Norjan demareiden 100 päivän radikaali ohjelma ihmetyttää...-palaako "Vaginaalivaltio"?

14.09.2021

Teksti Harald Olausen

Störe kuuluu itsekin elittiin, kuten edeltäjänsä AP:n johdossa, mutta taloudelliseen, sillä hän on miljonääri.
Störe kuuluu itsekin elittiin, kuten edeltäjänsä AP:n johdossa, mutta taloudelliseen, sillä hän on miljonääri.

Arbeiderpartiets 100-dagersplan for en ny regjering -Her er 40 saker vi vil arbeide for at en ny regjering innen 100 dager skal legge fram forslag om:

"Det er store oppgaver vi står foran i årene som kommer, og det vil kreve det aller beste av oss over lang tid. Men noen ting kan vi gå i gang med umiddelbart, for å vise tydelig at en Ap-ledet regjering står for en helt annen kurs enn dagens høyregjering, sier Støre. Før sommeren la Arbeiderpartiet frem en 100-dagersplan, som består av 40 punkter vi vil sette i gang i løpet av de første hundre dagene dersom vi vinner valget."

Jos voitamme vaalit vahvistamme yhteistä hyvinvointia, lisäämme työelämän turvallisuutta ja leikkaamaamme ilmastopäästöjä ja luomme työpaikkoja! Näin lupasi vaalikampanjassa Norjan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen AP:n johtaja Jonas Gahr Støre. Miksi Norjan demarit voittivat vaalit ja palasivat valtaan kahdeksan pitkän vuoden jälkeen? Yksi vastaus oli AP:n keskittyminen oman potentiaalisen kannattajakuntansa "tavallisten ihmisten" tärkeimpien ongelmien ratkaisuun, kuten työllisyyden ja koulutuksen parantaminen ja erityishuomion kiinnittyminen syrjäytyneisiin nuoriin.

Hyvä kysymys olisi myös se kuinka paljon demarit taas kaunistelevat tapansa mukaan kaikkea mikä liikkuu, että se liikkuisi heidän pussiinsa, eli kuinka paljon pohjoismaiset demarit kopioivat toistensa retoriikkaa (sillä todellisuus on aina jotain muuta), lukuun ottamatta tanskalaisia, jotka ovat Kjaersgaerdin porukan panttivankeja. Tästä yleispohjoismaisesta "kaikki on kivaa, emme ole enää schröderiläisiä, olemme muuttuneet, mutta oikeasti emme ole" demariretoriikasta digivallila.comin lukijat saavat lukea hieman enemmin kun ehdin kääntämään muutaman asiaa valoittavan norjalaistekstin ja referoimaan niitä hieman tarkemmin.

Tunnettu tosiasiahan on se, ettei kukaan tunne Suomessa Norjan politiikan arkea, nyt kun Hesarilla ei ole enää omaa Norjan-kirjeenvaihtajaa. Ylelläkin on kiireinen (mutta onneksemme osaava ja hyvä) Kirsi Heikel pohjoismaiden kirjeenvaihtajan tittelillä kierrellen kaikkia neljää Pohjoismaata tuli perseen alla. Edelliseen juttuuni viitaten Norjan äärivasemmiston ikiongelmista: Rödt-porukka ei pysty vaikuttamaan Norjan reaalipolitiikkaan, mitä esimerkiksi (keksityn) Kansan Uutisten "analysaattori" ei ollut ymmärtänyt "artikkelissaan, joka hehkutti typerässä analyysissään "valtavaa menestystä".

Norjan vaaleissa 100 päivän ohjelma on radikaali ja uskalias ohjelma, jopa työväenpuolueelta. Ohessa muutamia otteita AP:n äänestäjille tarjoilemista lupauksista, joita en ehtinyt kääntää tähän juttuun. Kaikki tapahtuu verorahoilla. Pitää muistaa, että Norjan valtion neljä öljyrahastoa, jotka toimivat aika itsenäisesti ja joiden hallintoa valvoo Norjan eduskunnan valiokunta, ei tulouta voittojaan valtion kanssaan rahoittaakseen norjalaisten arkielämää, vaan on pääosin keskittynyt varmistamaan öljynjälkeisen ajan investoinneissaan.

