Onnettoman surkea tapaus Helena Petäjistö

"Millainen on pehmeän despotian keinoin hallittu maailma, jossa elämä muuttuu keskinkertaiseksi televisio- ja radioviihteeksi ja ihmistä ohjataan taiteeksi naamioitujen mainosmaisten tietoiskujen keinoin? Me elämme jo sen keskellä, vaikka emme vielä huomaa miten. Poikkeuksiakin löytyy iloksemme järjen ääntä kunnioittaen, kuten Sally Wainwrightin kirjoittaman Happy Valley."

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjoituksia-radiosta-televisiosta-ja-elokuvista-9789526668932

Television hömppäaste on jo niin korkea, että voi hyvällä syyllä sanoa television menetetyksi myös useilla Ylen kanavilla hömppäviihteelle. Yle Areena oli Suomen suosituin suoratoistopalvelu: 65 % tv-talouksista käyttää sitä. Kirjollaoli Yle Areenan katselluin sarja vuonna 2023: sarjan jaksot keräsivät Finnpanelin mittauksessa keskimäärin 342 000 katsojaa. HUHUH!

Finnpanel Oy on Kantar Median ja AGB Nielsen Media Researchin puoliksi omistama tutkimusyritys, joka mittaa Suomessa television katselua sekä radion kuuntelua. Toimeksiantajina ovat mm. Yleisradio Oy, MTV Oy, Nelonen Media, RadioMedia sekä Marketing Finland. Ylen tv-kanavien yhteenlaskettu katseluosuus oli 43,1 prosenttia. Siksi kaupalliset mediat haluavat Ylen!

Ylen televisiokanavia seurattiin päivittäin 1 tunnin ja 4 minuutin ajan. Yle TV1:n katseluosuus oli 27,2 %. Yle TV2:n katseluosuus oli puolestaan 12,9 % (2022: 13,1). Finnpanelin tv-mittaritutkimuksen mukaan Suomen tv-toimijoiden perinteisiä kanavia katseltiin viime vuonna 2 tuntia ja 28 minuuttia vuorokaudessa. Television ääressä yhteensä 3 tuntia 31 minuuttia. Se on aivan liikaa.

En seuraa lainkaan mtv-läistä journalismiksi kutsuttua mainosten ohella kevyesti suussa sulavaksi tarkoitettua kommentointia maailmasta, mutta jotkut hahmot, kuten entinen MTV:n Ranskan kirjeenvaihtaja Helena petäjistö ovat toki jotenkin nimenä ja naamana tuttuja retrorisviestinnällisessä mukamaailma tuhuutta tuotattavassa mediasirkuksessa. Ei sen syvällisemmin onneksi.

Suomalaisessa journalismissa on aina ollut yksi maksettujen marakattien murheenkryyni eli MTV, jonka uutisia ei voi vakavalla naamalla väittää edes uutisiksi loppukevennyksineen. Ne ovat aina olleet kuin huonjo pepdosent-mainoksia ja silkkaa Amerikkaa. Onneksi Yleltä tulee tasokasta laatujournalismia ja Iltalehdenkin tutkiva journalismi on hatunnoston arvoinen asia.

Sitten on sitten porvariston syyllistävät "sannaukkolat" yms. roskajoukko lietsomassa epäilystä, vihaa ja kateutta. Yleensä toimittajat, vaikka olisivat kuinka innokkaita yhden puolen vakavia todistelijoita ja oikeanlaidan kokoomuslaisia, kuten Petäjistö, yrittävät pitää kurissa omat, luuloihin, ja varsinkin vahvoihin ennakkoluuloihin perustuvat mutumielipiteensä jotenkin.

Näin ei tehdä MTV:ssa, ei ole tehty eikä tulla tekemäänkään, eikä varsinkaan Petäjistö tee, kun ei osaa eikä halua. Luulisi että kun on saanut seurata ison maan isoja tapahtumia vuosikymmennet aitiopaikalta, ja kirjoittanut maasta yhden kirjankin (APUA! millainen sekin mahtaa olla!), sanottavaa olisi jo pikkupakosta ellei ole ihan puupää ja turhake, ja sillä voisi olla painoarvoakin.

