On gimis ku on kesis
Teksti:
Harald Olausen
Kirjastot on kiinni tätä kirjoittaessani huhtikuussa 2020 valitettavasti. Niin myös Valkan kirjasto, mistä löytyy katoavana kansanperinteenä Vallila-hyllystä iso liuta valkkalaisten itsensä kustantamina muistelmia, kuten Taukan böge "Taukka on gimis ku on kesis - muistelmia Valkasta ja kaltsista 1920- ja 1930-luvuilta lisättynä stadin slangin sanastolla" sai alkunsa 1992 siitä, et se rupes eläkevaarina samlaan semmosii slangisanoi ku pikkukundit ja skolelaiset käytti Kaltsis ja Valkas lähes kuuskyt vuotta sitten. Se skrivasi sanoja snadeille paprulapuille ja järkkäsi ne aakkosjärjestykseen. Lapsuuden ja skoleajan muistot alko silloin elää sen mieles. Muistot kulki ajatuksis ihan vaistomaisest sillosel slangil. Se päättiki skrivata niist muistoist muutaman tarinan. Ja tarinoit skrivates sille muistu mieleen taas lisää slangisanoi. Tarinat on periaattees vuodesta 1921 vuoteen 1939, jolloin se lopetti skolenkäynnin. Mut asiayhteyden takii mainitaan tarinois joitaki myöhempiikii asioit. Tarinoiden jäles olevas stadin slangin sanastos on noin 1200 slangisanaa.
Mun on helppo matkii tätä slangii, koska siin on paljo ruotsii mun toista ädinkieltä. Ja siin on myös paljon samaa kuin 130 kilometrii itään, mis oon syntynyt eli työläis- ja merikaupunki Kotkassa, mikä oli oman aikansa "murteiden sulatusuuni" ja miesten muodostama äijäyhteisö, missä otettiin miehestä mittaa nyrkein viiinanhuuruisessa hämärässä poliisipillien ujeltaessa muuten niin tyhjillä hiekkapohjaisilla kaduilla, vaikka kaupungin keskustasta oli muka kysymys, ku koko kaupunki niin kuin sen asukkaatkin, oli niin köyhii ettei ollu varaa edes sukkiin ja kenkiinkin vain pakkasella ainakin legendojen mukaan.
Valkanmurtees on jotain samaa kuin vanhassa ja jo nyt katoamassa olevas "esiviipurilaisessa (Uuraa oli Viipurin satamakaupunki)" kotkanmurteess, joka ei oo oikeastaan murre vaan vähän samalla tapaa slangi ku stadinkin, sillä se on ei oikein mitään kieltä; sekotus kaakkoisia murteita savoa ja karjalaa; oikeastaan se on englanninkielen cockneytä vastaava, juu just sellaista mitä My Fair Ladyn Eliza Doolitle puhua pöpötti naama nokisena Lontoon kaduilla ennen, kuin sille tehtiin "juurakonhuldat" voi oliko se päinvastoin, ett vakoojanakin tunnettu Leninin ystävä Hella Wuolijoki pölli tän idean Pygmalionista ja sovelsi sen vaan Suomeen et nää pitkäripsiset taunopalot olisi saannu taas yhden roolin missä kellistellä tyttöjä kuunsillalla koko kansan romantiikanälkäisten huokailessa viel seuraavankin sukupolven märis päiväunis sen perään SF-filmien elokuvapohattojen kassojen kilistessä kunnon potit?
Mut mitäs Taukka oli tollon tota skrivates? No vuonna 1992 jotaan 71-vuotta ja ois nyt jos vielä eläis 100-vuotta, mut se ois kai aika epätodennäkönen asia, kun kysees oli sentään aito Valkan kundi, joka poltti - kuten siihen aikaan oli tapana - kynttilää molemmista päistä ja eli aika hurjan ja kovan elämän kuten aika moni muukin Taukan aikalainen, eli niin koko maassa kuin erityisest Valkassa, mis keski-ikä oli alhaisempi - kiitos lukuisten sairauksien, köyhyyden, huonojen elintapojen ja yksinkertaisen mutta ravintoköyhän ruuan - paljon alhaisempi kuin keskikaupungin hyvinvoivill alueil vaikka Roballa tai Tähtitorninmäel.
Taukka ei oo idootti tai ilkimys vaan oman aikansa kovis ja sellainen tuote, jonka ois tänään vaikeaa ymmärtää sitä, ettei kukaan enää häpee himojaan ja sitä et voi hyväksyy ihan toisenlaisenkin kuin vain yhden mallin mukaan ja yhden ajattelun läpitunkeman roolimallin itselleen, tai että voi vaihtaa ajatuksia, rooleja, ideoita ja elämäntyyliään lennosta äärimmäisyydestä toiseen kenenkään siitä erityisemmin suuttumatta. Tai että olisi itse ollu pelko perseest et joku ois suuttunu, sillä siihen aikaan se ois tienny monoo otsaan ja muuta paskaa vuosiksi eteenpäin. Taukka ite on ainakin omien tarinoidensa mukaan keskiverto valkkalainen jäbä, joka on kiinnostunut sen ajan keskivertovalkkalaisten jäbien tapaan vain asioista, joihin ei liittynyt riskiä olla erilainen tai tulla hylätyksi omiensa keskuudessa. Kunnioitus ja hyväksyntä oli noita asioita urheilun ja autojen ja perinteisen sekä huolettoman hurjapääjätkäroolin lisäksi piereskelyineen, huonoine koulutodistuksineen ja syljeksimisineen.
