Onko kokoomus sittenkään varma vaalivoittaja?
Teksti Harald Olausen
"Ehkä joku on kuvitellut, että minä vain bluffaan. Sellainen ei kuitenkaan kuulu keinovalikoimaani. Kun olen sanonut, että olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä riippumatta kokoomuksen kannasta asiaan, olen myös tarkoittanut sitä. Pidän kiinni siitä, mitä sanon. Olen ehdolla, mutta en kokoomuksen ehdokkaana."
-https://www.willerydman.fi/blogi/2023/1/1/eroan-kokoomuksen-jsenyydest-olleeseen
Lähes koko viime vuoden ajan rummutettiin medioissa melko varmalta galluppien valossa näyttävää kokoomuksen vaalivoittoa eduskuntavaaleissa, vaikka viisaimmat muistuttivat, ettei kannata - varsinkaan näin nopeasti muuttuvissa maailmanpolitiikan uhkissa - nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nyt kun Rydman erosi puolueesta, sen oikeiston näkyväksi edustajaksi eduskunnassa jää vain Heikki Westman. Ongelma, joka saattaa jättää maaliviivalle persujen kiitäessä niukasti ohi pääministeripuolueeksi ensi kevään eduskuntavaaleissa, puolueessa on ollut sen oikean laidan valuminen persuihin.
Tätä taustaa vasten ajateltuna kansanedustaja Wille Rydmanin ero kokoomuksesta ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan puolueelle. Samaan aikaan kun puolue valmistautuu taas mielikuvakikkailulla ottamaan maan haltuunsa, sen äänestäjien oikea laita vuotaa pahasti eikä liian liberaalina pidetty kokoomusjohto osaa tai kykene tekemään asialle mitään. Ensin lähti viisi vuotta sitten se Suomen Trumpia leikkinyt leuaton egomaani, Hjallis Harkimo, joka varmisti seuraavissa vaaleissa kostoksi äänillään ja yhdellä eduskuntapaikallaan Liike Nytille sen, ettei Orposta tullut pääministeriä. Entä käykö lopulta samoin myös Rydmanin kostossa?
Eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta on taistelemassa tasaväkisesti kokoomus, demarit ja persut, kun vaaleihin on aikaa melkein tasan neljä kuukautta ja mitä tahansa vaalit mullistavaa voi sattua viime hetkillä. Nyt oli vuorossa kokoomuksen harvoihin avoimesti oikeistolaisiin kuulunut, kokoomuspersu Wille Rydman, joka dramaattisesti eilen ilmoitti 37-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi raskain mielin eroavansa puolueesta, johon ulkopuolisten tarkkailijoiden mukaan ei koskaan oikein sopinut ja jonka linjaa on yrittänyt alusta lähtien muuttaa puolueen enemmistön tahdon vastaiseksi oikean laidan retoriikkaa suoltavaksi:
"Noihin vuosikymmeniin sisältyy myös valtavasti moninaisia ihmissuhteita, joista ainakin osaan eroni epäilemättä jollakin tavalla vaikuttaa. Lisäksi kaksi vuosikymmentä tiettyjen puoluetunnusten alla on epäilemättä muovannut myös identiteettiäni ja itseymmärrystäni. Noista tunnuksista luopuminen tekee kipeää."
Tärkeä huomio kiinnittyy Rydmanin tammikuun 2.pvä 2022 blogissaan esittämään väitteeseen mielikuvista. Rydman kertoo, että kun hän liittyi kokoomuksen jäseneksi vuonna 2002, keskeisiä syitä hänen puoluevalinnalleen oli se, että kokoomukselle totuus tuntui olevan tärkeämpää kuin mielikuvat. Se oli hänestä puolue (HEHE-olikohan?), joka vaikutti pitäytyvän faktoissa silloinkin, kun niiden julkilausumisen johdosta sitä saatettiin lyödä moninaisilla leimakirveillä. Se oli tuolloin hänelle edelleen "se luotettava" Sauli Niinistön puolue, vaikka puheenjohtaja olikin ehtinyt jo vaihtua:
"Tuollainen puolue kokoomus ei ole ollut enää ainakaan 17 vuoteen. Jo Jyrki Kataisen ja Taru Tujusen kaudella kokoomuksesta tuli puolue, jolle mielikuvat olivat kaikki kaikessa ja tosiasiat joko toissijaisia tai kokonaan vailla merkitystä. Tätä tuskailin jo kauan ennen valintaani kansanedustajaksi, mutta valitettavasti puolueen linja ei sittemminkään ole tuosta sanottavasti rehellisemmäksi muuttunut. Tämä nykyisen kokoomuspolitiikan mielikuvavetoinen perusolemus on keskeisesti vaikuttanut myös siihen, miten se on suhtautunut minuun HS-häväistysjutun julkaisun jälkeen. Kokoomusjohto on ollut täysin välinpitämätön sen suhteen, mikä asiassa on totuus. Jos Rydman on potentiaalinen mielikuvariski puolueelle, Rydman joutaa mennä, olivat faktat mitä tahansa."