Ja mitä vielä. Petäjistö oli kutsuttu (jostain kumman syystä) maanantaina kommentoimaan paremman puutteessa (kaikki oikeat asiantuntijat olivat kesälomilla) Ranskan vaaleja ja erityisesti uuden kansanrintaman johtajaa ja oman radikaalivasemmistopuolueen, La France Insoumise (LFI) valovoimaista ja pidettyä johtajaa, Jean-Luc Mélenchonia.

Petäjistö ei peitellyt inhoaan johtavaa vasemmistopoliitikkoa kohtaan. Katsoja hämmentyi kuitenkin entiten hänen kevyistä huitaisuistaan ja epä-älyllisistä kommenteistaan. Tällaisella tyhjänpäiväisellä höpötyksellä ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. Luulisi politiikkaa ammatikseen seuraavan osaavaan analysoida asiallisesti ja kiinnostavasti asioita, joita seuraa.

Petäjistön tunnettu tavaramerkki on juuri tätä: ei mitään muuta kuin ei mitään. Ihan sama vaikka Korkeasaaren linnut olisiuvat laulanee. Emme saaneet kuulla juuri mitään. Petäjistöä harmittaa se, että vasemmistojohtaja puhuu paljon, ärsyttää ja rähisee ihan kuten ranskassa on tapana. Mutta mitään esiemrkkejä hän ei kertonut eikä analysoinnut sisältöjä köyhyyttään.

Tällainen on arkipäivää MTV:lla mutta Ylellä ei onneksi vielä. MTV:lla uutisissa on tärkeämpää, ettei ketään ärsytetä, puhuta liikaa syvällisiä ja analysoida asioita puhki. Se miltä asiat näyttävät, on tärkeämpää kuin mitä ne ovat. Se on ollut myös Petäjistön onnettoman surkean journalistinen linja. Se on porvarillisen viestinnän kulmakivi, puhua tyhjää, eksyttää, olla sanomatta mitään!

Ei vain Petäjistö, vaan myös koko MTV on hyvän, puolueettoman ja tasapuolisen journalismin irvikuva, ja hyvä huono esimerkki ns. "markkinarahoitteisen jounalismin" puolueellisista ja ahneista kasvoista. Tällaista journalismia harjoitetaan Yhdysvalloissa ja jäljet ovat sen mukaisia maassa, jossa ihmiset uskovat Jeesuksen olevan jo maanpäällä (vaikka kyseessä onkin ehkä piru). 

MTV:n osaaminen ja saavutukset mahtuu yhdelle aneloselle journalismin saralla. Yhtiö ei ole tehnyt yhtään hyvää ja paljastavaa televisiodkumenttia kiperistä yhteiskunnallisista epäkohdista (nyt ei mukaan lasketa extrovertti Hannu Karpon omaa karpopopulistista paljastussoopaa 70- ja 80-luvuilla) tai valheista ja mädännäisyydestä, joka olisi ollut vakuuttava.

Kirjoitin kirjaani Kirjoituksia radiosta, televisiosta ja elokuvista (Kulttuuriklubi, 2024) otsikolla MTV-surkeilua jo vuodesta 1955 lähtien. Televisiomaailmassa MTV-surkeilu on muodostunut jo omanlaisekseen käsitteeksi mainosmaisesta kiiltokuvahuijaamisesta. TÄNÄÄN JULKAISTIIN K-EDUSTAJA MARTTISEN "YLEN-näivätysehdotus kuin rangaistukseksi!

Yle on tarkoitus laitata kiltisti ruotuun. Ensin mielistellään, kehutaan ja nuollaan märäksi hämmentynyt, mutta myös yllättävästä huomiosta imarreltu kohde. Sen jälkeen selän takana viedään rahat ja kunnia – ei väliä mitä on puhuttu, tai mitä on luvattu, lopputulos on aina tyhjän kanssa ja katsojan/kansalaisten kannalta ikävä, jos sattuu kuulumaan ns. tavallisiin kansanryhmiin. 

