Norjalaiselokuvia, - ohjaajia ja elokuvapolitiikkaa sadan vuoden ajalta...

Teksti Harald Olausen

"Norjalainen elokuva on elänyt jännittävää aikaa, ja se on kokenut viime vuosina suuren suosion, ja saanut sekä kiitosta että arvostettuja palkintoja ulkomailla. Tie nykytilanteeseen on kuin jännittävä tarina, täynnä yllätyksiä ja pettymyksiä sekä unohdettuja mestariteoksia ja vaikeita aikoja."

-Gunnar Iversen

Moni ei ole koskaan nähnyt yhtään norjalaista elokuvaa (ellei nyt oteta huomioon norjalaisen Sofian maailma-kirjan elokuversiota, Sofies verden vuodelta 1991 tai elokuvaa Elling vuodelta 2001) , ja kysyy siksi kummissaan: Onko Norjassa "muka" elokuvia? On tietenkin sekä hyvä että huonoja, kuten Norjan kansallisen elokuva-arkiston sivuja selaamalla selviää: https://www.nfi.no/eng/the-norwegian-film-series-database.

Niitä ei vain suuri yleisö tunne Suomessa, missä norjalaiselokuvat ovat edelleenkin kirjoittamaton luku elokuvahistorian lehdillä. Itse en ymmärrä miksi? Katsokaa vaikka itse https://no.wikipedia.org/wiki/Norsk_filmhistorie

Mutta miksi esimerkiksi Kavi ei ole asiaan reagoinnut millään tavalla? Siinäpä hyvä ja osuva kysymys kaikille kavia hiemankin tuntevalle. Enpä usko että siihen saadaan vastausta, ainakaan kunnollista ja rehellistä, koskaan (varsinkaan nykyisen kepujohtajan lyhyeksi ilmeisesti jäävällä kaudella) https://flm.nu/2021/09/sa-kom-den-norska-filmbranschen-att-drivas-i-offentlig-regi/

Kavista ja sen surkeudesta viis. Mutta millaista on norjalainen elokuvahistoria ja elokuvat? Siitä kertoo myös kaksi alaa perusteellisesti käsittelevää kirjaa, jotka olen juuri hankkinut ja vasta tutustumassa näihin laajoihin sekä perusteellisesti norjalaista elokuvaa kautta aikojen laajojen nettisivujen lisäksi selvitteleviin opuksiin kuten Helset Toren ja Mosengs Jo Söndren toimittama Norsk film AS kulturhistorie (Universitetsforlaget 2020 ).

Lisäksi "Norjan oman Peter von Bagh", Gunnar Iversen (https://carleton.ca/filmstudies/people/gunnar-iversen/), joka on kirjoittanut myös edellä mainittuun kirjaan ja toimii yhdysvaltalaisen Carletonin yliopiston elokuvaprofessorina, kirjoittama Norsk filmhistorie (Universitetsforlaget 2020). https://snl.no/norsk_film

Me emme tiedä esimerkiksi sitä, että Norjassa esimmäinen naiselokuvaohjaaja Edith Carlmar teki elokuvia vasta 60-luvun alussa (Suomessa Glory Leppänen ohjasi Onnenpotku-elokuvan jo 1936). Tai että Norjan ensimmäinen elokuvateatteri avattiin jo vuonna 1904- https://ndla.no/subject:20/topic:1:194565/resource:1:185578/7635

Norsk film A/Sen kulturhistorie on tarina yhdestä Norjan tärkeimmistä kulttuuri.instituutioista 1900-luvulla: Norsk Film A/S:stä. Kunnalliset elokuvateatterit perustivat yrityksen jo vuonna 1932, mutta myöhemmin valtio otti sen haltuunsa. Se, että valtio rahoitti ja johti tuotantoyhtiötä elokuvatuotantoa varten, on ollut kautta aikojen kansainvälisessä mittapuussa hyvinkin epätavallista.

Norsk Film A/S:n tarina on tästä sekä kuvaus norjalaiselokuvatuotannosta eri maissa ja Norjassa. Norsk Film A/S oli norjalaisen elokuvatuotannon keskus ja tärkein norjalainen tuotantoyhtiö 1900-luvulla. Norsk Film A/S oli perustamisestaan vuoden 2001 sulkemiseensa saakka mukana lähes kolmanneksessa norjalaisten pitkäelokuvien tuotannosta joko tuottajana tai yhteistuottajana.

Yhtiöstä tuli siten tänä aikana julkisen elokuvapolitiikan tärkein työkalu. Yrityksen studiotilat Jarissa Bærumissa olivat pitkään maan ainoita, ja osaamiskeskus ja tärkeä oppimispaikka norjalaisille elokuvatyöntekijöille. Valtion tärkeimpänä elokuvapolitiikan työkaluna Norsk Film A/S:lle tuli kuitenkin monimutkainen kaksoisrooli. Yrityksestä tuli kaupallisen elokuvateollisuuden toimija samalla, kun sen piti huolehtia vaihtuvien hallitusten kulttuuripoliittisista velvoitteista ja odotuksista.