Pääministeri ja kokoomus valehtelevat jatkuvasti

Teksti Harald Olausen

"En ole koskaan valehdellut omien etujeni tähden, mutta olen usein häpeällisesti valehdellut välttyäkseni hämilleen joutumiselta mitättömissä asioissa, kuten halutessani jatkaa keskustelua. Ideoitteni hitaus ja keskusteluni tylsyys pakottavat minut turvautumaan kuvitteellisiin asioihin sanoakseni jotakin."

-Jean-Jacques Rousseau

Suomessa on koettu viimeisen vuoden aikana Orpon-Purran oikeistohallituksen aikana suomalaisessa kulttuurissa aiemmin pääministerin auktoriteettiin piilotettu epätotuuksien viljelemisen yleistyminen päivänpoliittisessa debatissa, missä hallituksen epäoikeudenmukaista politiikkaa perustellaan jatkuvasti väärien tietojen pohjalta tehdyillä väärillä johtopäätöksillä, jolloin harjoitettu politiikka menettää oikeutuksensa kansan silmissä ihan samalla tavalla, kuin petoksella köyhiltä hankittu persujen vaalivoittokin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo kiteytti nykyhallituksen, ja nimenomaan pääministerin, ongelman tiiviisti puheessaan torstaina eduskunnan kyselytunnilla: "On erittäin huolestuttavaa, että te herra pääministeri olette pääministerin ominaisuudessa puhuneet eduskunnalle asioita, jotka eivät ole totta. On tosiasia, kuten tässä on käynyt ilmi, te olette antaneet monesta asiasta väärää tietoa. Sen jälkeen olemme saaneet kuulla selittelyä, venkoilua, ja "ehkä jotain epätarkkuuksia" – "ehkä jossain ovat jonot lyhentyneet" jne…Kokoomus (på sfp; sommarpratare...) on varsinainen "puuta heinää puheiden"-puolue. Sille on tärkeämpää, miltä asiat saadaan näyttämään milläkin kuorrutuksella, kuin mitä tehdään, sillä tekniset eksytykset asioista väsyttävät ja vieraannuttavat yhteisten asioiden hoidosta tavalliset ihmiset, jotka seuraavat omaksi vahingokseen liian vähän, mitä poliitikot oikeasti päättävät heidän puolestaan heidän omissa elämissään.

Kokoomukselle, vanhalle pappipuolueelle (vieläkin puolet papeista ovat kokoomuslaisia) valhe on sekä luissa että' ytimissä oleva sumuverho sen todellisten aikeiden ja politiikan välillä, että myös ongelma, sillä se jos mikä on aina vakuuttanut olevansa rehellisten ja hyvien ihmisten puolue, ehkä vähän liiaksikin ollakseen nykyvalossa uskottava. Kokoomus on juuri se voima, joka yrittää väittää vastakkainasettelun olevan ohi, juuri silloin kun se riehuu kulisseissa kovimmillaan, ja mikä on vain yritys viedä ihminen harhaan, sillä kokoomuksen ainoa tehtävä tässä maailmassa on ihmisten eriarvoisuuden ylläpitäminen hinnalla millä hyvänsä. Yleensä korkealla hinnalla, sillä hajuraon pitäminen köyhiin on kokoomuslaisille paitsi periaatekysymys, myös heidän tulojensa lähde. Orpo hymyilytti ennen. Kokoomus oli taitava puhumaan toista kuin teki ja jäätyään kiinni syyttämään muita. Ei enää. Eriarvoistuminen näkyy tänään paljastavammassa valossa, vaikka sanoilla ja sillä kuka ne ja miten esittää, on edelleenkin valtaa ihmisten mielissä. Kaukana ovat puolueen entisen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen, esittämät ajatukset luokattomasta yhteiskunnasta ja työn sekä pääoman vastakkainasettelun purkamisesta. Nyt puhutaan moniarvoisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta, mitkä eivät tutkitusti tarkoita mitään muuta kuin vaalien alla yleisölle suunnattua sanahelinää. Kokoomus puhuu mielellään paljon demokraattisia fraaseja, mutta teot ovat ihan muuta. Valhe on kokoomuksen työkalu.

Valhe on niin yleistä, ettei sitä ehkä siksi osata erottaa ihmisestä. Myös se, että olemme yhä enemmän siirtymässä individualismiin ja itseensä käpertymisen aikaan, jossa ei ole enää sijaa vahvoille näkemyksille yhteiskunnasta ja politiikasta, vaikuttaa tausvoimana. Jokainen meistä on sekä valehtelija että törmännyt todennäköisesti joskus valehteluun, kenties jopa niin vakavaan, että se tuntuu petokselta, ja valhe on voinut vaikuttaa elämäämme vuosien ajan ja aiheuttaa suuren elämänmuutoksen. Ja jokainen politiikkaa seuraavaa tietää valheen kuuluvan politiikkaan. Kokoomus on todistettavasti suurtuloisten ja suuromistajien puolue, vaikka väittääkin olevansa muuta. Nyt toteutetut 9 miljardin leikkaukset kävivät tavallisten ihmisten kukkarolla, olivat epäoikeudenmukaisia ja rikastuttivat rikkaita. Kokoomus tekee aina samoin Leikata olisi voinut rikkailta, osakkeenomistajilta, yritystuista ja nostaa veroja. Leikkauksia olisi voinut tasapainottaa erilaisten tulonsaajaryhmien välillä. Kokoomuksella ei ollut haluja eikä tarvetta. Se ei ole koskaan ollut tavallisen ja köyhän ihmisen puolesta.