Mainosmaailma on kuin vastuuttomat suomalaishammaslääkärit, jotka kehuivat koivusokeria "happohyökkäystä vastaan", tietäen sen olleen vain liioiteltu ja hyvin suunniteltu mainos. MTV:n ohjelmistossa on silkkaa mainosta ja niiden välissä piirrettyjä lapsille, isille jännitystä, äidille kokkiohjelmia, tyttärille muotiohjelmia, kaikille jotain mutta aina myös yhtä varmasti kevyttä.

Tätä on MTV viihdyttävää ja jonninjoutavaa ajantappoa kuten tätä kirjoittaessani ohjelmakartan mukaan oli; Muumien maailma, Simpsonit, Paavo Pesusieni, Bob's Burgers, Moderni perhe, , Suurmestari UK, Käräytyskamera, Suomalainen menestysresepti, Rekkakuskit jäällä, Suurmestari UK, Frendit, Kuutamolla, Jay Lenon autotalli, Maria Kallio, Subleffa: Wrong Place, Poliisit UK.

Mainos on aina vain pintaa, Se on kuin kaunis kuva päässämme ja usein myös yhtä kaukana todellisuudesta. MTV:ssakin kaikki on vain sileää pintaa, hämäystä ja silmänlumetta kunnon harhaanjohtavan mainoksen tavoin ja kalliin hintalapun kera. Pettäminen ja valehtelu on nykyisessä markkinailmapiirissä niin oleellinen osa kaupankäyntiä, ettei sitä kyseenalaista enää.

Esimerkiksi muutamassa vuodessa tv:stä tutun Tokmannin myymä kolmen purkin Möller-kalanmaksaöljytablettisetti on muuttunut. Kolmesta purkista on vähennetty kapseleita sen verran, että niistä tulee enää yhteensä vain kaksi purkkia ja hinta on sama. Mainos myy tyhjää kalliilla, sumuttaa ja pettää aina lopulta kuluttajan. Mainos on epäeettistä ja harhaanjohtavaa. 

MTV ei ole varsinaisesti oikea mediayhtiö. Se on sumuverho pahan kapitalistin halusta myydä kalliilla muovinmakuisia helpisunelmia, ja on kuin mediamaailman IKEA, joka myy purukumia ja peräruiskeita kuorien kermat päältä; sen sivutuotteena kulkee "mainosten sivussa jonkinlaista säällistä ohjelmaa, mikä ei ärsytä liikaa yrityksiä"- etupäässä urheilua, säätiedotuksia.

Tätä on MTV: pörssiuudistuksia, höpinöitä ja jorinoita aamukahvin lomassa, missikisoja ja homojen pariutumisleikkejä, koirankasvatusohjelmia sekä valt.maisteri Ripsa Koskinen-Papunen (kok.). MTV:ta ei ota vakavasti kukaan omat aivot omaava katsoja – eikä katso kukaan, joka haluaa pitää sekä omat aivonsa että lompakkonsa turvassa ahneilta roistoilta. 

Kun MTV sai 80-luvulla pitkän poliittisen nuolemisen ja vehkeilyn jälkeen painostettua oikeiston kansanedustajien voimin itselleen uutiset, ensimmäisessä lähetyksessä hölmöilyjen jälkeen katsojien ällistynyt tunnelma oli sama, kuin 1980 Moskovan Olympialaisten kävelyn startissa: yleisö repesi nauramaan surkeilulle eikä loppua tullut ihan heti. Eikä tahti ole parantunut.

Ylen pääjohtaja Eino S. Revon kiistattomien saavutusten joukkoon vastaan amerikkalaistyylinen mainosrahoitteinen "ns. uutistuotanto" kuului pyrkimys lakkauttaa turhana, tosiasioita vääristävä ja valheilla rahastava yhtiö kokonaan. Vasemmisto puolsi, oikeisto vastusti ja "kepu pettää aina"-osasto ratkaisi MTV:n tulevaisuuden, jonka tänään näemme ruuduistamme.

Siihen kuului oleellisesti hömpäksi kutsutun viihteen ulottaminen yleispäteväksi kriteeriksi myöhemmin yhtiön johdon kulissien takana kovalla lobbaamisella ja ehkä myös paksuilla ruskeilla kirjekuorilla hankittuihin uutisiin, ja niihin muutamiin ajankohtaisohjelmiin, joita yhtiö valmisti mainostajien tarpeisiin myydä lisää vakuutuksia ja terveydenhoitoa sekä suuhygieniaa.

