Olemmeko taas matkalla yleislakkoon?

Teksti Harald Olausen

Tänään laajenevat ay-liikkeen ilmoittamat vastatoimet hallituksen yksipuolisesti työnantajia suosivan työmarkkinapolitikan vastalauseiksi. Tavallinen ihminen ymmärtää poliittisia lakkoja ja näyttää hyväksyvän ne ja niin kuuluukin tehdä. Oikeistoa rahoittaneet työantajat toimivat vahvempiensa oikeudella yrittäessään suitsia työntekijöiden palkkavaatimuksia ja oikeuksia vastaan työnantajien vaatimukset työntekijöiden aseman heikentämisestä. Lista oli pitkä ja sen mukaan näyttää nyt siltä, että äärioikeistohallitusta voisi alkaa yhtä hyvin kutsua sen oikealla nimellä eli Eteläranta 10:sta johdetuksi Työnantajien hallitukseksi.

Antonio Cramscilla oli monia oivalluksia siitä, kuinka porvarillinen ideologia toimii ja vaikuttaa. Hänen tärkeä käsitteensä oli hegemonia. Tällä käsitteellä hän pyrki selittämään porvarillisen vallankäytön logiikkaa. Porvarillinen hegemonia tarkoitti käytännössä sitä, että yhteiskunnan hyväosaiset osasivat, ja saivat selittää kaiken itselleen parhain päin julkisuudessa, ja pitivät tiukassa otteessaan kaikkia yhteiskunnallisia instituutioita, joissa tavalliselle kansalle toistettiin heidän nöyryys –ja alistumisoppejaan, niin että ihmiset rituaalinomaisesti toimivat haluamatta tietää asioiden oikeaa ja todellista luonnetta.

Mielikuvat, imagojen huolellinen tuotteistaminen, sekä tunteisiin vetoavat kampanjat purevat tehokkaasti kansaan ohi poliittisten koneistojen etukäteen huolella valmistavien ja helposti nieltäväksi tarkoitettujen totuuksien. Uudet välineet ja vallaton kekseliäisyys eivät ole enää populismin leimakirveellä huitaistuja halpoja niksejä, vaan nykyisin enemmänkin vakavasti otettavia tuloksellisia ruohonjuuritason vaikuttamisen välineitä. Glasgown yliopiston professori Greg Philo on ehdottanut, että koko valtion velka pyyhkäistäisiin yhdellä iskulla viemällä 20 prosenttia rikkaimman 10 prosentin omaisuudesta. Näin voisi olla Suomessakin.

Äänestäjät kuulemma suhtautuivat innostuneesti ja toiveikkaasti ratkaisuehdotukseen. Viime kuukausina maailman rikkaimmat ovat ilmoittaneet haluavansa, että heitä verotettaisiin oikeudenmukaisemmin eli enemmän. Rikkaiden verotuksen kiristämisen näkyvä puolestapuhuja maailmalla on ollut maailman kolmanneksi rikkain mies, sijoittaja ja avokätinen lahjoittaja Warren Buffet. Hän huomasi maksaneensa miljardituloistaan pienemmän veroprosentin mukaan kuin pienpalkkainen sihteerinsä. 

Georg Soros kirjoittaa Kansainvälisen kapitalismin kriisi-kirjassaan markkinafundamentalismista tulleen pääuskonto, joka on päästänyt rahoituspääoman päättämään asioista: "Väitetään, että yhteistä etua edistetään parhaiten antamalla jokaisen valvoa omia etujaan, ja että kollektiiviset päätökset yksityisen edun häiritsemiseksi vain vinouttavat markkinamekanismia. Se ajatus on avoimelle yhteiskunnalle vaarallisempi uhka kuin mikään totalitaarinen ideologia." Juuri tämä on kokoomuksenkin ovela linja.

https://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/16.huhtikuu/SORO1599.HTM

https://kirjaplaneetta.blogspot.com/2012/01/george-soros-kansainvalisen.html

Kansainvälinen kapitalismi (ja kokoomus) eivät lepää niin kauan, ennen kuin kaikkia markkinoita tai resursseja ole vielä yhtiöitetty. Eikä näiden yhtiöiden tavoitteena ole Soroksen mukaan työpaikkojen luominen, vaan niin halvan työvoiman palkkaaminen kuin mahdollista. Nykyisten päätösten ja tulevien tapahtumien välillä on Soroksen mukaan kaskisuuntainen yhteys, jota hän nimittää refleksiivisyydeksi. Heidän täytyy arvioida tulevaisuutta ja heidän asenteensa vaikuttavat näihin arviointeihin ratkaisevasti.

Arvot ovat puolestaan refleksiivisiä. Niihin vaikuttavat yhteiskunnalliset olosuhteet ja ne puolestaan vaikuttavat siihen, millaisiksi yhteiskunnalliset olosuhteet muodostuvat. Soros maalaa kirjassaan pirun seinälle väittäessään markkinaideologian tunkeutumisen kauas liiketoiminnan ja talouden ulkopuolisille alueille turmelevan ja lopulta tuhoavan yhteiskunnan, ihan kuten Kreikassa ja Suomessa on käynyt viime vuosina. Markkinafundamentalismi on saanut niin vahvan jalansijan, että kaikki yritykset vastustaa sitä leimataan turhaksi ääriliikkeiden ja sivistymättömien ihmisten vouhottamiseksi. Soros tietää mistä puhuu.