Norjankieli on kirjoitettuna niin lähellä ruotsia, että ruotsia hiemankin osaavat, ja kaikkihan me lukion käyneet sitä osaamme, ymmärtävät mistä on kysymys: KYSYMYS ON VALTAVASTA TULONSIIRROSTA VEROILLA ENTISENLAISEN SOSIAALIDEMOKRAATTISEN HYVINVOINTIVALTION RIPPEIDEN PELASTAMISEKSI.

Norjalaisella työväenliikkeellä jäi pahasti kesken taistelu muiden pohjoismaisten veljespuolueidensa tapaan taata työläisille samat sosiaaliset oikeudet ja taloudelliset lähtökohdat sekä tasevertaisuuden lain edessä ja yhteiskunnassa. Muutos oli hidasta. Vasta vuonna 1981, kun 42-vuotiaasta lääkäristä, Gro Harlem Brundtlandista tuli uusi pääministeri, alettiin Norjassa laaja naisten ja miesten välisen tasa-arvo-ohjelma, joka ulottui koko yhteiskuntaan ja kaikille sen eri kerrostumille niin, että oikeisto hermostui.

Työväenpuolueessa Brundtland oli poikkeus muutenkin kuin vain sukupuolensa takia. Hänellä oli ensimmäisenä työväenpuolueen pääministerinä akateeminen koulutus. Brundtlandin edeltäjät pääministereinä historian saatossa; Einar Gerhardsen oli ollut lähettipoika, Oscar Torp kartanossa apulainen, Trygve Bratteli valaanpyytäjä ja rakennustyöläinen, rautatieläisen poika Odvar Nordli oli tilintarkastaja.

Norjan työväenpuolue alkoi Ruotsin mallin mukaan muuttua virkamiesryhmäksi. Johdon lapset kävivät yliopistossa pikaisesti hankkimassa ekonomistin, lakimiehen tai valtiotieteen maisterin paperit, sillä valtionhallinnossa heitä odotti hyväpalkkainen poliittinen suojatyöpaikka, jossa he saattoivat maksaa kiitollisuutensa puolueliitille valvomalla heidän etuaan, kun aika koitti, jatkamalla nimityspolitiikkaa valitsemalla alempiin virkoihin entisten suojelijoidensa sukulaisia tai läheisiä ystäviä.

Tällainen nepotistinen korruptio aiheutti ristiriitoja ja kiistoja niin työväenpuolueessa kuin yhteiskunnassakin samaan aikaan kun suunnitelmatalous ei enää toiminut ja kansalaiset alkoivat kaipaamaan enemmän vapauksia ja liikkumavaraa myös oman taloutensa hoitamisessa. Kaikki tämä ja tietynlainen kyllästyminen sosiaalidemokraattisen eliitiin vuosikymmenet jatkuneeseen yksivaltaan saivat aikaan kansalaisissa halun muutokseen.

Muutosta moderniin katsottu konservatiivisissa piireissä aiemmin hyvällä. Työväenpuolue uudistusintoineen oli kaikesta maltillisuudestaan huolimatta porvareille kauhistus. Brundtland oli feministisen sosialismin mannekiini ja siksi pelottava ja vastustettava. Häntä alettiin Norjan ensimmäisessä laajassa vihakampanjassa julkisuudessa kutsua eduskuntavaalien 1981 alla "kiukkupussiksi" samaan aikaan kun norjalaisautoihin ilmestyi tarroja "Irti työväenpuolueesta".

Tätä samaa silloin aloitettua voimakasta Gro Harlem Brundtland-vihaa kantoi sydämessään Utöjassa 67 ihmistä heinäkuun 22.päivä 2011 Utöjan saarella teurastanut norjalainen homopsykopaatti Anders Behring Breivik. Brundtland-viha oli raivoisaa ja sen tulta ylläpidettiin paremman väen piirissä ihan kuten samaan aikaan päätään Ruotsissa nostanut Olof Palme-viha. Se oli luonteeltaan vanhakantaista äärioikeistolaista vihaa kaikkea sitä kommunisminpeikoksi kutsuttua pakkotasa-arvoistamista sekä ay-liikkeen vaikutusvallan vahvistumista vastaan, minkä vanhat etuoikeutetut piirit kokivat valta-asemiensa uhaksi. Näistä asioista ja tapahtumien syistä ei puhuta tai haluta puhua tarpeeksi.

