No mutta unohtuiko jotain Jaakko Kuusisto-hypetyksestä?

Teksti Harald Olausen

"Jaakko Kuusisto (1974-2022) tunnettiin suurena muusikkona, jonka ote piti vahvasti ensin viulunkaulasta ja sitten tahtipuikosta ja partituureista. Musiikin ohella hän ei epäröinyt ottaa kantaa näkemiinsä yhteiskunnallisiin epäkohtiin." - Toimittaja Petra Himberg.

Tänään 23.2.2022 (vaikka jutussa lukeekin huominen eli 24.2.) julkaistiin klassinen sankarimyyttitarina mestarista nimeltään Jaakko Kuusisto superlatiiveja säästämättä. Toimittaja Petra Himbergin lapsellisen ihastunut päivittely superlahjakkuuden edessä vetää limaisessa nuoleskelussaan vertaistaan jopa snellmanilaiseen pokkurointiin itsesuojelun nimissä keskittyneessä nöyristely-Suomessa, jossa kansankunnan yhteistä kieltä ja mieltä ovat aina rakentaneet tiiviissä symbioottisessa suhteessa kulissientakaisen kuritus -ja kurjistumiskoneiston kanssa maan klassisen musiikin kalevalainen aitosuomalainen kerma Sibeliuksesta Merikannon kautta Hannikaiseen jne...

Jaakko Kuusisto oli varsinainen musiikillinen lahjakkuus, josta Suomi saa olla vielä pitkään ylpeä, ja jonka musiikillinen jälki vaikuttaa maamme musiikkielämässä vielä pitkään, jos ei muuten, niin juuri tällaisina toimittajien tekeminä nostalgisina muistelumatkoina suomalaismusiikin eturivin sisäisiin sfääreihin. Asia ei ole kuitenkaan ihan sellainen, kun Himbergin artikkelia lukiessa luulee sen olevan. Ensinnäkin Kuusisto ei ollut Mozartin tapainen superlahjakkuus tai suurenmoinen ihmelapsi, jota meidän tulisi kunnioittavan hiljaisuuden edessä kumartaen, ja julistaa hänen samalla hiljaa mielissämme jumalaiseksi olentona taivaan lahjaksi Suomelle sekä suomalaisuudelle. Näin ei jutussa väitetäkään - onneksi.

Sen sijaan Himbergin juttu maalailee ruusuisin värein Kuusiston lahjakkuutta, ihan kuin hän olisi ollut jokin tyhjyydestä ilmestynyt erikoistapaus, vaikka oli kaikkea muuta. Pitää muistaa, että Kuusiston pojat jos ketkä, ovat hyvä esimerkki suomalaisesta sisusta yhdistettynä kovaan harjoitteluun ja tarmokkaisiin eliitin taustajoukkoihin. Himberg sivuaakin tätä aihetta jutussaan, mutta ei tarpeeksi. Siksi hieman kerron lisää niitä taustoja, joita Himberginkin olisi pitänyt jutussaan hieman enemmän valottaa, sillä Jaakko Kuusisto ei olisi ollut (ehkä?) sellainen tähti tänään mielissämme, ellei hän olisi kuulunut Kuusiston kulttuurisukuun, ja hänen eteensä olisi tehty kaikki mahdollinen - hieman enemmänkin - kulissien takana, edistääkseen hänen mainettaan ja uraansa. Minusta kohtuuden ja terveen järjen nimissä olisi Himbergin pitänyt ottaa tämä näkökulma huomioon jo juttuaan rakentaessaan.

Ei ole lainkaan häpeä tunnustaa, että Jaakon isoisisä, säveltäjä sekä Sibelius-Akatemian rehtorina hyvin tunnettu, Taneli Kuusisto oli aikoinaan maan vaikutusvaltaisimpia klassisen musiikin toimijoita vaikuttaen myös kulisseissa kovasti poikansa uraan. Jaakon isä ja Tanelin Ilkka-poika kuuluu samaan raskaaseen tonnistoon, ja oli myös sekä säveltäjä että myös pitkäaikainen Kansallisoopperan johtaja. Jaakon täti Irmeli Niemi oli taas tunnettu teatteritieteen professori ja maan ylin kulttuuribyrokraatti opetusministeriössä 1990-luvulla. Niemen suuresta arvostuksesta kertoo jotain se, että SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja pääministeri, Kalevi Sorsa oli jossain vaiheessa suunnitellut hänestä kulttuuriministeriä. En tiedä oliko se totta ja mihin nimitys kaatui (Jaakon serkku ja Irmelin poika Veli-Mikko Niemi (sdp.) valittiin viime vuonna sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköksi). Jaakon toinen täti, Tuulikki Närhinsalo, joka on myös säveltänyt, on taas tunnettu mm. Lappeenrannan laulukilpailujen yhteydestä vaikutusvaltaisena tahtonaisena.

Kuusistot olivat sekä osaava että näkyvä musiikkieliitin joukkue maassamme, jonka vaikutusvalta pysyi pitkään sekä Sibelius-Akatemiassa että Kansallisoopperassa. Suomalaisen musiikkielämän ehkä tunnetuin ja vaikutusvaltaisin perhe oli myös Jaakon työn innostamisen ja kannustamisen taustalla. Molemmat tädit vaikuttivat kulisseissa omilla tahoillaan klassisen musiikin "kermastossa" väliin kuiskaajina, väliin taas eturivissä vallan valtikkaa heilutellen vuosikymmenten ajan, tavaten toimittajia ja muita musiikkielämän vaikutusvaltaisia toimijoita sen verran tiheään, että voi hyvin puhua jopa suomalaisen klassisen musiikin sisällä voimakkaasti vaikuttaneesta Kuusistojen perhedynastiasta.

Professori Irmeli Niemi toimi myös Kansallisoopperan hallintoneuvoston puheenjohtajana, ja oli huhujen mukaan ehdolla jossain vaiheessa itsekin Kansallisoopperan johtoon. Hänen siskonsa Tuulikki Närhinsalo "kutsuttiin" henkilökohtaisesti ilman julkisia hakumenettelyjä Kansallisoopperan suunnittelujohtajaksi. Näillä "taustajoukkojen" eväillä Jaakko Kuusisto ja hänen uransa oli tehty. Ja hieno ura hänellä olikin. Jokainen varmasti osaa lukea rivien välistä myös mistä tässä pelissä oli pienessä maassa, jossa kaikki tuntevat kaikki, oikein lopultakin kysymys. Ehkä tämä unohtui mainita toimittaja Petra Himbergin Ylen Areenan sivuille tänään vuodattamasta Jaakko Kuusisto-hypetyksestä? Ei millään pahalla mutta on hyvä tietää myös tämä, sillä kolikolla on aina kaksi puolta; näkyvä ja näkymätön (ja tässä yritetään tehdä näkymätöntä näkyväksi).