Poliitikot saavat Sorokselta tunnustusta siitä, että ovat tulleet valituiksi, eivät kannattamiensa periaatteiden vuoksi. Liikemiehissä arvostetaan heidän vaurauttaan, ei heidän nuhteettomuuttaan tai heidän liikkeidensä panosta yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Markkinoiden moraalittomuus on heikentänyt yhteiskuntamoraalia jopa sellaisilla alueilla, missä yhteiskunta ei tule toimeen ilman sitä. Moraaliarvoista ei ole yksimielisyyttä. Rahalliset arvot ovat paljon selkeämpiä. Niitä ei voi ainoastaan mitata, vaan me voimme luottaa siihen, että ympärillämme olevat ihmiset arvostavat niitä. Näin siis Soros.

Kokoomus ja oikeisto ovat olleet taitavia sumutuksessaan yrittää esiintyä myös tavallisten ihmisten puolueena, vaikka puolue on aina edustanut etupäässä ja yksinomaa suuromistajien- ja yhtiöiden intressiä. Alexander Stubbin presidentinvaalikampanja on siitä hyvä esimerkki. Rahaa on riittänyt miljoonittain rikkaiden lahjoituksena jopa yli tarpeiden. Kokoomus on satsannut muita puolueita enemmän rahaa rahakkaiden tukijoidensa ansiosta mielikuvakikkailuun, ja saanut itsensä näyttämään ihan muulta kuin mitä on. Vastakkainasettelun aika ei ole koskaan ohitse. Yhteiskunnassa taistelevat erilaiset voimat ja vahvin yleensä voittaa.

Kokoomus on työnantajien poliittinen siipi. Sloganit Vastakkainasettelujen aika on ohitse ja Työväen presidentti ovat varmasti naurattaneet niiden keksijöinä toimineita kokoomuslaisia mainostoimistoja samoin kuin ihmisten hyväuskoisuus sekä poliittisen muistin lyhyys. Otetaan esimerkiksi paikallinen sopiminen. Kokoomus yrittää ajaa alas työsopimisen hyväksi koettuja malleja, jotta samasta työstä voitaisiin mielivaltaisesti suurempien voittojen toivossa maksaa huonommin sellaisille ihmisille, jotka eivätkä kykene tai osaa vaatia itselleen kunnon palkkaa kovasta työstään. Se on kokoomuksen lopullien tavoite. Siitä tulee suuret voitot.

Kokoomukselle yhtenä tärkeimmistä tavoitteista paikallisen sopimisen lisääminen, mikä on samanlaista sumutusta kuin mitä nyt äärioikeistohallitus tekee heikentäessään työntekijöiden asemaa. Puolue perustelee tavoitettaan muka hyvien käytäntöjen edistämisellä sekä työhyvinvoinnin lisäämisellä. Työehtosopimus tarkoittaisi sitä, että se olisi tyhjä paperi, jolla ei olisi mitään merkitystä, koska työnantaja saisi maksaa työntekijälle millaista palkkaa haluaisi vedoten aina omaan maksukykyynsä ja haluunsa työntekijän antamasta panoksesta tai palkkatoiveista välittämättä. Ilman vastarintaa palaisimme takaisin 1920-luvulle.

Työntekijä saa valita yleissitovan työehtosopimuksen ja paikallisesti sovitun mallin väliltä. Ehdotus vaikuttaa pintapuolisesti hyvältä, jopa työntekijän valinnanvapautta lisäävältä. Mitä se ei ole. Nykyisen mallin vahvuutena voidaan pitää sitä, että heikosta neuvotteluasemastaan huolimatta työntekijöille taataan työlainsäädännön sekä yleissitovien työehtosopimusten turva. Jokainen työntekijä voi luottaa siihen, että heillä on oikeus lomaan ja työstä maksetaan kohtuullista palkkaa. Nykyinen järjestelmä takaa sen, että työntekijä ei joudu painostuksen kohteeksi. Paikallinen sopiminen romuttaisi kaiken tämän työnantajan eduksi.

Kokoomuksen työreformissa paikallinen sopiminen syrjäyttää yleissitovan työehtosopimuksen. Tällainen malli voisi toimia suurissa yrityksissä, joissa työntekijät ovat vahvasti järjestäytyneitä ja heillä on neuvotteluvoimaa, Pienissä yrityksissä työntekijöillä ei ole tällaista etulyöntiasemaa. Tällöin paikalliset työehtosopimukset muodostuisivatkin lähinnä työnantajien tahdon mukaisiksi. Työllistyäkseen työntekijä joutuisi hyväksymään itselleen esimerkiksi pienemmän palkan tai heikommat lomaehdot, ja oikeudesta vedota yleissitovaan työehtosopimukseen tulisi silloin vain kuollut kirjain. Ja se on tavoitekin.

Kokoomus on pikkuhiljaa salakavalasti nakertamassa tätä viemällä työntekijöiden oikeudet kunnolliseen ja valtakunnallisesti kaikkia sitovaan työehtosopimukseen, missä taataan se, ettei kukaan myy liian halvalla oikeuksiaan oman työnsä hedelmiin. Kokoomus ajaa vain yrittäjien etua vastaan työntekijöiden edut. Juuri siksi poliittiset lakot ovat paikallaan, sillä paikallinen sopiminen on sama kuin paluu 100-vuoden takaiseen yrittäjien sanelupolitiikkaan. Joten kaivakaa esille kirjat vuoden 1956 yleislakosta. Vaikuttaa nimittäin siltä, että olemme kovaa vauhtia menossa päät kolisten kohti uutta yleislakkoa.