Syykin on selvä. Monet asiat ovat vieläkin niin kipeitä. Vanha ja uusi Norja törmäsivät tuona vuotena 1981 kohtalokkaasti toisiinsa. Vihakampanja tuotti tulosta ja oikeisto pääsi hetkeksi valtaan romuttamaan työväenpuolueen ohjelmia ensimmäistä kertaa sodan jälkeen hallitusvastuussa - eikä tämä viha tullut köyhien slummeista vaan kaupunkien hienostoalueilta, missä rannassa komeilivat isot purjeveneet, pihassa kolme neljä kallista loistoautoa ja korkeiden muurien päällä turvakamerat pitämässä uteliaita tungettelijoita loitommalla. Norjassa vihan kuuma ydin asui Oslon hienostokaupunginosassa Frognerissa arvokkaissa osoitteissa, ihan kuten myös Breivik lapsena. Moni ei tiedä sitä, että Breivik kävi samaa Smestadin hienoistokoulua, jota on aikoinaan käynyt myös kuningas Harald V sekä hänen lapsensa prinssessa Märtha Louise ja prinssi Haakon, joka on muutamaa vuotta vanhempi.

AP:n uudistusohjelma on herättänyt henkiin vanhan pelon Norjan äärioikeiston reaktiosta. Onko se yhtä tappava kuin mitä Breivikistä näimme? Koko maailma ja erityisesti läntisten maiden sosiaalidemokraattiset puolueet seuraavat Norjan 100 päivän uuden ohjelman toteuttamista, miten se onnistuu ja miten ei, vai onnistuuko lainkaan? Varmaa on ainakin se, että oikeisto ei tule hyväksymään oman kahdeksan vuoden työnsä romuttamista, verojen nostoa ja etuoikeuksiensa kaventamista. Kyseessä on Norjan historian kolmas uudistusaalto heti II ms:n ja Gro Harlem Brundtlandin uudistusten jälkeen. Tässä ohessa alhaalla lista uudistuksista, jotka maksavat paljon, hyvin paljon, veronmaksajille, varsinkin hyvätuloisille.

  • Doble fagforeningsfradraget til 7 700 kroner.
  • Øke pendlerfradraget ved å sette ned egenandelen til 15 000 kroner.
  • Redusere barnehageprisen med 2800 kroner i året.
  • Innføre 5 timers gratis kjernetid i skolefritidsordningen for alle førsteklassinger.
  • Redusere fergeprisene på riksvegferger og fylkesvegferger. I løpet av perioden vil vi halvere prisen.
  • Kutte i overprisede gebyrer, som for eksempel for ungdom som skal ta teoriprøve eller foto til førerkort eller personer som flytter og må registrere endringer i eiendommen sin.

Tällä ohjelmalla AP palasi valtaan ja on nyt paljon vartija. Nyt on tavallisen kansan vuoro, mainosti vaalit voittanut Norjan sosiaalidemokraattinen työväenpuolue tiiviisti yhteistyössä vaalikentillä LO:n eli paikallisen SAK:n kanssa. Ihmiset olivat kyllästyneet kahdeksan vuotta jatkuneeseen oikeistolaisen hallituksen politiikkaan maksattaa kaiken tavallisten palkansaajien lompakolta. Norjassa rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneen huolestuttavalla tavalla kahdeksan vuoden oikeistohallituksen politiikan keskittyessä parantamaan maan kilpailukykyä ja ylimmän tulotason verohelpotuksia tavallisten ihmisten jäädessä maksajan osaan.

  • Gjeninnføre feriepengetillegget for permitterte og arbeidsledige.
  • Sørge for at personer som mottar arbeidsavklaringspenger får forlengelse dersom de ikke er ferdig avklart fra NAV eller helsevesenet.
  • Forbedre ordningen med brillestøtte for barn.

Vaaleissa ei siis ollut pelkästään kysymys ilmastosta vaan myös sekä kyllästymisestä bergeniläisen (pidetään hieman hitaina ja yhtä "vetovoimaisina" kuin Suomessa turkulaisia) pääministeri Edna Sohlbergin köyhiä ja tavallisia ihmisiä kyykyttäneeseen talouspolitiikkaan. AP:lla on ensimmäistä kertaa radikaali sadan päivän ohjelma muuttaa kaikki paremmaksi tavallisen ihmisen kannalta. Linja on perinteisen sosiaalidemokratian mukainen. Ohjelman mukaan tärkeintä on taata työtä kaikille: "Luomme lisää työpaikkoja ja turvallisempaa työelämää. Nyt monet tulevat töihin jälleen pandemian jälkeen, mutta silti liian moni on vielä työttömänä. Haluamme satsata nuoriin."

