MTV-surkeilua jo vuodesta 1955 lähtien

Teksti Harald Olausen

Televisiomaailmassa MTV-surkeilu on muodostunut jo omanlaisekseen käsitteeksi mainosmaisesta kiiltokuvahuijaamisesta, joka on samaa luokkaa kuin samaa sinivalkoista väriä tunnustavalla Alexander Stubbilla (kok.): ensin mielistellään, kehutaan ja nuollaan märäksi hämmentynyt, mutta myös yllättävästä huomiosta imarreltu kohde. Sen jälkeen selän takana viedään rahat ja kunnia – ei väliä mitä on puhuttu tai mitä on luvattu, lopputulos on aina tyhjän kanssa ja katsojan/kansalaisten kannalta ikävä, jos sattuu kuulumaan ns. tavallisiin kansanryhmiin. MTV:ta ei ota vakavasti kukaan omat aivot omaava katsoja – eikä katso kukaan, joka haluaa pitää sekä omat aivot tallella että lompakon turvassa, koska yhtiön perusidea on tuottaa aivot uuvuttavaa roskaa.

Stubb ja mainosmaailma ovat kuin vastuuttomat suomalaishammaslääkärit, jotka kehuivat koivusokeria "happohyökkäystä vastaan", tietäen sen olleen vain liioiteltu ja hyvin suunniteltu mainos myynnin lisäämiseksi. MTV:n ohjelmistossa on mainosta ja niiden välissä piirrettyjä lapsille, isille jännitystä, äidille kokkiohjelmia - kaikille jotain mutta aina myös yhtä varmasti kevyttä, viihdyttävää ja jonninjoutavaa ajantappoa; Muumien maailma, Simpsonit, Paavo Pesusieni, Bob's Burgers, Moderni perhe, , Suurmestari UK, Käräytyskamera, Suomalainen menestysresepti, Rekkakuskit jäällä, Suurmestari UK, Frendit, 18.00Kuutamolla, 19.00Jay Lenon autotalli, Maria Kallio, Subleffa: Wrong Place, Poliisit UK: Parhaat ajojahdit, Rekkakuskit jäällä, Poliisit UK.

Mainos on aina vain pintaa, Se on kuin kaunis kuva päässämme ja usein myös yhtä kaukana todellisuudesta. MTV:ssakin kaikki on vain sileää pintaa, hämäystä ja silmänlumetta kunnon harhaanjohtavan mainoksen tavoin pepsodent-hymyn ja kalliin hintalapun kera. Pettäminen ja valehtelu on nykyisessä markkinailmapiirissä niin oleellinen osa kaupankäyntiä, ettei sitä kyseenalaista enää kukaan. Esimerkiksi muutamassa vuodessa tv:stä tutun Tokmannin myymä kolmen purkin Möller-kalanmaksaöljytablettisetti on muuttunut. Kolmesta purkista on vähennetty kapseleita sen verran, että niistä tulee enää yhteensä vain kaksi purkkia ja hinta on sama. Tämä on päivän trendi. Hinta nousee ja määrä laskee myös mediamaailmassa.

Mainos myy, sumuttaa ja pettää aina kuluttajan. Mainos on epäeettistä ja harhaanjohtavaa. MTV ei ole varsinaisesti oikea mediayhtiö. Se on sumuverho pahan kapitalistin halusta myydä kalliilla muovinmakuisia helpisunelmia, ja on kuin mediamaailman IKEA, joka myy purukumia ja peräruiskeita kuorien kermat päältä; sen sivutuotteena kulkee "mainosten sivussa jonkinlaista säällistä ohjelmaa, mikä ei ärsytä liikaa yrityksiä"- etupäässä jo edellä kuvatun kaaltaista viihdykettä ja mainosten lomassa esitettäviä lyhyitä uutisia, urheilua, säätiedotuksia, pörssitiedotteita, höpinöitä ja jorinoita aamukahvin lomassa, missikisoja ja homojen pariutumisleikkejä, koirankasvatusohjelmia sekä valt.maisteri Ripsa Koskinen-Papunen (kok.).

Kun MTV sai 80-luvulla pitkän poliittisen nuolemisen ja vehkeilyn jälkeen painostettua oikeiston kansanedustajien voimin itselleen uutiset, ensimmäisessä lähetyksessä hölmöilyjen jälkeen katsojien ällistynyt tunnelma oli sama, kuin 1980 Moskovan Olympialaisten kävelyn startissa: yleisö repesi nauramaan surkeilulle eikä loppua meinannut tulla. Ylen pääjohtaja Eino S. Revon kiistattomien saavutusten joukkoon vastaan amerikkalaistyylinen mainosrahoitteinen "ns. uutistuotanto" kuului pyrkimys lakkauttaa turhana, tosiasioita vääristävä ja valheilla rahastava yhtiö kokonaan. Vasemmisto puolsi, oikeisto vastusti ja "kepu pettää aina"-osasto ratkaisi MTV:n tulevaisuuden, johon kuului oleellisesti hömpäksi kutsutun viihteen ulottaminen.

