Päättääkö aurinkolasiskandaali Norjan äärivasemmiston lyhyen menestystarinan?

Teksti Harald Olausen

"Meidän liikkeemme on suurempi kuin yksi yksittäinen henkilö. Se menestys, jonka olemme saavuttaneet johtajakaudellani, on ollut nimenomaan joukkuetyön tulosta. Tätä joukkuettamme tuen edelleenkin mutta jatkan hieman eri roolissa. Punaisilla on kaikki mahdollisuudet jatkaa tulevaisuudessa menestystään." -Punaisten puheenjohtaja Björnar Moxnes eropuheessaan.

Eilinen oli musta pilvi Norjan uusvasemmiston nousujohtoisella tiellä, kun gallupsuosiotaan nostattaneen Punaisten valovoimainen johtaja Björnar Moxnes erosi puolueensa puheenjohtajan paikalta kun oli tullut julkisuuteen tieto hänen jääneen kiinni Oslon Gardemoen lentokentällä yrittäessään varastaa lentokentän kaupasta merkkiaurinkolaseja. Kun selvästi vaivautunut Moxnes antoi eilen norjalaismedioille haastattelua Stortingetin ulkopuolella, hän tiesi oman tarunsa tulleen päätökseen. Monesta autosta huudeltiin vahingoniloisesti ilkeyksiä. Moxnesia näytti harmittavan sylkykupiksi joutuminen. Mutta se ei ole uutta: Moxnesia vihataan äärioikeistossa yhtä paljon kuin rakastetaan äärivasemmistossa.

Norjassakin vietetään parhaillaan politiikan kesäkuukausina hiljaiseloa ja vasta alkusyksystä käynnistyvät niin Norjan eduskunnan Stortingetin, kuin valtamedioidenkin, poliittisten toimitusten työ, eikä silloin tulla Punaisia ja sen eronnutta johtajaa silittämään. Ensimmäistä kertaa parinkymmenenvuoden mittaisen poliitikon uransa aikana Moxnes on avutun, sillä hänellä ei ole otetta, ainakaan myönteistä, omaan julkisuuteensa, vaan Moxnes on huonossa asemassa puolustusasemissa altavastaajana. Ilmassa leijuu lisäksi paljon ikäviä kysymyksiä kuten: Tähänkö päättyi Norjan äärivasemmiston lyhyt menestystarina? Monen mielestä näin on. Yhtä moni toivoo niin olevan. Äänestäjät päättävät miten lopulta käy. Ennusteet eivät mairittele Punaisia. Poliittiset vastustajat niin vasemmistosta kuin oikeistosta ottivat vahingoniloisena uusvasemmiston kultapojun eron vastaan. 

Mainehaitta minkä Moxnes on saanut aikaan koko vasemmistolla on pitkäaikaista ja vahvistaa oikeiston väitteitä vasemmiston kyseenalaisesta moraalista, kun kyseessä on toisten omaisuus. Moxnes jatkaa kansanedustajana, mutta ei enää puolueen äänitorvena hurmaamassa demareihin (AP) pettyneitä vasemman laidan liikkuvia äänestäjiä. Moxnesin seuraajaksi yksimielisesti valittu Marie Sneve Martinussen ei ole samalla tavalla poliittinen hurmaaja, kuin Moxnes eikä hänen uskota kykenevän vievän Punaisia voittoihin samalla tavalla kuin Moxnes. Mutta miten tämä voi olla mahdollista? Mikä ajoi Moxnesin varastamaan? Moxnes ei itsekään oikein tiedä. Haastattelussa hän sanookin monen kysyneen häneltä, miten hän on voinut olla niin tyhmä. 

