Mitä Tampere edellä, sitä muut (toivottavasti) perässä
Teksti Harald Olausen
Tampereen suunnalta kuuluu yllättävän hyviä uutisia koko Suomen talouden kannalta: kaupunki on päättänyt säästää 10 miljoonaa vuodessa heittämällä turhat ja isopalkkaisimmat kulttuurin ja vapaa-ajan johtajat ulos. Ja niitä onkin kertynyt sen verran, ettei kukaan ole pysynyt laskuissa. Asia on ollut aiemmin tabu mutta nyt vapaata riistaa talouden elvyttämiseksi.
Turhat ja korkeapalkkaiset sekä (liian) korkeasti palkatut kulttuuribyrokraatit ovat vaivana muuallakin. Kyseessä on hölmöläisten hommaa. Kun rahat menevät tyhjiin seiniin ja palkkoihin, itse kulttuurille ei jää juuri mitään. Kulttuuribyrokraatit ovatkin olleet vuosikymmeniä kuin verta imeviä loisia ilman että kukaan olisi uskaltanut puuttua heidän touhuihinsa tai kyseenalaistaa heitä.
Turhia kokouksia, matkoja, seminaareja ja juhlia itselleen, on tehty veronmaksajien tietämättä suureellisesti. Esimerkiksi Kotkassa aikoinaan päätettiin lähettää muutamaksi viikoksi kulttuuri -ja vapaa-ajan kaikki johtajat (8 kpltta) tutustumaan johonkin keskieurooppalaiseen projektiin. Se oli tietenkin täysin turhaa, sillä "oppeja" ei sovelltettu koskaan kotimaassa kuin ei muistettu.
Koko turhan homman hyöty oli miinusmerkkinen paitsi, että johtajat olivat kaksi viikkoa pois työpaikoiltaan häiritsemästä alaistensa työntekoa. Työrauha palasi ja työn tuottavuus koheni ja työntekijöiden ideat pursusivat kun johtajat eivät kiusanneet. Työpaikoilla keskityttiin itse työhön ja lähinnä johtajia varten järjestettyjä kokouksia ei tarvinnut alaisten onneksi järjestää.
Tampereen päätös on yllättävä, sillä sen esitteli "sannamarinilaisiin" rahantuhlaajiin kuulunut Tampereen pormestari. Demareilla kun on 50-luvulta lähtien ollut sisarpuolueensa vaikutuksesta ns. Ruotsin tauti, jossa verorahoin kaikille asioille, turhille ja täysin hölmöillekin, on pitänyt perustaa oma organisaatio ja valita sille johtajat ja työntekijät, ja kunnista on tullut suojatyöpaikkoja.
Jossain kunnissa "ylimääräisiä työntekijlöitä" voi olla jopa 1000-1500. Usein ne ovat kiitosvirkoja, joihin kaikkien tyhmimmät, aikaansaamattomimmat ja kaikkia hyviä asioita jarruttavat eri puolueiden edustajat on valittu edustamaan puolueidensa intressejä johtajina kunnallisessa päätöksentekojärjestelyssä, samalla kun budjetit ja tehtävät ovat paisuneet kuin pullataikina.
Miksi kulttuuri- vapaa-ajanalalla tarvitaan niin paljon sitten Byrokratiaa? Kukaan ei ymmärrä tätä (katsokaa paljonko Helsingissä on ja hämmästykää!) Lähinnä naisista koostuva ja korkeasti koulutettu kulttuuribyrokraattien armeija päättää järjestöille ja kulttuurialan ammattilaisille jaettavista avustuksista ja siitä, millaisia tapahtumia ja kulttuuria kunnissa rahalla järjestetään.
Kyseessä on vakava eturistiriita. Samat henkilöt päättävät mitä kulttuuri on ja jakavat sille tukea. Suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa kulttuurin ovat määritelleet säätiöt, julkinen valta ja poliitikot. Olisiko nyt aina antaa taas itse taiteelle ja kulttuurille aloite omiin käsiin ja tukea sitä taloudellisesti vain erityistapauksissa? Nykyisin kuluttajat maksavat suurimman osan.
Jos kaikki kotkalaiset kulttuurin ja vapaa-ajan johtajat olisi erotettu ja rahat olisi käytetty kansalaisten hyväksi, olisi kulttuurille voitu jakaa muutakin kuin murusia ja vielä olisi riittänyt vaikka joka viikkoa arpoa torilla kaikkien kaupunkilaisten kesken yksi iso 100.000 euron potti, sillä olisi se mennyt mihin tahansa, olisi se mennyt paljon paremmin kaupunkilaisten hyväksi.
Helsingin entinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.), osasi nähdä kaupungin budjetin haasteet aloittaessaan jo vuonna 2007 kaupungin tervehdyttämisohjelman. Kaupungilla oli 55.000 työntekijää. Pajunen ajoi kovasta vastustuksesta huolimatta läpi ohjelman, jolla luonnollisen poistuman avulla saatiin tuhansia työpaikkoja pois, ja kaupunki säästi satoja miljoonia vuodessa.