- ja sotahistorian osalta olemme tuoneet mukaan vain tärkeimmät tekijät, mutta samalla olemme joutuneet jättämään paljon pois. Nyt ymmärrämme, miksi tällaista teosta ei ole aiemmin edes yritetty suomeksi." Kirja on aloitettu ennen Trumpin valintaa presidentiksi ja julkaistiin hänen kautensa puolivälissä vuonna 2018.

Se joka haluaa saada selville, mistä oikein on kysymys Yhdysvaltojen sotaisessa ulkopolitiikassa, kirja on hyvä työväline. Silloin kannattaa lukea tarkkaan nimenomaan Johdannon selitykset siitä mitä amerikkalainen imperiumi on ja miten sen koneisto toimii ja miten siihen vaikuttaa yleinen mielipide, jota laaja yksityinen mediasektori manipuloi sen mukaan, kuka mediat oikein omistaa. Ensimmäinen luku Maailmanvallan aamurusko: Yhdysvaltojen ulkopolitiikka 1898-1914 selittää paljolti menestykkään "mediasodan" eli espanjalais-amerikkalaissodan menestystä ja miksi Yhdysvallat luopui protektionistisesta Monroen opista keskittyä vain omiin asioihin, ja olla puuttumatta naapuriensa toimiin, varsinkaan väkivalloin armeijan avulla.

Viides luku Kylmän sodan alku 1945-1957 on kokonaisuuden kannalta tärkeä kirja, sillä siinä paljastuu amerikkalaisen sotakoneiston kylmyys ja kovuus mutta myös tyhmyys olla ymmärtämättä vastavoimien nousevan aina keppiä tarjoavaa sortajaansa vastaan. Luvussa käydään läpi kylmän sodan perusasetelmia, ydinasepolitiikkaa sekä suhteita Kiinaan ja Korean sotaa 1950-1953. Kymmenennessä luvussa Ulkopolitiikan uudet haasteet, amerikkalainen ulkopolitiikka on muuttunut aiemmasta maailmanpoliisista, jonka alueilla ei ollut kriisiä, itse terroristien maalitauluksi joutuneeksi puolustavaksi maaksi, jonka pelikenttä uuden tappoteknologian avulla on kaikki maailman terroristit, aseenaan tarkat täsmäiskut ja huipputiedustelu.

Mitä amerikkalainen ulkopolitiikka sitten on? Onko se muuttunut ja miten? Miten se tulee muuttumaan, jos uudeksi presidentiksi valitaan joko demokraattien Kamala Harris tai republikaanien Donald Trump? Se selviää lukemalla kirja loppuun, sillä se antaa hyvät eväät ymmärtää, ja ennakoida suurvallan todennäköisiä sotilaallisia (mielen)liikkeitä nykymaailmassa. Epilogissa Epävarmuus on ainoa varmuus, puhutaan otsikkonsa mukaisesti maailmasta, jossa vain epävarmuus politiikassa ja taloudessa on varmaa, ja selvitellään Trumpin ulkopolitiikan ideologista ydintä, hajota - ja hallitasysteemiä, joka on lyhyellä aikavälillä hyvä ja tehokas, mutta kääntyy itseään vastaan myöhemmin. Lopuksi kysytään Entä Yhdysvallat vuosisadan jälkeen? Tärkeä kirja!