Myöhemmin yhtiön johdon kulissien takana (ehkä seteliselkärankaisillakin oli sormensa pelissä?) kovalla lobaamisella ja ehkä myös paksuilla ruskeilla kirjekuorilla hankittuihin uutisiin, ja niihin muutamiin ajankohtaisohjelmiin, joita yhtiö valmisti mainostajien tarpeisiin myydä mm. lisää vakuutuksia ja terveydenhoitoa sekä suuhygieniaa. MTV:n surkeilusta on kirjoitettu kolme "mtvläistä" sisäpiirin tarinaa, jotka ovat talon muun tarjonnan tapaan yhtä epäluotettavia ja puolueellisia sepostuksia MTV:n oikeista pyrkimyksistä muuttaa Suomi oikeistolaiseksi, ja kahmia siinä sivussa kasamäärin omistajilleen rahaa kuin on hämärää se, mitä MTV:n uutisissa oikeasti kerrotaan ja miksi. MTV:n uutiset on uutisten irvikuva naurettavine loppuhuipennuksineen.

Ensimmäinen kirja on Markku Onttosen toimittama Pentti Hanskin muistelmateos Pöllön siivin (Otava 2001). Toinen on kanavan ehkä koskaan ainoan kunnianhimoisen journalistin, Kari Lumikeron, kirja Tätä en ole vielä kertonut – uutismiehen tilinpäätös (Tammi 2021) sekä Jaakko Lyytisen Kun pöllö sai siivet (Tammi 2006). Kirjojen totuusarvo on samaa heikkoa luokkaa kuin 50-luvulla alkanut ja osuusliikkeen itsensä (E-osuusliike ja Tammi-kustantamo ja KK:n laakapaino) kustantamat työväenliikkeen pönäkän patriarkaatin postuumit "historia on minun puhdistava"-kirjat, joita ei lue sikakaan selvinpäin. MTV:n ensimmäisen ja vaikutusvaltaisimman johtajan, Pentti Hanskin tarina voisi ihan yhtä hyvin olla koko MTV:n tarina. Mutta siihen se on liian kiltti.

Matka Talouselämä-lehden ja Taloudellisen tiedotustoimiston kautta Suomen ilmoittajien (Mainostajien liitto) toiminnanjohtajaksi ja tavaraselostevaltuuskunnan asiamieheksi 40-luvun lopulta 50-luvun lopulle lupasi hyvää sekä hänelle että koko ajan kasvamassa olleelle "amerikkalaistyyliselle" markkinointikulttuurille, missä kaikki oli tai ainakin väitettiin olevan, isoa, mahtavaa ja kaunista. Tämä oli Hanskin ja MTV:n mentaalisen maailman ydintä: myydä, myydä ja myydä niin paljon ja niin kalliilla, kuin rahkeet antoivat periksi, ja vielä hieman lisää (Hanskille plussaa on tietysti se kirjoittajan näkökulmasta, että hän oli näitä nykykulttuurin tuntemia "myyttisiä junnuvainolaisia Kotkan poikii", jotka omasivat kumallisen kyvyn hurmata muita).

Hanski omasi hyvän huumorintajun sekä idänpojan nokkelan suun selittää asioita ja kuvitella. Kun kirjaa lukee, huomaa hyvin Hanskin edustamien mainostajien olleen kiinnostuneita vain rahasta ja siitä, mikä myy hyvin. Kaikki muu on sivuseikkaa, mistä ei niin kovasti turhana välitetä. Mutta Hanski ei ole kaupungin yleisen tarinan tapaan kurjuutta lapsena kokenut työläispoika, vaan oikea sinivalkoinen partiot, armeijat ja hyvät koulut käynyt porvari, jonka äidin omistamassa vuokra-asunnossa asui lapsuutensa toinen kotkalainen suuruus, Taisto Sinisalo (kom.), joka on asiasta kirjoittanut aikoinaan Apu-lehteen kirjan mukaan. MTV:n käytännössä omin käsin luoneen ensimmäisen toimitusjohtaja Pentti Hanskin kirja on valaiseva kuvaus sen ajan haasteista.

Se oli vielä sitä aikaa, kun MTV,:lla oli oma selkeä ohjelmaprofiili ja mm. tärkeät ajankohtais- ja perhetoimitukset, jonka jälkimmäisen johtajana toimi Kyllikki Stenros, myöhemmin Johannes Virolaisen vaimona tunnettu julkkistoimittaja ja suositun Tänään kotona ohjelman tuottaja. MTV:n omien ohjelmien tuotanto pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1978 mm. Maakuntakatsaus-sarjalla. Ajankohtaispuolella oli Suomen paras paikkakunta, Maailman metsät ja viisiosainen sarja Afrikasta. Silti MTV:n ohjelmia ei voinut verrata, ei laadussa eikä määrässä, johtavan aseman saaneeseen Yleen missään muodossa silloinkaan. Kun 1981 MTV sai omat "pöllöuutisensa", alkoi suomalaisessa kaupallisessa tiedonvälityksessä se sama suunta, joka jatkuu vielä tänäänkin.

Medialiiton jatkaessa mtv:laista mainosrahoitteisen mediamaailman arvoja ja yrityksiä syrjäyttää tosiasioihin perustuva toimituksellinen työ. Se näkyy mm. millaisia juttuvalintoja ja niihin näkökulmia maakuntien medioiden lähes monopolia pitävä Keskisuomalainen konserni tekee, googlatkaa vaikka. Tulos on järkyttävää. Lehdet näyttävät samoilta Jyväskylästä Kotkaan ja jutut ovat myös lähes samoja. Medialiitto yrittää syrjäyttää Yle johtavalta paikalta ja kasvattaa kepu-taustaisten maakuntalehtien valtaa. Tästä kertoo ja miten Lyytisen kirja Kun pöllö sai siivet. On yksi kirja, joka valaisee myös millainen on markkinajournalismin työntekijöiden ja heidän kiinnostuksen kohteittensa eli julkkisten elämä, Kari Lumikeron kirja Tätä en ole vielä kertonut.