Seksi oli vakava asia ja tapahtu siks virallisesti vain naisten ja miesten välistä heteroseksiä tuohon aikaan, et so johti jo ekasta kerrasta avioliittoon eikä silloin naiset ja naiset eikä miehet ja miehet saaneet mennä keskenään naimisiin, vaikka ei Valkassa ihan hirveest vieläkään silleen mennä kun ei mennä milleenkään; tääl asuu yli puolet yksin pikkuyksiöissään kissan, koiran kanssa tai naapurin valvovan silmän alla. Onneksi valkkalaiset oli työläisiä eikä ne ollu kiinnostuneita siit miten herrojen kakarat tuli tänne pätemään ja isottelemaan nenänvartta alas tuijotellen papinlipereissä ja heristelemään sormia niille siit miten niiden pitäis elää ja olla herran nuhtees, kun ne itte teki puoliväkisin hampaat irvessä ku ei ittekään pitäneet teeskentelystä, joo!, tehden kaiken sen saman salaa minkä julkisesti kovalla äänellä tuomitsi pahaksi ja jumalattomaksi.
Kun kieli on parhaimmillaan omaa, se on vapaa mitättömistä mielistelyistä ja nöyryyttävistä pokkuroinneista kurinpitäjäjasäilyttäjäjärjen yhteiskunnallista pakkolässytysmystifiointia vastaan, omaten salaliittolaisen luonteen suhteessa elämän ymmärtämiseen lahjaksi, missä ajatuksenvapaus on todellisuudessa totuuden itseisarvon väistämätön seuraus. Silloin se on vakavampi asia myös ymmärtää itse vapaudeksi; se ei voi olla säännön poikkeus tai yritys ymmärtää mahdotonta ja pistää kirjojen ja kansien väliin sääntöjä pilkuilla erottaakseen sen sen elävästä merkityksestä mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta yhtä liukkaasti kuin on sinne menny ulos, joten ei Taukankaan viljelemä slangi ole oikeaa vapautta silloin kun se museoidaan ja siitä kiistellään: oliko se sitä tai tätä ja kuka saa sitä oikein tulkita.
Se on ollutta ja mennyttä ja katoaa käyttäjiensä, niin ku kaikki elävä tekee; elää vaan hetken ja sitten kuolee tai jäykistyy perinteeksi, tavaksi ja orjuudeksi, vähän riippuen kuka keksii siitä ruoskan ja kenen päällä heiluteltavaksi - maanrakoon putkahtaakseen jonain toisen vapaudenkaipuuna jossain toisessa ajassa ja tilanteessa, kun sen aika koittaa taas ihmisten ilmoille kuin lauluna, johon sanat ilmestyvät sen jälkeen itsestään, kunhan ensin on sen kutsuva melodia kuultu vaimeana voimistuen sävel säveleltä jostain raosta. Mennään historia-osastoon muistelemaan Taukan kanssa Viksen kulmille missä oli aikoinaan apteekki. Sen eka hima vuonna 1921, eli melkein sata vuotta sitten hieman erilaisessa Stadissa kuin nyt, oli kuulemma Rööperis. Eihän se ite voinu tietää kun oli niin nulikka vielä ettei karvat kasvanut missään päässä ja suustakin meni ulos vain mölinää ja sisään velliä ja maitoa. Sen jälkeen budjas koko sakki Krunikas herrojen ja svedujen alueella. Jotain se muistaa Sörkas Hämeentie 29:ssä asuessaan. Soli silloin Itäinen viertotie. Siin talos oli sen muistin mukaan Gutenbergin kirjapaino ja sen faija oli duunis siin präntis. Soli 6-kerroksinen talo mut siin ei ollu tietenkään hissii kuten ei paljo muissakaan taloissa siihen aikaan. Huoneet eldattiin ja safka keitettiin klapeil. Soli sen faijalle aika duuni ronttaa klapei kuudenteen kerrokseen mis niiden hima sillo oli. Talon klitsus oli klapihandeli.