MTV:n surkeilusta on kirjoitettu kolme "mtvläista" sisäpiirin tarinaa, jotka ovat talon muun tarjonnan tapaan yhtä epäluotettavia ja puolueellisia sepostuksia MTV:n oikeista pyrkimyksistä muuttaa Suomi oikeistolaiseksi, ja kahmia siinä sivussa kasamäärin omistajilleen rahaa kuin on hämärää se, mitä MTV:n uutisissa oikeasti kerrotaan ja miksi ei kerrota juuri mitään merkittävää. 

Ensimmäinen kirja on Markku Onttosen toimittama Pentti Hanskin muistelmateos Pöllön siivin (Otava 2001). Toinen on kanavan ehkä ainoan kunnianhimoisen journalistin, Kari Lumikeron kirja: Tätä en ole vielä kertonut – uutismiehen tilinpäätös (Tammi 2021), sekä Jaakko Lyytisen Kun pöllö sai siivet (Tammi 2006). Nämä vain vihjeeksi kiinnostuneille. Itse en MTV:sta lukisi mitään.

MTV:n ensimmäisen ja vaikutusvaltaisimman johtajan, kotkalaislähtöisen Pentti Hanskin, tarina voisi ihan yhtä hyvin olla MTV:n tarina. Matka Talouselämä-lehden ja Taloudellisen tiedotustoimiston kautta Suomen ilmoittajien (Mainostajien liitto) toiminnanjohtajaksi ja tavaraselostevaltuuskunnan asiamieheksi 40-luvun lopulta 50-luvun lopulle lupasi hyvää hänelle.

Eniten kuitenkin silloin vielä koko ajan kasvamassa olleelle "amerikkalaistyyliselle" markkinointikulttuurille, missä kaikki oli tai ainakin väitettiin olevan, isoa ja kaunista sekä merkityksellistä ainakin mainostajille ja tuotteille. Tämä oli Hanskin ja MTV:n mentaalisen maailman ydintä: myydä, myydä ja myydä, niin paljon ja niin kalliilla, kuin rahkeet antoivat periksi.

Kun Hanskin, jolle plussaa on tietysti se kirjoittajan näkökulmasta, että hän oli näitä nykykulttuurin tuntemia "myyttisiä junnuvainolaisia Kotkan poikii", ja omasi hyvän huumorintajun sekä idänpojan nokkelan suun selittää asioita ja kuvitella, kirjaa lukee, huomaa hyvin Hanskin edustamien mainostajien olleen kiinnostuneita vain rahasta ja siitä, mikä myy hyvin. 

Kaikki muu on sivuseikkaa, mistä ei niin kovasti turhana välitetä. Mutta Hanski ei ole kaupungin yleisen tarinan tapaan kurjuutta lapsena kokenut työläispoika, vaan oikea sinivalkoinen partiot, armeijat ja hyvät koulut käynyt porvari, jonka äidin omistamassa vuokra-asunnossa asui lapsuutensa toinen kotkalainen suuruus, Taisto Sinisalo (kom.). Tässä olikin Hanskin "ainoa" uutinen.

Kirja on valaiseva kuvaus siitä, millainen oli se alkuperäinen, hyvinkin oikeistolainen ja sitä avoimesti mainostava MTV, jolla oli oma selkeä ohjelmaprofiili ja mm. tärkeät ajankohtais- ja perhetoimitukset, jonka jälkimmäisen johtajana toimi Kyllikki Stenros, myöhemmin Johannes Virolaisen vaimona tunnettu julkkistoimittaja ja suositun Tänään kotona-ohjelman juontaja ja tuottaja.

Tänään kotona ohjelman tuottaja. MTV:n omien ohjelmien tuotanto pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1978 mm. Maakuntakatsaus-sarjalla. Ajankohtaispuolella oli Suomen paras paikkakunta, Maailman metsät ja viisiosainen sarja Afrikasta. Silti MTV:n ohjelmia ei voinut verrata, ei laadussa eikä määrässä, johtavan aseman saaneeseen Yleen, missään muodossa silloinkaan onneksi.