Kokoomuksen talouspolitiikan linja on tarkoin ekonomien laskemaa periaatteella: mikä on rikkailta pois. Demarivetoisten hallitusten kansalaisille verorahoilla antamista tuista nakerretaan pala palalta siivuja pois ja heikennetään järjestelmällisesti, jotta rikkaiden veroja voidaan alentaa ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta lisätä karsimalla tärkeistä jokamiehen julkisista palveluista, kuten terveydenhuollosta. Siksi kokoomus kokee KAIKKI julkiset palvelut lähtökohtaisesti kielteisinä, ja sellaisina että sieltä voidaan leikata, ja tukee yksityisten palveluiden kannustamista. Esimerkiksi jos kokoomus olisi saanut päättää, peruskoulua ei olisi tullut. Vasemmisto ei tunnu saavan tätä sanomaa sanotuksi selkeästä omille kannttajilleen, joita on ollut helppo naruttaa milloin minkäkin toissijaisen mörön kimppuun ja äänestämään oikeistoa. Briteissä tilanne on ihan sama. Oikeistohallitukset kurjistivat tavallisen kansan elinolosuhteita, jotta pystyivät antamaan superrikkaille verohelpotuksia. Norjassa oikeisto taas kurjisti kahdeksan vuoden hallituskaudella tavallisten kansalaisten hyvinvointia viemällä mm. julkisen hammashoidon kriisiin.

Eikä sillä ole Suomessa mitään merkitystä, että edellisessä kepujohtoisessa Sipilän porvarihallituksessa tavallisia äänestäjiä kuritettiin rikkaita suosimalla ja köyhiä kyykyttävällä politiikalla, oikein kunnolla kuin selkäsaunalla isän kädestä piiskalla viimeistellen. Kokoomuksella oli kovat piipussa; kansaeläkettä leikattiin, Kelan lääkekorvauksia leikattiin 150 miljoonalla, opintorahaa leikattiin, työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa leikattiin, veteraanietuuksia, vammaistukia ja sairaspäivärahoja leikattiin, lasten kotihoidontukea ja hoitorahaa leikattiin, ammatillisen koulutuksen määrärahoja leikattiin 190 miljoonalla, julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja leikattiin 30 prosenttia, työaikaa pidennettiin palkattomasti, työnantajamaksu siirtyivät työntekijän maksettaviksi, vuorotteluvapaata leikattiin, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan lyhentäminen 100 päivällä, päiväkotien ryhmäkokoa suurennettiin, subjektiivisen päivähoidon oikeutta rajoitettiin, aikuiskoulutuksen kestoa lyhennettiin ja perusosaa leikattiin, valtionyhtiöiden myyminen ja paljon muuta. Leikkaukset koskivat silloinkin, kuten aina, vain köyhiä alempia tuloryhmiä, rikkaat sen sijaan saivat tuntuvia verohelpotuksia. Sama linja toimii myös Yhdysvalloissa. Tuet pois ja köyhät kaduille.

Kokoomus on kurjistumisen puolue. Hyvä että Helsinki Pride ei päästä puoluetta tärkeälle markkinapaikalle marssimaan eturiviin kesäkuussa. Se ei ole ansainnut sitä, ei historiallisesti eikä tämän päivän poliittisten konnankoukkujensa takia. Kokoomukselle pehmeiden kasvojen vilauttaminen aina vaalien alla on elintärkeä taktinen temppu ollut oikeistolaiselta ja konservatiiviselta talouden ja sivistyselämän eliittiä tukeneelta ajalta, koska jo silloin kannatus ja jäsenistö tulivat näiden eliittien ulkopuolelta. Kaikki kokoomuksen puheenjohtajat tietävät tämän enemmän kuin hyvin. Se on yksi puolueen elinehdoista kurottautua hieman yli oman viiteryhmänsä ja puhua läpi päänsä suunsa suuremmalla saadakseen kannatusta myös niissä piireissä, joiden etua puolue ei suoranaisesti aja. Silloin kyse on ääntenkalastelusta ja siinä voitton vieänä apurina toimii tuloksellisesti valhe.

