Norjassa uudet oikeistolaiset vaikuttajat ovat valtava ideologinen haaste!
Teksti Harald Olausen
Pohjoismaista demokratiaa nakertavat sosiaaliset mediat. Professori Heikki Patomäki kirjoitti jo 18.huhtikuuta 2018 blogissaan siitä mitä trollaajat tekevät ja mitä he saavat aikaan: "Usko internetin ja sosiaalisen median positiivisiin mahdollisuuksiin on kuihtunut. Esimerkiksi Facebook on joutunut laajan kritiikin kohteeksi: se tekee käyttäjistään riippuvaisia ja vääristää sosiaalisia suhteita, samalla kun sen tuottamaa dataa käytetään ihmisten manipuloimiseen kaupallisissa ja poliittisissa tarkoituksissa."
Professori Patomäen mukaan sosiaalisen median myötä arkikieleemme on pesiytynyt uusi käsitepari: trollit ja trollaus. Käsite trollaus ei ole yksiselitteinen ja sitä voidaan käyttää myös ihmisten leimaamiseen (mikä itsessään voi olla trollaamista). Ilmiö on kuitenkin todellinen. Blogipalstoilla, Facebookissa, Twitterissä ja muualla esiintyy sekä itsetarkoituksellista häiriköintiä että organisoitua, tarkoitushakuista ja aggressiivista vaikuttamista ihmisten mieliin. Viime vuosina oikeisto on ottanut ne omakseen.
Vaikka gallupit eivät ole suosiollisia Norjan oikeistolle, Norjan vasemmistolla ei ole minkäänlaista syytä tyytyväisyyteen. AP eli Norjan demarit ovat olleet vallassa viimeiset neljä vuotta eikä politiikka ole ollut erityisen vasemmistolaista. Tänään oli pienen vasemmistolaisen Rödt-puolueen pää-äänenkannattajan, Klassekampenissa päätoimittaja Mari Skurdalin artikkeli otsikolla: Kohtaammeko lopun? Artikkelin huoli oikeiston sanaseppojen hegemoniasta on tärkeä ja ajankohtainen kaikissa Pohjoismaissa siitä huolimatta, että ainakin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa äänestäjien into äärioikeiston helppoheikkeihin on jo vähentynyt.
Skurdalin pääkirjoitukset ovat usein Klassekampenin parhainta antia. Ne ovat tiiviiseen pakettiin pakattuja tietoiskuja, jotka herättävät nukkuvan lukijan ajattelemaan, mutta myös toimimaan paremman muutoksen puolesta. Tällä kertaa Skurdal kiinnittää huomionsa poliittiseen vaikuttajaan ja hiihdonopettaja, Sindre Wiig Nordbyhyn, joka viime viikolla julkaisi uudenlaisen dokumenttielokuvan "Minne rahat menevät? (jo nimestä voi päätellä sen olevan oikeistopropagandaa)" Gimle-elokuvateatterissa Oslossa. Se kertoo valtion romahduksesta, epäonnistuneesta energiapolitiikasta ja julkisesta tuhlauksesta.
Skurdalin mukaan Norjassa on viime vuosina noussut esiin useita poliittisia vaikuttajia, jotka ovat saaneet suurta jalansijaa vahvalla ideologisella tarinoinnilla, jonka mukaan Norja olisi menossa kohti taantumaa. Syynä on kuulemma liiallinen öljyrahan käyttö, liian korkea verotaso, liian suuri julkinen sektori ja kaikkien aloitekykyisten ja luovien köyhtyminen jne. Näillä oikeiston vaikutusvaltaisilla sanasepoilla on suuri jalansija sosiaalisessa mediassa, ja he hallitsevat Norjan podcast-universumia. Ihan samaa harrastettiin meillä viime eduskuntavaalien alla. Puhuttiin valtion konkurssista ja tuhlailusta sekä vasemmiston leväperäisyydestä.
Norjan oikeiston uusia tähtiä kutsutaan jo joissan piireissä "valtion viidenneksi voimaksi (hieman trumpilaisesti pullistellen)". "Leikkauksen ideologia on saanut vankan jalansijan Norjan maaperällä." Onko höyryveturi Norja viimeisellä asemallaan ennen loppua? Lainatakseni otsikkoa Inyheterin podcast-juontajan Ole Asbjørn Nessin vuoden 2018 romaanista kriisissä olevasta Euroopasta: Olemmeko matkalla iltaruskon maaksi? Ness oli konferenssissa puhujana, kun "Minne rahat menevät?" -elokuva sai ensi-iltansa Gimlessä. Lavalta käsin hän kutsui valtiota "hirviöksi, jota on täysin mahdotonta pysäyttää". Kuulostaako tutulta?
Skurdalin mukaan hänen osallistumisensa oli oireellista, sillä uudet, poliittisesti oikeistolaiset vaikuttajat ovat osa omaa ristipölyttävää ekosysteemiään. He vierailevat toistensa podcasteissa ja jakavat toistensa tehokkaita sekä teräviä sosiaalisen median julkaisuja. Nordby puhuu Wolfgang Weessä, ja elokuvassa itseään jäteasiamieheksi julistautuneella Are Søbergillä on keskeinen rooli. Suomesta katsottuna ilmiö on tuttu ja aika lailla ollut viime vuodet sama. Perussuomalaisten ja muun äärioikeiston nuoret vihaiset miehet ovat täyttäneet netin ja podcastin samanlaisella hyvinvointivaltiota haukkuvilla sisällöillä.
"Nyt useammat valmistautuvat vaaleihin. Nordbyn elokuvan lisäksi sosiaalitaloustieteilijä Martin Bech Holte, joka on usein vieras tässä podcast-universumissa, julkaisee nyt kirjan "Vaihtoehtoinen valtion budjetti", joka on jatko-osa viimevuotiselle "Maa, josta tuli liian rikas". Mari Skurdalin mukaan kansainvälinen, oikeistolainen kultti-ideologia on saanut vankan jalansijan Norjan maaperällä. Liikkeen norjalaisilla sivuhaaroilla on varakkaita kannattajia ja ne muodostavat kasvavan, paljon lukeneen, sitkeän ja itsevarman verkoston, jolla on laaja ulottuvuus. Vasemmistolle uudet oikeistolaiset vaikuttajat ovat valtava ideologinen haaste.