Paavoko pormestariksi?

Teksti Harald Olausen

https://helsinki.vasemmisto.fi/kuntavaalit-2025/helsingin-vasemmiston-kuntavaaliohjelma-2025/

Hetki sitten Ylen Areenassa päättyneessä Helsingin pormestaripaneelissa oli yksi ylitse muiden: Paavo Arhinmäki, jonka retoriset taidot ovat parhaita. Arhinmäki on ollut koko parikymmenvuotisen poliittisen uransa aikana hyvä puhuja, osaava vaikuttaja ja ovela medioiden manipuloitsija. Jalkapallo, lähiöt, Notkea Rotta, undeground ja kulttuuri, ovat Arhista itseään.

Paavo Arhinmäki olisi ilman muuta parhain, edustavin ja osaavin poliitikko valittavaksi Helsingin uudeksi pormestariksi, jos ei olisi vasemmistoliittolainen. Ongelmana on hänen puolueensa, joka kukkaisvallan perinteiden mukaisesti antaa kaikkien kukkien kukkia, ja näyttäytyy yhä enemmän marginaalissa olevien friikkien karnevalistisena pridenä sekä setan poliittisena siipenä.

Se on ikävä asia sellaisten äänestäjien mielestä, joiden sydän on vasemmalla, ja jotka olisivat valmiit antamaan äänensä muuten useita hyviä asioita ajavalle puolueelle (tämä on vaiettu tabu vasemmistoliitossa). Juuri siksi Paavon äänestämisessä pormestariksi ääni menee hukkaan. Ehkä siksi vakavasti otettavampaa vaihtoehtoa etsiessä ääni valuu yleensä aina demareille.

Tähän vastaukseksi vasemmistoliitto on panostanut pormestariehdokkaansa profilointiin somessa. Arhinmäki on tehnyt lyhyen mainoskampanjan nimellä kulttuuripormestari, jossa apupormestari hyppää kaupungintalon sivukujalla odottavaan mustaan virka-autoonsa ja suuntaa mielistelemään lähiöiden kirjastoja. Kaava on aina sama; paikka ja asukkaat ovat on "mahtavia".

Tämä ei olisi ollut mahdollista kaupunginjohtajamallin aikana. Nyt asia on toisin. Pormestarit ovat tuoneet mukanaan kunnallisvaaleihin vahvasti ideologisen elementin, joka ei aina silloin ole hyvässä, kun ammattiselittäjät pääsevät hyödyntämään asemaansa propagandassaan, kuten Arhinmäki, joka kieltää edelleenkin ongelman lähiöissä. Sellaista ei hänen mielestään ole.

Maahanmuutto nähdään puolueessa avainasemassa osaajapulan ratkaisussa. Ohjelmassa ei yllätykseksi kuitenkaan tarjota kättä pidempää konkretiaa eli riittäviä ratkaisuja kieli- ja sopeutumisongelmiin. Suomen kielen ja kulttuurin osaaminen ovat ensimmäinen askel uussuomalaiseksi. Se on unohtunut. Siksi luku tuntuu yhtä tyhjän toistamiselta ja tylsältä propagandalta.

On vaikea ajatella äänestävänsä sellaista, joka ajaa omia, hyviä tavoitteita härkäpäisesti, mutta on samalla valmis kieltämään selkeät tosiasiat. Olisi varmasti paljon tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat äänestää Paavoa, mutta eivät voi ummistaa silmiään siltä tosiasialta, että tämä punaiseen kaapuun verhoutunut keskiluokkainen salonkisosialisti puhuu pehmosia ammatikseen.

Helsingin todelliset ongelmat ovat rakentamisessa, joukkoliikenteessä ja sotessa ja maan istuvassa hallituksessa, joka on ilmoittanut ottavansa Helsingin sotesta 35 miljoonaa euroa, lopetti asuntotuotannon tukemisen ja aiheutti alvi-korotuksillaan HSL:n lippujen hinnankorotukset. Hallitus on aina rangaissut rikasta Helsinkiä siitä, että se on hoitanut asiansa muita paremmin.