Noitavainoja Vaasassa ennen aikaan
Teksti professori Timo Airaksinen
Suomessa olisi paras varoa nuorison yletöntä hemmottelua ja kansan tyhmentämistä, sellainen kun tekee pitkän päälle kaikkien meidän elon vaikeaksi ja lopulta turmelee demokratian. Jäin eläkkeelle filosofian opetustoimen puolelta vuonna 2015, kun olin ensin todennut, että aloittelevan opiskelijan mielestä opiskeleminen on ihan turhaa. Hän tiesi jo mitä filosofialta odottaa ja kertoi minulle mitä aikoo muiden opiskelijoiden kanssa tehdä. Oli kai kehuttu koulussa ja ylioppilastutkintokin taskussa.
Kun tutkintovaatimuksia helpotetaan koko ajan, mitä siitä seuraa muuta kuin kansan tyhmentäminen. No, asiahan ei minulle enää oikeastaan kuulu, mutta ainakin yleissivistyksen puolesta olen edelleen valmis taittamaan peistä. Tietokirjallisuus palkitsee lukijansa. Laaja väitöskirja kertoo noitavainoista Vaasassa ja Ruotsin puolella 1500 ja 1600-luvulla. Ruotsalaiset noidat eli trullit lensivät luudalla Blåkullaan eli Kyöpelinvuorelle, jossa viettivät noitasapattia itse Vanhan Vihtahousun ja Sielunvihollisen kanssa.
Suomen puolella noidat tekivät pahoja taikojaan sen enempää lentelemättä minnekään. Trullit veivät usein lapsia Blåkullaan, ja noitaoikeudenkäynneissä lasten kertomuksilla oli tärkeä rooli, he kun itsekin alkoivat uskoa olleensa mukana noitasapatissa. Pohjanmaalla noidat olivat yleensä vanhoja naisia, joita sitten piinattiin vaikkapa peukaloruuvia käyttäen. Tikku kynnen alle oli myös tehokkaaksi havaittu keino tunnustuksen saamiseksi. Moni epäillyistä päätyikin roviolle.
Vaasaan tuli hovioikeus vasta vuonna 1776, mutta osattiin sitä tuomita ennenkin. Historia on mennyttä aikaa, mutta 1600-luvun ihmisen maailmankuva kiinnostaa. Noitiin ja taikuuteen uskoivat niin rengit ja piiat kuin ylhäinen ja oppinut tuomaristokin. Toinen Mooseksen kirja 22 sanoo, älä anna noitanaisen elää, eikä pyhää Raamattua ollut epäileminen. Paha silmä oli aina vaarana. Naapuri tuli kylään ja kehui vauvaa nätiksi ja pulskaksi, jonka äiti tulkitsi kateuden merkiksi.
Kateus taas toi mukanaan pahan silmän, joka sairastutti vauvan. Vauva suojattiin esimerkiksi piirtämällä tuhkalla merkki vauvan kasvoihin tai ripustamalla karhunhammas vauvan kaulaan. Karhu on mahtieläin ja tuhka puhtauden vertauskuva. Kateus vie tuhkatkin pesästä, sanottiin, ja kateus oli yhtä yleistä kuin pelättyäkin. Taikausko katosi maaseudulta vasta sotien jälkeisessä kulttuurin myllerryksessä. Vanhojen uskomusten omituisuus ja vaarallisuus on helppo havaita tänään.
Mutta kyllä nykyisinkin riittää näennäistieteen huuhaata, turhia pelkoja, vihamielisiä ennakkoluuloja sekä silkkaa taikauskoa, kunhan vain viitsii katsoa ympärilleen, ja lisää sen kun tyrkytetään ulkomailta. Sivistys ja tieto ovat lisääntyvä varanto, jota pitää vaalia ja pitää kuin kukkaa kämmenellä.