  • Stanse anbudsutsetting i jernbanen.
  • Avslutte privatiseringen av renholdet i forsvaret.
  • Stoppe høyrepartienes privatiseringsreformer i helse- og omsorgssektoren.
  • Stoppe utsalget av Statskogs eiendommer.

Norjan oikeiston ja erityisesti sen äärioikeiston vastus 100 päivän ohjelmaa vastaan on jo nyt samanlaista kun Brundtland palasi yhden vaalikauden ajan maata hallinneen oikeistohallituksen jälkeen valtaan ja työväenpuolue uudistui. Äärioikeisto ei aio sietää vasemmistovihreän hallituksen maailmoja syleilevää linjaa ja ilmastomuutoksen korkeaa hintalappua norjalaisille ylempien tuloluokkien veronmaksajille.

Tuntuu kuin poliittinen aika ja "Vaginaalivaltio" olisivat jollain tavalla hengeltään palanut Brudntlandtin hallitsemalle 1980-luvulle. Silloinkin vanhan ajan pysähtynyt Norja sai kyytiä "valtiofeminismiksi" kutsutun suuntauksen pyyhkiessä Brundtlandin johdolla läpi koko pitkän maan. Hallitukseen tuli paljon osaavia, koulutettuja ja itsevarmoja naisia niin, että vihapuheiden levittäjien sanavarastoon tuli uusi synonyymi rajusti uudistuvalle ja feminismin hulluunnuttamalle Norjalle - "Vaginaalivaltio" samaan aikaan, kun naiset saivat lisää oikeuksia; äitiysloman alkua aikaistettiin, yksinhuoltajien oikeuksia laajennettiin, päivähoitopaikkoja lisättiin, lasten ja naisten hyvinvointiin, elämänlaatuun sekä terveyteen panostettiin poikkeuksellisen paljon kun vertasi sen aikaista muuta, miesten vallassa vielä ollutta maailmaa.

  • Fastsette et eksportmål på 50% økning i eksporten utenom olje og gass til 2030, og sette ned et partssammensatt utvalg som skal konkretisere tiltak og virkemidler for å nå dette målet.
  • Sørge for et mer aktivt statlig eierskap og starte arbeidet med en ny eierskapsmelding slik at statlig kapital og eierskap bidrar til økt eksport, utviklingen av nye grønne verdikjeder og flere arbeidsplasser.
  • Sette NAV i stand til å følge opp unge ledige mye tettere ved å øke bruken av lønnstilskudd og øke bemanningen.
  • Opprette et eget program for å forenkle og gjøre tilgjengelig virkemiddelapparatet for små og mellomstore bedrifter som søker støtte.
  • Legge fram en grønn omstillingspakke for klimavennlig omstilling av skip.
  • Innføre moms på de dyreste elbilene for å bevilge penger til ladestasjoner slik at alle kommuner skal ha minst én hurtigladestasjon.
  • Sette ned en energikommisjon for å kartlegge energibehovene i fremtiden, med mål om at Norge fortsatt skal ha overskuddsproduksjon av kraft.
  • Øke CO2-avgiften og samtidig kutte tilsvarende i andre skatter eller avgifter. Vi vil skjerme bensin og diesel i distrikts-Norge for økning.

Gro Harlem Brundtlandin valinta ei ollut sattuma, sillä hän kuului puolueen eliittiin ja oli tunnetun työväenpuolueen ministerin Gudmund Harlemin tytär ja ensimmäinen 70-lukulaisessa oslolaiseen työväenpuolueen eliittiin - uuden yhteiskunnan aatelistoon kuuluva hyvinvointikakara, joka ulosmittasi isänsä kuuluisuuden, eliitin nepotismin sekä työväenpuolueen johtoaseman yhteiskunnassa saaden ansiotonta arvonnousua estäen samalla vapaan kilpailun pätevien mutta sopimattomien ehdokkaiden välillä puolueen johtoon.