No tää oli vaan teille näyte Taukan jo manan majoille menneestä tyylistä kirjoittaa ylös aika helposti ymmärrettävää stadin slangiii, kuten "Siihen aikaan brankkarit tsöras hespoil". Ymmärrättekö mitään? Pitäisi olla runoilija, josta tulee ennen kaikkia muita suuri sairas, suuri rikollinen, suuri kadotettu - Ja ylin tietäjä. Olisi kiva kuulla tätä lisää oikeissa ympäristöissä oikeiden tyyppien puhumana. Millaista se silloin olisikaan? Nuoruuden voimin uhittelevaa ja sen ajan luokkayhteiskunnan mallien mukaan poliittisesti ladattua herravihaa sekä verenperintönä sopeutumattomuutta isomman anturan alla. Olisi hyvä kaikkien niiden muutaman maailmasta eri lailla ajattelevan ja yhteiskuntaa kriittisin silmin vielä katsovan nykydissidentin ja antitrumpistin ottavan kielellistä eri mieltä olemisen mallia noista sadan vuoden takaisista ajoista ja ihmisistä vailla turvaa ja tulevaisuutta.
Kaikesta huolimatta he ilmeisesti kestivät vaikka katosivatkin; taipuivat mutta eivät taittuneet. Ja siinä pelissä oli tärkeällä sijalla juuri kieli, tuo stadin slangiksi kutsuttu vapaus olla kaikkea sitä, mitä ne jotka sitä eivät ymmärtäneet eivät voineet olla, kun eivät ymmärtäneet vapaudesta, muuta kuin sen koulussa kuolleista kirjaimista muodostettuna katederi-sanana, ja että juuri se heiltä ja heidän olemisestaan puuttui, lähes täydellisesti niin, että he syntyivät päinvastoin kuin itse luulivat, kahleissa omaan säätyynsä, asemaansa ja niihin odotuksiin, joita sellaisten kuuliaisiin lapsiin oli iskostettu huolimatta siitä, etteivät ne usein sopineet - kenelle nyt sopisi että joku sanoo mitä olet, koska olet syntynyt "joksikin" ja joudut tekemään siksi juuri sitä vastenmielistä ällöoleskelua nuolentoineen, jota vastaan mielesi kapinoi - kenellekään eikä ainakaan omaa vapauttaan kaipaaville alistetuille ja väheksytyille.
Ongelmallista kaikesta tästä tekee se, että meillä on monia ilmaisuja samoista asioista, jotka eivät ole synonyymejä keskenään, koska ilmaisuilla saattaa olla eri mielikuvat. Miten sitten tutkimme näitä asioita ja ilmiöitä sortumatta poliitikkojen helmasyntiin "kaiken suhteellistamiseen"? Ehkä paras keino on sittenkin kirjallisuuden, ja nimenomaan joko tunnustuksellisen tai omaelämänkerrallisen kautta, koska näillä ilmaisuilla on eri mielet. Tämä ei kuitenkaan estä niitä viittaamasta samaan kohteeseen. Taukka ratkaisi asian yhdistelemällä tunnustuksellisen elämänkerralliseen tsiigaamalla usein ulos fönsterist ku brankkarit skujas alas Vihistä. Sen talon varasto oli snadi puukoitsu. Ympäril oli verkkoaita. Rantsus se näki usein eldiksii ku siel oli kaikenlaisii varastoi, lautiksii ja kaasulaitos.
Mitä Taukka tahtoi tällä sanoa tai mitä hän tarkoitti väittämällä, "että haistattelui, herjauksii ja muit roisii sanoi oli turha tsökaa täst bögest"? Suomeksi sanottuna sen että virkistävistä (slangi)- kielipeleistä huolimatta elämä oli silloinkin yhtä tylsää, vaivalloista ja täynnä hetkiä, jolloin ei itsekään tiedä, mitä mikin asia tarkoittaa: "Kuri oli kato kova siinäkin, mitä mies sanoo ja mitä ei. No ulkona kundien kesken soli liitte eri juttu.". Taukka tunnustaa avoimesti ihmettelevänsä maailmaa sellaisenaan kun sen näkee samalla kun epäilee ettei se voi olla sellainen. Koko Taukan slangikirja on vain elämänmakuisia fragmentteja jostain tietoisuuden alimmalta tasolta, missä syödään, nukutaan ja naidaan kuin itikat laumoina yhtä aikaa vailla huolen häivää.
Mutta Taukan tarinoiden stadin kundi on aina stadin kundi vaik se flyttaski budjaan muualle. Kyse on mentaliteetista, asenteesta ja siitä samasta adhd-nuorisorikollissyndroomasta, mikä pitää katupojan katupoikana vaikka ois jo pappaiässä. Kun Taukka ite muutti 60-vuotiaana Stadista Tapiolaan, sen kaverit sano hieman ihmetellen eikä niin ystävällisesti, et kuin säkin vanha stadin kundi voit flyttaa landelle? Taukka vastas vaan, ettei oo ainoo, sillä Espoossakin budjas sen mukaa tuhansii Stadista flytanneita. Se oli tietenkii vitsi. Eihä se ois niit tuntenut eikä ne jotka se ois tuntenut, ois ollu enää elossa. Vitsi ku vitsi. Eihä se ois muuten kuvastanu niin hyvin Valkkaa.