Miten kukin elämänsä elää?

Teksti professori Timo Airaksinen

Olen uuden vuoden kunniaksi taas pohdiskellut ihmisen onnellisen elämän ehtoja ja mahdollisuuksia. Suomalainen onnellisuus on paradoksi parhaasta päästä. Suomessa on onnellinen kansa onnettomassa maassa. Miten on muka mahdollista, että olot huomioiden olemme niin onnellisia? Ennen sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen, tai ehkä nyt pitäisi sanoa, on lottovoitto saada asua Suomessa. Entä nyt?

Miten suomalainen tulee onnelliseksi? Pidin ennen aikaan esitelmiä onnellisuudesta, ja aina nousi yleisön joukosta joku todistamaan vakaumuksen syvällä rintaäänellä: onnellisuus on pienissä arjen asioissa. Kun ei yritä mitään, ei myöskään häviä mitään – niinkö? No ei aivan mutta melkein. Pidin tätä kantaa hassuna, mutta nyt olen alkanut ajatella toisin. Onnea on istua omakotitalon ison ikkunan ääressä katsoen lumista metsää lintuineen kahvikuppi kädessä, kun taustalla hälisevät kiltit lapset. Sellainen on oikea suomalainen onni. Maahanmuuttajatkin sen varmaan pian oppivat.

Filosofisesti tässä on kyseessä jo antiikin epikurolaisten kannattama onnellisuusoppi. Pitää järjestää elämänsä niin, että nauttii tapahtumista sellaisina kuin ne ovat tässä ja nyt. Ei pidä odottaa suunnitelmiensa ja pyrkimystensä toteutumista joskus tulevaisuudessa. Annan esimerkin. Illallisaika lähenee ja keittovuorossa oleva isäntä avaa jääkaapin oven. Tyhjä on, mutta pakkasessa on jauhelihaa. Siis tehdään spagettia jauhelihakastikkeella, mikäs sen parempaa. Ei stressata, eikä ainakaan ryhdytä suunnittelemaan kauppareissua ja ostoksia. Eikä vaadita lapsia lähtemään kauppaan ostoslistan kanssa.

Tyydytään siihen mitä on. Otetaan asiat niin kuin ne ovat. Voisivat ne olla huonomminkin. Pakkasessa oli kaikki mitä tarvittiin. Jos olisi suunniteltu ja toteutettu kauppareissu, ei se kaupan lohi niin kovin hyvää ole. Sitä syödessä olisi tullut paha mieli, kun nähtiin turhaa vaivaa. On opittava nauttimaan siitä pienestä mitä on. Suunnitelmat kaatuvat. Pyrkimyksistä on vaivaa. Halut eivät toteudu. Suuret tulevaisuuden suunnitelmat onnistuvat jos onnistuvat, eikä niiden onnellistuttava vaikutus ole tässä ja nyt. Haave tulevasta onnesta ei ole mistään kotoisin. Me haluamme olla onnellisia tässä ja nyt.

Näin syntyy onnellinen kansa onnettomaan maahan. Viitsisikö joku vielä yrittää jotakin, ottaa riskiä, pyrkiä parempaan, kasvaa, rikastua ja tulla kuuluisaksi – ei sillä pohjalla, jota edellä kuvasin. Vaivaa ja vastusta on elämä ollut silloin kun se on parasta ollut. Maan tilan korjaaminen vaatii oman onnellisuuden unohtamista, ainakin siksi aikaa, että maan asiat on taas saatu kuntoon. Elämä nyt vain on sellaista, että katseen on paras olla tulevaisuudessa. Riskinottokyky pidetään kunnossa ja toivotaan, että lopussa kiitos seisoo. Loppuu sitten ikkunan ääressä istuskelu.