Samaa hän on kysynyt itseltään monta kertaa viime viikkoina, eikä löytänyt täysin tyydyttävää selitystä vastaukseksi: "Mutta olen täysin varma, että olen tehnyt jotain tyhmää ja minun on siitä kannettava myös seuraukset." Moxnesin vastauksesta paistaa läpi selittelyn maku ja puoluetoimistossa laaditun hätäisen pelastussuunnitelman onttous. Moxnes ei voinut muuta kuin pyytää julkisuudessa anteeksi ja eroavan puheenjohtajan pestissä. Kirjoitus on huolella laadittu. Mutta se on hengeltään erilainen kuin Moxnesin haastattelut, niistä kun näkee Moxnesin aidon harmistuksen ja valtavan pettymyksen. Mutta mihin? Siihenkö että jäi kiinni vai että varasti? Siitä hän ei kommentoi. Puolue sai muutama vuosi sitten juuri Björnar Moxnesin vetovoiman siivellä ja kovalla kiertämisellä ympäri maata Norjan eduskuntaan kahdeksan lisäpaikkaa.

Punaiset lisäsivät samalla uskoa vasemmistolaisen politiikan elpymiseen samaan aikaan kun maata yhdessä pienen keskustapuolueen kanssa hallitsevaa ja kannatustaan menettänyttä demaripuoluetta (AP) syytetään periksi antamisessa öljyteollisuudelle luonnonsuojelu- ja ilmastokysymyksissä. Björnar Moxnes oli ollut pitkään sekä vasemmistolaisen politiikan omantunnon ääni, että myös samalla puolueensa ainoa kansanedustaja Oslosta. Punaiset ovat saanut noista päivistä lähtien yli 10.000 uutta innokasta jäsentä, ja siitä on tullut kasvava ilmiö Norjassa, mutta myös koko vasemmistolaisessa liikkeessä ympäri maailman, jossa on odotettu vasemmiston uutta tulemista sitten Ranskan vasemmiston yhdistäneen Francoise Mitterandin 1980-luvun jälkeen. 

Norjan Punaiset muodostettiin muutama vuosi sitten yhdistämällä kaksi äärivasemmiston pikkupuoluetta, jolla ei ollut kansanedustajia eikä paljon jäseniäkään. Äärivasemmistolla ei ole perinteisesti ollut Norjassa suurta merkitystä ja vaaleissa hyvin vähän kannatusta. Aurinkolasiskandaalin uskotaan vievän puolueen takaisin muutaman prosentin marginaaliseksi räksyttäjäksi ilman valovoimaista tähteään. Punaiset julkaisevat Norjassa kulttuuriväen keskuudessa suosittua Klassekampen-sanomalehteä, joka ilmestyy sekä printtiversiona että verkkojulkaisuna niin Norjassa kuin ulkomaillakin. Lehti on ollut journalistisesti korkealaatuinen ja nuoren älykköväen keskuudessa suosittu. Sillä on ollut aiemmin tasokkaat kulttuurisivut avustajinaan eturivin kirjailijoita, kuten mm. Karl Owe Knausgaard.

Moxnes muistutti kirjoituksessaan omilla henkilökohtaisilla facebook-sivuillaan Punaisten viimeisten kuuden vuoden aikana saaneen tärkeitä voittoja Stortingetissa, mikä onkin totta, mutta unohti samalla mainita että työ on vielä pahasti kesken. Nyt äärivasemmistossa pelätään Moxnesin mokailujen jälkeen hyvin alkaneen työn tyssähtävän tähän. Punaisilla on ollut Moxnesin kaudella kokoaan suurempaa näkyvyyttä, rohkeutta ja aloitekykyä kohdistaa yleinen huomio Norjaa nykyisin vaivaaviin tulonjako-ongelmiin, jotka pahenivat kahdeksan vuoden oikeistohallituksen jälkeen. Björnar Moxnes onnistui rakentamaan pienestä oslolaisesta yhden kansanedustajan puolueesta koko Norjan vasemmiston omantunnon, jota kuunneltiin koko Norjassa. Mutta miten on nyt kun sen puheenjohtaja jäi kiinni varkaudesta? Mikä on Punaisten ja Moxnesin itsensä tulevaisuus?