Mitkä syyt ovat johtaneet suomalaisen työväenliikkeen hajanaisuuteen?

Teksti Harald Olausen

"Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) oli puolue, jonka muodostivat kommunistit ja näitä tukeneet SDP:stä irtautuneet radikaalit vasemmistolaiset. SSTP toimi aktiivisesti keväästä 1920 elokuuhun 1923, jolloin viranomaiset lakkauttivat puolueen ja pidättivät sen kansanedustajat. Toimenpiteitä perusteltiin yhteyksillä kiellettyyn Suomen kommunistiseen puolueeseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Sosialistinen_Ty%C3%B6v%C3%A4enpuolue

Vanha työväenliikkeen veteraani, joka oli alusta lähtien todistajana suurissa poliittisissa murroksissa ja itsekin tekijänä, varsinkin työväenliikkeen hajaannuksessa, Arvo Poika Tuominen, mainitse yhdeksi syyksi vuoden 1918 tapahtumista sivussa pysyneiden työväenjohtajien julistuksen Väinö Tannerin johdolla, missä tuomittiin ankarasti luokkasotaan osallistuneiden punaiset toimet.

Sillä oli järkyttävä shokkivaikutus antautuneiden ja nälkää vankileirillä näkevien punaisten keskuudessa. Tappio ja menetykset valkoisille kestettiin juuri ja juuri, mutta että omat löivät lisäksi tällä tavalla selän takana kuin vierasta sikaa, oli liikaa ja aiheutti ikuisen ja yhä jatkuvan katkeruuden, mikä purkaantui 1920 SDP:n puoluekokouksessa, kun hävinneet yrittivät vallata puolueen.

Tanner oli myöhemmin sanonut kahden kesken Tuomiselle, että heidän oli pakko, sillä valkoiset vaativat heitä sanoutumaan irti vallankumouksesta ja tuomitsemaan sen johtajat, jotta olisivat saaneet luvan toimia ja työväenliikkeen takavarikoidun omaisuuden takaisin ja puoluelehdet taas ilmestymään. Mutta siinä oli vain osatotuus, josta ei julkisuudessa vieläkään puhuta.

Ei siksi, että noista tapahtumista lähtien ratkesi valkoisen vallan synnyttämän isänmaallis-kristillisen Suomen instituutioiden rakentuminen yhteistyössä sosiaalidemokraattien kanssa, mikä mahdollisti myöhemmin myös talvisodan hengen syntymisen: sosiaalidemokraatit muiden pohjoismaiden tapaan saatiin mukaan rakentamaan maltillisesti porvarillista yhteiskuntaa.

Mutta kenen etua palveli eniten se, että tuolloin hävinnyttä vasemmistodemarisuuntausta alettiin väittää salaisen poliisin eli Ohranan toimesta kommunistiseksi ja se kiellettiin? Vastaus on ehkä yllättävä: oikeistodemareita, jotka olivat hätää kärsimässä teollisuusväestön tukiessa SSTP:ta. Ensimmäisissä vaaleissa 1922 he saivat 27 kansanedustajaa, SDP vähän yli 50 edustajaa.

Historiankirjoitus väittää yhä edelleenkin kyseessä olleen kommunistien uutta vallankumousta Suomeen haikailleiden radikaalien ainesten salaliitto, joka piti kieltää siksi. Onkohan syynä kuitenkin ollut taustalla oikeistososialidemokraattien kädenpuristus porvarien kanssa SDP:n menestyksen turvaamiseksi epäisänmaallisiksi aineksiksi katsottua vasenta laitaa vastaan?

Siitä kielii hieman se, että valtiollisen poliisin johtoon tuli johtavia sosialidemokraatteja jo 30-luvun alusta. Ja kun katsoo noiden aikojen poliittista karttaa, huomaa radikaalien kannatuksen jakaantuneen tasaisesti samoille alueille kuin nykyisinkin; suuret teollisuuspaikkakunnat, itä ja pohjoinen. Tässä poliittisessa traumassa on radikaalin ja maltillisen työväenliikkeen alku ja syy.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet kommunisteja vaan vasemmistodemareita. 1920-luvun alun suomalainen kommunismi sovelsi bolševikkien esimerkkiä Suomen työväenliikkeen perinteiden pohjalta, mutta SSTP:n perustajat kutsuivat itseään vasemmistososialisteiksi. Ihan sama jako vallitsee vieläkin vasemmistossa, ja on syy miksi mikään ei muutu? Tässä yksi selitys.