Onneksi olkoon SDP ja Antti Lindtman!
Teksti Harald Olausen
SDP:lla on pullat enemmän kuin hyvin uunissa, kiitos tehtäväänsä hyvin kasvaneen vantaalaisen puheenjohtajansa, Antti Lindtmanin, jonka puhe tänään hetki sitten päättyneessä Ylen kunnallis- ja aluevaalien tentissä lähenteli jopa maagista rajaa 10+. Oman itsensä likoon pistäminen ja arjen äänenä esiintyminen oli vakuuttavaa. Lindtman vaikuttaa äänestäjästä hyvältä tyypiltä.
En olisi näin kirjoittanut vuosi sitten. Mutta nyt Lindtman esiintyi vakuuttavasti ja rennosti. Jo heti tentin aluksi hän otti aloitteen itselleen ja eritteli selkeästi sitä, mitä nykyisen hallituksen epäreilu vyönkiristäminen käytännössä tarkoittaa mikrotasolla ihmisten arjessa, ja millainen on vastaus siihen yhdellä sanalla sanottuna: reiluus. Asioita voi tehdä reilusti. Sitä Lindtman tarjosi.
SDP:ssa on tänään vaalien aattona aika lailla syytä tyytyväisyyteen. Jos puolue ei onnistu nousemaan isolla erolla maan suurimmaksi kunnallis- ja aluevaalien jälkeen, syy ei ainakaan ole puheenjohtaja Lindtmanin. Yksinhuoltajaisän kasvattamalla ja jääkiekkoa harrastaneella Lindtmanilla on paljon äänestäjiin vetoavia ominaisuuksia, kuten perheessä ekaluokkalainen tyttö.
Lindtmania katsotaan nyt sillä silmällä, onko hän kokonsa mittainen myös teoissaan. SDP:lla kun on ollut hyviä johtajia ja osaavia puhujia, mutta valitettavan usein demarit ovat pettäneet äänestäjänsä ja aiheuttaneet suurta vahinkoa maan taloudelle osaamattomalla sekoilullaan. Nyt Lindtmanilla on aika kasvaa korkoa vaalivoiton jälkeen oppositiossa ennen seuraavia vaaleja.
Lindtmanin arvoa korostaa se, ettei SDP:ssa ole Matias Mäkysen ja Nina Malmin lisäksi osaavia ja näkyviä poliitikkoja. Näkyvällä ja sopivalla johtajalla on nykyisin suuri merkitys puolueelle sen imagotaistelussa kilpailijoitaan vastaan. Lindtmanin tausta, olemus ja tapa puhua on lähellä sitä keskivertosuomalaista, joka on maassa enemmistönä, ja jonka äänet ratkaisevat vaalit kuin vaalit.
Oli puolueelle pelastus, ettei se valinnut puheenjohtajakseen känkkäränkkäisenä sekoilijana ja pelaajana tunnettua Krista Kiurua, jonka kiistanalaista persoonaa kuvastaa hyvin se, etteivät porilaiset halunneet omaa huippupolitiikkoaan sekoittamaan kuvioita kaupunginjohtajana. Kiurun negatiivinen aura puheenjohtajana olisi vienyt todennäköisesti demareilta odotetun vaalivoiton.
Lindtman puhuu suoraan epävarmaan sydämeen ja vakuuttaa katsojansa ruuduissa. Hän oli tentissä yllättävän tasainen, vakuuttava, selkeäsanainen ja osaava poliitikko, joka antoi itsestään asiantuntevan mutta myös kansanomaisen kuvan. Demareilla on nyt mahdollisuus, joka ei toistu ihan heti. Nyt pelataan jo kovaa peliä seuraavasta pääministeristä ja hallituksesta.
Vaalit voivat olla kokoomukselle tappioputken alku. Kokoomuksen vuodesta 1987 aloittama julkisten palvelujen heikentäminen, verojen alentaminen ja yksityisen edun korostaminen yhteisen edun nimissä, on suututtanut nyt lopullisesti tavalliset ihmiset, ja maan historian ehkä jopa oikeistolaisin hallitus paljastunut yksipuolisesti vain työnantajien ja rikkaiden etuja ajavaksi huijariksi.
Lindtman nautti tästä ja onnistui koko ajan vaalitentissä muistuttamaan lyhyillä käytännön esimerkeillä, miksi jokaisella äänellä on tässä vaalissa ääntä suurempi merkitys. Kun hallituspuolueet ovat leikkausten nimissä alueilla onnistuneet heikentämään esimerkiksi hoitotakuuta säästämisen nimissä, voidaan se palauttaa SDP:n johdolla alueilla vaalien jälkeen taas entiselleen.
Äänestäjä kuitenkin miettii, onko Lindtman kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta sittenkin vain tyypillinen demari, joka maalaa vastustajista ja vastustettavista aiheista tahallisesti liian mustaa kuvaa omaa asiaansa edistääkseen, ja lupaa maat ja mannut, mutta on valmis "kompromissien nimissä (takinkääntämisiä kutsutaan tällä poliittisella kiertoilmaisulla)" tekemään toisin?
Demareita on pidetty syystäkin tekopyhinä, tyhminä ja saamattomina. Jostain kumman syystä työväenpuolueen valtasivat 70-luvulla pyrkyrit ja sanasta työväestö tuli vain ontto sana vappupuheisiin. SDP ei ole aina ollut reilumman menon puolesta. Siksi on ilolla tervehdittävä demareiden lupausta toimia reilummin politiikassa tavallisen ihmisen puolesta ja yhteistä etua ajatellen.
Tässä on SDP:n ja Lindtmanin mahdollisuus. Ehkä demarit ovat oppositiossa oppineet läksynsä ja nöyrtyneet. Oikeiston pitkäaikainen valtakausi ei ole vain oikeiston kampanjasuunnittelijoiden ansiota vaan osaksi myös demareiden kompurointia ja huonojen poliitikkojen töpeksimistä. Kurssi on siirtynyt taas pari piirua tavallisen ihmisen arjen maisemiin ja toivottavasti pysyy.