Onko työläistaustaisesta Nina Malmista tulossa työministeri seuraavaan hallitukseen?

Teksti Harald Olausen

"Sanoin ateenalaisille jo kaukaa viisaasti, että on mahdollista, että tapahtumien kulku on yhtä mieletön kuin ihmisten ajatukset. Juuri sen vuoksi tavallisesti syytämme kohtaloa, kun tapahtuu jotain vastoin laskelmiamme." Perikles.

Eduskunnassa ärhäköitä puheenvuoroja käyttävästä imatralaisesta toisen kauden kansanedustajasta ja SDP:n 1. varapuheenjohtajasta, Nina Malmista, on kuiskailtu tosissaan koulutettavan kovaa vahtia työministeriä, jos ja kun SDP pääsee vaalien jälkeen hallitukseen. Malmilla on kuitenkin yksi ongelma: puolueensa. Se kun tahtoo rikkoa vaalilaupauksensa aina.

Turhaanko Malm on käyttänyt kuluvana vaalikautena paljon oikeudenmukaisuuteen liittyviä puheenvuoroja? Ei toki. Hän kerää ääniä, ja häntä pidetään imagomielessä puolueelle myös kovana nyrkkinä työnantajiin sekä työläisäänestäjiin päin. Malm on tunnettu ay-nainen vahvasta demarikaupungista ja vakuuttava puhuja, joka myös tietää mistä puhuu ja osaa toimia.

Mutta uudistajat ja kapinalliset ovat olleet historiallisten riitojen runtelemina yhteistyökyvyttömiä, mikä on satanut aina vanhoillisten konservatiivien laariin. He rakastavat enemmän ideologiaansa kuin ihmistä, ja antavat ihmisten mieluummin kärsiä kenenkään häiritsemättä porvarien ikeen alla ennen kuin yhdistäisivät voimansa ja suuntaisivat ne todellista vihollista vastaan.

Työnantajat ovat juhlineet Orpo-Purran hallituksen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Yksi heistä on toissapäivänä 60-vuotta täyttänyt johtaja Ilkka Oksala EK:ssa, joka vastaa "sosialismilla pelottelusta" yhdessä Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemen kanssa pyyhkimällä palkansaajilla härskisti takalistoaan niin, että "fiksumpia kokoomuslaisia" vähän hävettää.

Televisiodokumentti Inside Job (USA, 2010) - ohjelmassa näkyy ällistyttävällä tavalla, miten suunniteltua ja häikäilemätöntä rikkaiden rahanteko tavallisten ihmisten kustannuksella voi olla maailmanlaajuisesti, ja millaisia miljardivoittoja ne selkänahastamme markkinavoimien nimellä lähes rikollisesti tahkoavat oikeistolaisten poliitikkojen säätäessä niitä aina pysyviksi.

Kokoomuslaisten veljesten, Kari ja Jyri Häkämiehen, ministerikausien aikana 90- ja 2000-luvuilla koko Kaakkois-Suomi menetti yli 20.000 metsäteollisuuden työpaikkaa. Tehtaiden lakkautus oli kokoomusministereiden mielestä helpoin keino päästä eroon ahneista paperimiehistä ja demareista. Tässä yksi syy miksi demarit melkein katosivat vahvimmalta kannatusalueeltaan.

Liberaalin kokoomuksen imago sai väistyä puolueen omistavien suuromistajien tieltä, kun kokoomuksen työantajajärjestöjen taustahahmot pääsivät muuttamaan maan työelämän "villiksi länneksi", juuri kuten oikeistosiipi oli halunnutkin. Kokoomus on saanut selätettyään ay-liikkeen lähes kaiken, mitä on vaatinut. Mutta ei ehkä enää. Malm ainakin pistää lujasti kampoihin.

SDP:lla ja Malmilla on kovat piipussa. 100.000 liikkuvaa, potentiaalista työläisääntä etsivät kotia ja ratkaisevat vaalit. Kunta- ja aluevaalimenestys sekä lisääntynyt gallupsuosio on selvästi rohkaissut demareiden huonoa itseluottamusta. On hyvä, että työväenpuolueeksi itsensä lukevat demarit puolustavat tavallista sukankuluttajaa - ainakin puheissaan vaalien alla.

Nina Malm on ollut otsikoissa Keskuskauppakamarista, jonka toimintaa säätelee kauppakamarilaki, ja sillä on lakisääteisiä tehtäviä yhteiskunnassa. Nyt on kuitenkin herännyt Malmin mukaan tärkeä kysymys: Miten tällainen toimija, joka hoitaa julkisia tehtäviä, voi samaan aikaan toimia politiikassa? Työnantajat ovat herättäneet nälkäisen karhun, jolla on voimaa.

"SDP:n mielestä tämä tilanne ei ole hyväksyttävä. Siksi olemme päättäneet esittää selkeän ratkaisun. Olemme tehneet lakialoitteen, joka selkiyttää Keskuskauppakamarin asemaa Suomessa. Esitämme, että kaikki sen lakisääteiset tehtävät siirretään viranomaisille, kuten ministeriöille". Ilmassa on suuren kostonmakuisen urheilujuhlan sekä oikeutetun revanssin tuntua.

Malmin mukaan tämän muutoksen jälkeen "Keskuskauppakamari voi keskittyä lobbaamiseen, ja yritykset sekä kansalaiset voivat luottaa siihen, että heidän lakisääteisiä tehtäviään hoitavat jatkossa viranomaiset ilman puoluepoliittista sanomaa". Rivien välistä voimme lukea tulevan työministerin olevan tosissaan, vaikka onkin altavastaajana vielä kahden vuoden ajan oppositiossa.

Mitä kaikkea muuta jäynää on tulossa Malmin mukana työelämäkysymysten hoitoon? Ovatko työantajajärjestöt olleet ahneudessaan muuttaa työmarkkinoita mieleisekseen sokeita ja tyhmiä, vai tehtiinkö likaiset temput paniikissa pitkän turhautumisen jälkeen? Kovan luokan oikeistoluutien jälkeen työministerinä Nina Malmista tulee työntekijöiden edustaja. 

Vaikea uskoa, että tämä sama aina toistuu. Saksalainen sosiologi Robert Michels pohti miten työväenliikkeen oma kehitys alkaa horjuttaa ja jopa rappeuttaa sen aatteellista luonnetta ja tavoitteita. Kaikille järjestöille oli ominaista oligarkian rautainen laki, eli järjestö alkaa kasvaessaan saada yhä enemmän ja enemmän harvainvaltaisia piirteitä. SDP kärsi pitkään samasta taudista.

Jokainen puolue pyrkii mukauttamaan alkuperäisen tavoitteensa eli ideologiansa varsinaiseen ja todelliseen tavoitteeseen, joka on kasvaminen mahdollisimman suureksi. Uusien ryhmien tavoitteleminen muokkaa puoluetta ideologisesti ja puolueet välttävät käyttämästä teorian puhtaita aseita. Mutta ei vielä. Ensin on voitettava vaalit ja vasta sitten petettävä vaalipaukset sekä kansa.