Tämä samanlainen prosessi oli lopun alkua länsimaiden sosiaalidemokratiaan sisäiselle demokratialle hyväksikäyttäjien eduksi; Suomessa esim. asuntohallituksen pääjohtajan Olavi Lindholmin "Iso-Limppu" pojasta "Pikku-Limppu" Seposta, Mauno Koiviston luottopelaajasta tuli ministeri ja pankinjohtaja, Metalliliiton ja Helsingin sos.dem piirin puheenjohtajan Yrjö Rantalan heittiöpojasta Eerosta tuli Ekan pääjohtaja ja nuorena kauppa- ja teollisuusministeri tunnetuin seurauksin). Norjassa työväenpuolueen eliitti asui Oslossa ja täydensi johtoryhmän sukulaisista ja samanmielisistä ystävistä itseään. Onko Norjan AP palaamassa juurilleen? Ainakin sen 100 päivän ohjelma on.

  • Fjerne generell adgang til midlertidige ansettelser.
  • Forby innleie som fortrenger faste ansettelser.
  • Sørge for faste ansatte, fagarbeidere og lærlinger ved å utvikle en Norgesmodell for et seriøst arbeidsliv.
  • Styrke retten til heltid i lovverket.
  • Stanse frislippet i taxinæringen, og starte arbeidet med en handlingsplan mot sosial dumping i transportsektoren.


"Oliko Jan Inge Haraldsenista, ennen niin avokätisestä miehestä, tulossa ahne? Oliko hänestä tulossa Ebenezer Scrooge, jonka hän hyvin tiesi, koska Dickensin itara ilkimys oli käytetty hahmo sekä sarjakuva- että kauhumaailmassa, eräänlainen itsekkyyden ruumiillistuma. Niin, eikö Dickensin Saiturin joulu moninkin tavoin ollut yksi suurimmista tarinoista, mitä oli kirjoitettu? Ja eikö Jan Ingelle ollut käymässä samalla tavalla kuin Scroogellekin? Eikö hän ollut juuri samalla tavalla nujertumassa rahan ylivallan alle? Ja milloin tämä kaikki oli alkanut?"

-Tor Renberg "Iskuja joka suunnasta" (LIKE 2017).

  • Gi kommunene mulighet til å ansette flere lærere, tilby flere barnehageplasser og bygge ut eldreomsorgen ved å øke kommunenes budsjetter. Vi vil foreslå totalt minst 5 milliarder kroner i realvekst i kommunenes frie inntekter i 2022.
  • Starte arbeidet med en bo-hjemme-reform for pleietrengende eldre, med flere ansatte i pleie og omsorg, storsatsing på aktivitetstilbud for eldre, satsing på velferdsteknologi og flere tilrettelagte boliger.

"Kun muuttokuorma oli lähtenyt ja äiti, isä ja minä menimme autoon ja ajoimme mäkeä alas ja sillan yli, ajattelin suunnattoman helpottuneena että en enää koskaan tulisi takaisin ja että näin kaiken tämän viimeistä kertaa. Että talot ja paikat, jotka katosivat taakseni, katosivat myös elämästäni, lopullisesti. Enhän voinut aavistaa että jokainen tämän maiseman yksityiskohta, jokainen siinä asunut ihminen, oli lopullisesti painunut mieleeni, täsmällisesti ja tarkkaan, kuin jonkinlaisen muistin absoluuttisen sävelkorvan avulla."

-Knausgaardin "Taisteluni - kolmas kirja" (LIKE 2013).

  • Styrke sykehusene og den medisinske beredskapen. Vi vil bevilge penger til sykehusene slik at vi kan ta igjen behandlingsetterslepet for alvorlige sykdommer som kreft etter koronapandemien.
  • Korte ned listelengden til fastlegene for å løse fastlegekrisen ved å øke basistilskuddet pr. innbygger. Vi vil også etablere nye rekrutteringshjemler.
  • Bevilge penger til lavterskel psykisk helsehjelp, slik at kommunene kan gi slik hjelp uten krav om henvisning.
  • Oppheve de siste årenes innskrenkinger i kvinners rett til selvbestemt abort.
Norjassa AP hallitsee seuraavat neljä vuotta samaan aikaan, kun oikeisto yrittää keksiä keinoja estääkseen ainakin osan 100-päivän ohjelman toteuttamisesta. Siksi Norjassa kannattaa seurata mitä "ibseniläistä" mieltä nykykirjailijat ovat maasta. Eikä se ole kaunista luettavaa - ei myöskään vasemmistolle. Tutkijat pitävät Ibsenin realismia ja varhaista psykoanalyysia sukulaissieluisina molempien edustaessa eräänlaista tiedon teatteria, olihan Ibsen Darwinin ja Dostojevskin aikalainen.