Yksityistettävien lista on kokoomuksessa pitkä. Ehkä vakuutussuoja romutettaisiin Finanssialan toivomalla tavalla vakuutuksenottajan tappioksi ja kansainvälisten suuryhtiöiden voittojen turvaamiseksi veroparatiisiin? Ehkä Yleä näivetettäisiin lisää uutisia- ja alueohjelmia toimittavaksi torsoksi yksityisten mediatalojen ja keputaustaisen, ja kepun suurimman yksittäisen rahoittajan, Hesarin pääomistajan ja Koneen suuromistaja Antti Herlinin toivomuksesta? Ehkä loput VR:stä ja Finnairista sekä Nesteestä myytäisiin kokoomusta lähellä oleville suursijoittajille? Ehkä peruskoulusta tehtäisiin maksullinen, lähiopetus ja opettajat karsittaisiin ammattikoulutuksen tavoin minimiin? Ehkä loputkin Alkosta yksityistettäisiin ja lopulta yleiset tiet myytäisiin yksityisille sijoittajayhtiöille Fortumin sähköverkon myymisen tapaan valehtelemalla, ettei se vaikuttaisi kuluttajiin millään tavalla.

Kokoomuksen talouspoliittinen linja on selvä: ei mitään köhille. Sitä todisti heti aluevaalien jälkeen julkisuudessa Marinin hallitusta moittinut entinen kokoomusvaltiovarainministeri Iiro Viinanen. Hänen mukaansa vain säästäminen ja menojen leikkaus on oikeaa ja tervettä talouspolitiikkaa. Viinanen olisi karsinut valtion tulo- ja menoarviosta vanhaan tyyliin köyhiltä ja tavallisilta ihmisiltä pari miljardia "helposti", kuten hän sanoi. Hallitusta hän moitti siitä, ettei hallitus karsinut lainkaan menojaan äänestäjien pelossa. Viinanen oli myös suivaantunut työttömyyden hoitoon ja ihmetteli, miksei meillä "muka" löydy tekijöitä 270 000 työttömästä löytää 60 000 avoinna oleviin työpaikkoihin. Juuri tässä asioiden yksinkertaistamisessa ja viestin takomisessa äänestäjien takaraivoon kokoomus on aina ollut ja tulee yhä olemaan hyvin taitava. Ihan kaikki työttömät eivät halua muuttaa asuinpaikkaa tai ottaa vastaan osa-aikaista työtä, joita suurin osa vapaina olevista työpaikoista on.

Velka on pahasta, yksityinen on tehokasta ja omistaminen on pyhä asia. Kaikki muut teemat palvelevat näitä kolmea perusperiaatetta. Se on oikeistolaisuutta. Mantra on tuttua ja sitä perinteistä kokoomuslaista jurnuttamista, mitä on pidetty yllä välillä kovalla, välillä hiljaisella, liekeillä muistutuksena kokoomuksen entisten aikojen kovuudesta talouspolitiikan hoidossa, missä ei otettu huomioon kaikkien palasten vaikuttavan tavalla tai toisella toisiinsa, ihan kuin palkoista pihtaamalla ja kulutuskysyntää vähentämällä palveluja ja tavaroita myyvät yritykset tulisivat toimeen. Kumma väittämä ja ristiriitainen ajatusmalli. Sama propagandistinen mantra paistaa läpi kokoomuksen syrjäytetyn puheenjohtajan, nykyisen tasavallan presidentin, Alexander Stubbin yhdessä Karo Hämäläisen kanssa kirjoittamassa kirjassa Alex (2017). Siitä huolimatta, että Stubbia monotettiin kunnolla kalossilla takalistoon, hän muistaa ulkoa kokoomusmantran, ja toistaa sitä useassa kohdassa samalla sekä oikeistolaisen politiikan oikeutuksena, että vasemmistolaisen politiikan mahdottomuutena. Stubbin maailma on eriarvoisten maailma.

Vasemmistoon hän liittää kunnon kokoomuslaisen tavoin byrokratian, tehottomuuden, velaksi elämisen ja ymmärtämättömyyden taloudenhoitoon mutta tulee samalla typeryyttään myös paljastaneeksi, mikä on kokoomuksen kokonaistaloitta kurittava raaka peruslähtökohta, säästää köyhien ihmisten palveluista ja yhteiskunnan turvaverkoista ensin, pysäyttää yhteiskunnan rattaat sen rajamaille, ja katsoa tulevatko siellä olevat toimeen tekemättä asian eteen mitään. Kummallista on myös se, että Stubb väittää, ettei kasvu hoida hommia, sillä juuri siihenhän kokoomuksen kovat talouspoliittiset perustelut nojaavat uusien työpaikkojen ja verokertymän lisäämisen muodossa: "Tulen sinänsä toimeen Antti Rinteen kanssa, mutta eihän meillä mitään yhteistä ole. Ratkaisumme hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi ovat kuin yö ja päivä. Rinne uskoo, että tämä on vain suhdannetta, että kyllä hommat hoituvat, kun saadaan kasvua aikaiseksi. Ei hoidu. Ongelmamme on rakenteellinen. Emme voi enää elvyttää velaksi. On tehtävä vaikeita päätöksiä." Stubbin sanomassa on kaikki se oleellinen, mikä kokoomustaon aina mättänyt ja nykisinkin vielä mättää: verotuksen avulla tapahtuva taloudellisen eriarvoistamisen tasaaminen ja hyvien julkisten palvelujen turvaaminen. Eli yhdellä sanalla: HYVINVOINTIVALTIO! Se sana on kokoomukselle myrkkyä.