Kirjoitus on tietenkin tekopyhää jeesustelua ja Rydman joukkoineen on jo valmiina singahtamaan jonkun muun puolueen, todennäköisesti persujen, listalta marttyyrina äänivyöryllä eduskuntaan tätä astinlautanaan käyttäen. Oman itkuvirtensä mukaan kokoomusjohdon sitkeälle halulle pitää hänet ulkona ja estää hänen eduskuntavaaliehdokkuuteni oli muitakin syitä kuin tosiasioista piittaamaton mielikuvapolitikointi: "Osalle puoluejohtoa olen ollut epätoivottu ja hankala henkilö jo kauan ennen HS:n lokajutun julkaisua. Lehtijuttu oli kaivattu tilaisuus, joka haluttiin hyödyntää täysimääräisesti, vaikkei siinä esitettyjen väitteiden todenperäisyyteen todennäköisesti uskottu itsekään."
Rydmanin syytökset ovat kuitenkin sekä valheellisia ja yhtä epäreiluja, hyvin kokoomuslaiseen tapaan, kuin hänen muutkin kyseenalaiset ja provosoivat poliittisesti äärioikealla kallellaan olevat puheensa. Lakimiehenä Rydman kuvittelee huijaavansa yleisöä. Se, että häntä ei tuomittu ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi syyllinen ja hänen käytöksensä sopimatonta kansanedustajalle 2020-luvun Suomessa. Mutta ei hän siitä välitä, kun hän esittää blogikirjoituksessaan piilotetun uhkauksen puoluejohdolle ja kertoo joukon kokoomuskenttäväkeä pyytäneen kesäkuisen linjauksen pyörtämistä: "Valitettavasti on ilmeistä, etteivät nuo vetoomukset ole tuottaneet tulosta eivätkä tule sitä myöhemminkään tuottamaan. Johtokaksikko Kai Mykkänen ja Petteri Orpo ovat kantansa lukinneet, eikä eduskuntaryhmästä löydy riittävän rohkeaa väkeä heidän kantaansa uhmaamaan."
Kokoomuksen nykylinja sopii hyvin koko maan yleislinjaan: kaikenlainen seksuaalinen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Suomessa asiasta on voimassa nollatolerenssi. Eikö Rydman MUKA LAKIMIEHENÄ tajua sitä, että jo pelkkä noinkin korkeassa asemassa olevan epäileminen, on riittävä syy siirtää hänet syrjään ja pitämään poissa näkyviltä paikoilta? Yhdessä asiassa hän on kuitenkin oikeassa: kokoomus pelaa taitavasti mielikuvapolitiikalla ja onnistuu aina vaalien alla esittämään äänestäjille ihan toista, kuin mitä puolueen politiikan ns. kova ydin eli "köyhät kyykkyyn"-linja on (siitä lisä kirjassani KOKOOMUSESSEET - mikä kokoomusta oikein vaivaa, Kulttuuriklubi 2022). Mutta ei tämä Rydmanin harjoittama naurettava poliittinen hämäysteatteri vielä mitään. Blogikirjoituksen perässä on joukko "rydmanilaisia persusymppaajia", joiden kommentit paljastavat hyvin sen, millainen mielikuvakikkailija itse Rydman on: päältä pehmeä ja kiltinnäköinen mutta sisältä raaka ja yhtä myrkyllinen kuin pallokala:
"Nykykokoomus on sisältä mätä. "Pihalaisuus" on saanut aivan liikaa valtaa. Hyvä päätös, kokoomuksesta on tullut vasemmiston hyvesignaloinnin komppaaja. Olen viimeiset 10 v. äänestänyt Kokoomusta. Viime vaalit olivat viimeinen kerta. Valtosesta olisi pitänyt tulla puheenjohtaja jo kauan sitten, mutta Kokoomuksen "päättäjät" ajavat johtoon vain samasta puusta veistettyjä luusereita. Rydmanin lähdön jälkeen ei kokoomukseen jää kovin monta sellaista edustajaa, joka ei vannoisi sosialismin nimeen. Heikki Vestman taitaa olla jäljellä olevista ainoa, joka ei ole tehnyt virheitä missään päätöksissään tai edistänyt vasemmistolaisuutta missään kannanotoissaan. Yhden Westmanin ja parin muun täysijärkisen varassa puolueen on paha levätä. Suomen poliittisesta historiasta tuskin löytyy montaa esimerkkiä vastaavasta: valheellisin tiedoin maan suurin sanomalehti julkaisi törkyjutun, jonka ainut motiivi oli siivota sinipunavihreille epämieluisa poliitikko pois politiikasta. Orpo oli aivan munaton 2015 tosipaikan edessä, kun vaadittiin selkärankaa. Mykkänen on hysteerikkö, jonka kuuluisi työskennellä korkeintaan Ellun kanoissa, Pihan sihteerinä."
Eduskuntavaaleista on tulossa taas tosi jännittävät, ja se vain on hyväksi demokratialle ja piristää varmasti myös äänestysintoa, erityisesti Helsingissä ja kokoomuksen sisällä, miten paljon persut onnistuvat viemään ratkaisevia ääniä lähes yksinvaltiaasti äänestyskenttää aiemmin hallinneelta kokoomukselta, mikä ei välttämättä ole huono asia, mutta saattaa ratkaista tiukan pääministerikisan niin, ettei turkulaisesta Petteri Orposta tule näissäkään vaaleissa koko maan pääministeriä. Ja vaikka Rydmanin blogia fanittavat kirjoittajat ovatkin selkeästi persuja, ei voi välttyä huomaamasta Rydmanin aloittaman mielikuvakikkailun ja likasankovaalikampanjan satavan nimenomaan persujen laariin, ja olevan kokoomukselta pois niin, että nyky-gallupit voi yhtä hyvin heittää muuttuneiden tilanteiden takia roskiin turhina ja ennenaikaisina: tulemme näkemään todennäköisesti varsin rajun vaalikirin kokoomuksen ja persujen sekä demareiden välillä pääministerinpaikasta. Tässä lisää Rydmanin blogia fanittavien persujen hävyttömyyksiä eli esimakua tulevista nauloista kokoomuslaisten pääministerihaaveiden arkkuun:
"Tulevat eduskuntavaalit tulevat olemaan Suomen kannalta äärimmäisen merkittävät. Arvelen, ettei moni vielä tiedäkään kuinka merkittävät ne tulevat olemaan. Toivottavasti muutkin kokoomuksen pätevämmästä päästä tekevät samoin. Jääköön sinne ne jotka näkevät natsikulkueita ikkunansa alla. Punikkien ja kurdien mölinää kuulunut Stadin kulkueissa viime aikoina. Odotettavissa oli, että viimeinenkin järjen valo Kokoomuksessa sammuu. 2007 äänestin kokoomusta. Sen jälkeen se on ollut täysin mahdoton tehtävä. 2016 nykyisen puheenjohtajan myötä siirryttiin ihan rehdisti vihervasemmistopuolueeksi. Kokoomus on täysin mädätetty, sen näki viimeistään siitä julkaistusta "vihapuhejahdista". Ainoa mahdollinen päätös. Kokoomus on muutenkin muuttunut puhdasoppiseksi vasemmistopuolueeksi, ja kehitys tosiaan alkoi jo Käteisen ja Tujusen aikakaudella. Vaikka kokoomus vasemmistopuolue onkin, on sillä sekä kannattajakunnassa että myös eduskuntaryhmässä - joskaan ei puoluejohdossa - huomattavan paljon ei-vasemmistolaisia toimijoita!"
Ja tulihan se lopulta sieltä: kauan pantattu mutta hyvin etukäteen aavisteltu tieto Wille Rydmanin liittymisestä perussuomalaisiin (Helsingin sanomat).