Tätä taustaa vasten esimerkiksi Nukkekodin Nora ei ole mikään jonninjoutava hupakko, kuten hänestä voisi luulla ensisilmäyksellä, vaan ihminen joka toimii niin kuin toimii sisäisestä pakosta. Ibsenille ihminen ei ollut hyvässä eikä pahassa virheetön, vaan olento, joka taisteli - ennen kaikkea itsensä kanssa, kuten maailman ensimmäisen Ibsen-väitöskirjan tehnyt Vasenius totesi. Ibsen oli siinä mielessä realisti Vaseniuksen mukaan, ettei hän ollut lahjottavissa vaan pureutui kiusallistenkin ilmiöiden sisimpään olemukseen ja ideaan - juuri näin tekevät myös Norjan nykykirjalijat (ovat aina tehneet...).


Mitä sitten nykynorjalaisuus oikein on? Se on vaikea yhtälö mutta kirjallisuudella on tarjottavana sille yksi kurkistusluukku ibseniläisittäin vailla totuuden vaatimusta ajatuksella, että jokaisella on oma totuutensa ja mielikuvituksensa. "Nykynorjalaisuus" on siis tätä taustaa vasten katsottuna käsite, jonka pitäisi kertoa kokemisen historiasta eli sitä, miten erilaisten käsitteiden keksijät ja käyttäjät ovat yhdessä tulleet määritelleeksi sen joskus aikoinaan ja miksi.

Miten he ovat itse käsittäneet norjalaisuuden ja mitä sulkeneet sen ulkopuolelle ja miksi? Näin voitaisiin selittää myös se, miten he ovat kokeneet oman olemisensa ja toimintansa, mutta ei sitä mikä jää sen ulkopuolelle eli suuri osa maan hiljaisista - niistä tavallisista ihmisistä, joille 100 päivän ohjelma on tehty ja joiden äänin AP ratsasti hallitusvaltaan, jotka ovat kokeneet kaiken ihan varmasti jollain muulla tavalla kaiken aikaa siitä huolimatta ja ettei siitä kukaan tiedä mitään.

Vasenius muistuttaa, että nuoremmat lukijat eivät ehkä ymmärrä asiaa samalla tavalla kuin Ibsen ja hänen aikalaisensa, jotka joutuivat myrskyn silmässä aikalaistodistajina itse taistelemaan edustamiensa radikaalien arvojen puolesta, sillä se kaikki mitä meillä on nykyisin kaikkina niinä vapauksina, joista saamme nauttia, ei olisi ollut mahdollista ilman varhaismodernismia, ja ennen kaikkea varhaishumanismia, jonka ansiosta epäilyn lahjaa ympäristölleen viljelleet atomistit, skeptikot, ja jossain mielessä myös stoalaiset ja platonistit tulivat osaksi sitä laajempaa ja avartavampaa keskustelua, joka oli saanut alkunsa modernin etiikan syntymisen aikoihin 1300-luvulla individualistisen ja voluntaristisen ajattelun perustalta 1900-luvulle saakka.

Miten tämä liittyy Norjan uuden hallituksen pääpuolueen 100-päivän ohjelmaan? Hyvinkin, sillä ohjelmassa on yllättävän vähäisellä - melkein olemattomalla osalla kulttuuri ja sivistys sekä tiede. Onko niin, että Norja ratsastaa edelleenkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun tunnetuilla taiteilijoillaan ja Oslon yliopiston kuuluisilla filosofeilla, mutta ei näe taidetta urheilun kaltaisena mahdollistajana ja mahdollisena satsauksena tulevaisuuden yhtenä tärkimmistä rakennuspalikoista kilpailun sokeuttamille ja lyhytnnäköisille norjalaisidentiteeteille? Olisi norjalaisten oman edun mukaista, ettei enää 2020-luvulla maailmalla kerottaisi vitsinä: "Oletteko nähneet norjalaisen elokuvan?"