Ovatko nämä Maarit Tastulan haikeat jäähyväiset?

Teksti Harald Olausen

"Älä pingottele turhaan, kaikki elämän mysteerit eivät selviä koskaan"

-Keltarauhanen, kissa (ikä tuntematon).

Keltarauhanen on iso keltainen maatiaiskissa, jonka televisiotoimittaja Maarit Tastula (1961-) tapasi tehdessään ohjelmaa Hannu Huitin ja Mikko Ranta-Huitin karjatilasta Lopella osoitteessa Huitinraitti 33 12750 Pilpala. Lopella asustava homopariskunta on rikastunut myymällä sonninspermaa, ja sijoittaneet ohjelman mukaan "hyvää hyvyyttään" osan tuotostaan Punkaharjulla, entisessä asemarakennuksessa osoitteessa Finlandiantie 58 58450 sijaitsevaan ja kesäisin toimivaan Aseman taidelaituriin ja HH taidekotiin. Lavastus vaikuttaa täydelliseltä.

Maari Tastula tuli aikoinaan tunnetuksi ensin televisio 2:sen ajankohtaistoimituksen toimittajana ja sitten Punainen lanka ja Yhden illan pysäkki-ohjelmasarjojen tähtihaastattelijana, ennen kuin siirtyi pehmeimmille istuimille haastattelemaan elämän kolhuissa selvinneitä suomalaisia Tastula & Flinkkilä-ohjelmasarjassa, kunnes kehitti taas uuden ohjelmaformaatin, itse Tastula pääosassa, muutama vuosi sitten - Tastula toista maata - ohjelmasarjassaan, joka jatkaa Tastulan lämminhenkistä mutta samalla myös paljon kysymyksiä herättävän elämänymmärtäjän projektia.

Tastulaa on pidetty osaavana toimittajana, joka uskalsi joskus ajatella omilla aivoillaan ja kysyä kiperiäkin kysymyksiä aikana, jolloin se ei ollut muodissa. Hän oli aikoinaan televisio Kakkoselle lottovoitto ja kilpailuvaltti kanavan suosituimpana ja kiinnostavimpana hahmona. Siinä ei tosin paljon tarvinnut skarpata, sillä tylsän ja aina saman kaavan mukaan edennyt "kepun sontaluukku (niin sitä kutsuttiin vasemmistotoimittajien kosteissa illanistujaisissa)", eli Ajankohtainen Kakkonen ja sen lähinnä byrokraateilta vaikuttaneet toimittajat eivät olleet niitä maan mediaseksikkäimpiä tai osaavampia.

Tähän saumaan Tastula tuli ja nousi hetkessä Ylen televisio Kakkosen vastineeksi televisio Ykkösen silloisen naispuolisen tähtitoimittajan, Mirja Pyykön sekä MTV3:sen (ärsyttävän ja leukavan) Anna-Kaisa Hermusen (1948-2019) suosituille ohjelmille. Pinnalla pysyminen vei kuitenkin voimat ja sitten tapahtui jotain ikävää Tastulan omassa henkilökohtaisessa elämässä, ja hän hävisi vähäksi aikaa ruudusta samaan aikaan, kun Ajankohtainen Kakkonen lopetettiin turhana ja televisio Kakkonen muuttui lopulta lähes mielenkiinnottomaksi maalaiskomedioiden ja lastenohjelmien lähettäjäksi urheilulla täydennettynä.

Tastulan olemus ja ohjelmat muuttuivat samaan aikaan jotenkin kummallisiksi ja surumielisen haikeiksi. Jokaisessa ohjelmassa hän ihasteli maailmaa haastateltaviensa toimiessa sivuroolissa, ihan kuin näkisi kuvaamansa ympäristön ja ihmiset viimeistä kertaa. Ja se järkytti katsojia. Tastula oli pehmentänyt journalistista otettaan ja tuonut televisiomaailmaan naistenlehdistä tutun ymmärtävän ja kohdettaan kunnioittavan, mutta samalla myös valitettavan kritiikittömän ohjelmatyypin, missä ei ikäviä kysymyksiä kysytty ja toisaalta taas kauniita ylikehuja säästelty.

Tastulan haikeus on hyvinkin tyypillistä suomalaiskansallista maalaisromantiikkaa tyypillisimmillään, kuin televisiomaailman Markku Pölönen esitellessään sellaista höpsöä ja hieman raiteiltaan kansankomedioiden hulvattoman huumorin tapaan vinksahtahtanutta ja mennyttä maalais-Suomea, ja sen omituisia ilmiöitä sekä niiden parissa viihtyviä ihmisiä, joita ei ole ollut edes olemassa muualla, kuin museoidussa SF-idyllissä ja ihmisten mielikuvissa. Mutta onko se enää tätä päivää ja tarpeellista, on jo ihan toinen kysymys.

Tastulan ohjelmat ovat hyvän mielen viihteeksi tarkoitettuja ohjelmakarttojen täytteitä mummoille ja muille vanhan kansan ihmisille, jotka vielä katsovat televisiota, kuten Huitin homopariskunnasta kertova ohjelmakin - se saattaa jopa olla maaseudulla vielä kovaa kamaa, ja sitä tirkistellään ihan varmasti ainakin naapureissa Hannu Karpon ohjelmien tapaan totuutena. Kun ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran joulukuun alussa 2022, sille oli kertynyt vasta hieman yli 20.000 katsojaa. Numerossa pitäisi olla yksi nolla lisää, että se täyttäisi nykymittapuilla kiinnostavan ohjelman kriteerit. Onko Tastula sittenkin siirretty sivuraiteelle vai onko kyseessä pehmeä loppulasku ennen eläkettä?

Jokin Tastulan huokailevassa olemuksessa pistää miettimään, mikä on näiden pitkien jäähyväisten oikea syy ja osoite, niin riipaisevalta tuntuu Tastulan ohjelmien dramaattisuus. Jos aikoinaan Tastula oli lottovoitto entiselle kanavalleen, on Tastula nyt vuorostaan lottovoitto kaikille oman elämänsä erikoisuuksista taidetta tekeville, ja sillä hyvin rahastaville sekalaisille kylähullu-Suomen Ite-taiteilijoille. Ehkä niin on tarkoituskin: sekä Tastulan että hänen televisiotyönsä testamentiksi todennäköisesti jäävän Toista maata-ohjelmasarjan.