Suvaitsematon ja umpimielinen”Paskakaupunni” haluaa haista läpi Euroopan kulttuuri hajuvetenään...

Teksti:

Harald Olausen

"Kansainvälinen raati valitsi Oulun vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Raati julisti voittajan tiedotustilaisuudessa tänään klo 12.00. Kulttuuripääkaupungin asemasta kisasivat Oulun lisäksi Savonlinna ja Tampere. Oulun voittoa juhlitaan kaupunkilaisten kanssa 8. elokuuta Varjo-Piknik kesäjuhlassa Oulun Kuusisaaressa. Oulun matkalla mukana on 32 pohjoisen Suomen kuntaa. Yhteistyöllä haluamme tuoda pohjoiseen lisää kulttuuria ja hyvinvointia, luoda uusia työpaikkoja ja kehittää pohjoista aluetta".

Oulu valittiin VALITETTAVASTI hetki sitten, ja vieläpä ilmiselvästi haurhauttamismielessä, väärin perustein Euroopan toiseksi kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026, mikä kertoo viimeistään koko instituution mädännäisyydestä. Oulu on lobannut hanketta isolla rahalla eikä voi välttyä kysymykseltä, ovatko oululaiset saaneet tittelin kulttuurikorruptiolla, sillä kun hakemusta katsoo, se ei vaikuta ammattilaisen silmissä lainkaan kiinnostavalta saati, että se olisi ollut paras tai esimerkiksi ylivertainen Tampereen mainion ja paljon ansiokkaamman hakemuksen kanssa.

Millainen on edellisen oikeistohallituksen pääministeri Juha Sipilän kotimaisemien Oulu kulttuuripääkaupunkina vuonna 2026, kun mukana ovat persu-kepulaiset lestadiolaiskunnat Haapajärvi, Haapavesi, Hailuoto, Ii, Kajaani, Kalajoki, Kemi, Kempele, Kuhmo, Kuusamo, Kärsämäki, Liminka, Lumijoki, Muhos, Nivala, Oulainen, Paltamo, Pielavesi, Pudasjärvi, Pyhäntä, Raahe, Sievi, Siikajoki, Siikalatva, Sotkamo, Suomussalmi, Taivalkoski, Tornio, Tyrnävä, Utajärvi, Vaala ja Ylivieska.? Ei ole vaikea ennustaa, että yhtä ankea ja yksiniittisen yllätyksetön, kuin mitä itse alue ja sen ihmisetkin sanoissaan ja teoissaan ovat olleet ja tulevat aina olemaankin erityisesti kulttuurin saralla, mikä on kovin kapeasti ymmärretty tällä henkisesti köyhällä alueella vain joksikin muuksi, mitä se ei ole.

Herää kysymys. Millaista on oululainen kulttuurikäsitys? Onko siinä mukana normikriittisyyttä, inkluusiota ja rasisminvastaisuutta, ja jos on, niin millä tavalla? Onko se muuta kuin paljon melua tyhjästä ja liikaa ulkoaopittuja vuorosanoja isosta Aapisesta? Ovatko teemat enemmän opettavaisia kuin kriittiseen ajatteluun ja toimiseen ympäristössään yhdisteleviä? Kuinka paljon näillä alkuperäisen ja edelleenkin vahvasti tuohivirsukulttuurin ja kansantanssin kultamailla siedetään ajatusta kulttuurista muutakin kuin välineellisenä arvona matkailua piristämään tai heikosti menevien alueen kuntien imago kohentamaan? Oulussa yhden ajattelun ja yhden totuuden kotikonnuilla oikeaa ajattelua on iskostettu asukkaiden päihin vapaan ajattelun sijaan jo vuosisatoja kulttuurin nimikkeellä opettajien toimesta. Onko siihen muurin tulossa murtumia festivaalien aikaan? Tokkopa. Tai sen haluaisin nähdä. Mutta sitä emme näe Oulussa vuonna 2026.

Vastauskin on valmiina, sillä oululainen kulttuuri on kulttuurin irvikuva ja juuri sellainen, joka kulttuuri ei ole tänään eikä tulevaisuudessa. Ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä sen kulttuuriksi mielletyn vapauden ja valinnanvapauden olla mitä haluaa kanssa, mistä saamme me KEHÄ III:sen sisäpuolella asuvat maailmankansalaiset vapasti nauttia. Siksi Oulun valitseminen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on kamala (voiko siitä valittaa johonkin?) päätös ja osoitus raadin omasta sieluttomuudesta. Oulu ja sen hakemus ovat hyvin kokoon näpräiltyä valheellista ja naurettavaa tekoradikalismia ilmastomuutoskysymyksineen. Kaupunki on ankea ja ilkeä. Murre kuulostaa laiskalta savolta. Sen ihmiset epämiellyttäviä ja mediat sekä poliitikot umpimielisiä. Toivottavasti tätä kaupungin omien vasta-ajattelijoiden "paskakaupunniksi" kutsumaa naurettavaa festivaalia vastaan syntyy vastailmiönä SE TODELLINEN IKÄVÄn, HARMAAn, UMPIMIELISYYDEn JA EPÄEROTIIKAn alastoman pahantahtoinen OULU, mikä kaupunki on, unohtamatta ääri sitä ja tätä - ääri-ihmisiä, ja erityisesti sitä sulkeutunutta ihmisyyden väärinymmärrystä, mitä synkkä ja ahdistava oululaisuus itseensä kätkee- ei enää tämän jälkeen; siitä tulee nyt osa museoitua eurooppalaista kulttuuria MAAILMAN PAHUUDEN MUSEOON!

Häpeäksi Euroopan kulttuuripääkaupunki-instituutiolle tällainen tittelin polkumyynti on. Tarvitaanko enää tällaista titteliä, kun se vuosi vuoden jälkeen menee huonoimmille ehdokkaille? Ensi vuosikymmenellä kun on taas Suomen vuoro, heitetäänkö kisaan kulttuurivihamieliset Iisalmi, Polvijärvi ja hännänhuippuna viinakulttuurin ammattilainen Kotka? Ei se Helsingin kulttuuripääkaupunkihankekaan onnistunut kovinkaan hyvin. Olin Skotlannin Glasgowssa vuonna 1990 Euroopan ensimmäisessä kulttuuripääkaupunkitapahtumassa ja täytyy sanoa, että vaikka aika kultaa muistot, kaupunki oli todellakin - toisin kuin Oulu - ansainnut tittelinsä ja osannut tehdä ohjelman, joka hämmensi ja ilostutti asukkaita ja meitä kulttuurituristeja uutuudellaan sekä aitoudellaan.

Silti Glassgow oli valojen sammuttua tylsä eikä kaupungin ahdistavaa ilmettä ei saatu kokonaan pestyksi ja tunnelma oli ankea. Festarit vaikutti enemmän prenormikriittiseltä ja päälleliimatulta maaailmojen tuskaa syleilevältä ruotsalaismuseolta, kuin hengittävältä interaktiiviselta ja uutta synnyttävältä kulttuuritapahtumalta kriittisine elementteineen. Muutaman päivän jälkeen karkasimme Edinburgiin, joka ilman mitään typerää titteliä vaikutti joka kadunkulmassa sata kertaa kiinnostavammalta kulttuuripääkaupungilta kuin Glassgow. Olematta sitä varsinaisesti. Siinä se jutun juju onkin. Voin ennustaa: Oululle käy samoin ja sinne turisteina virtaa lähinnä opettajia, taidehallinnon virkamiehiä ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlien kannatusyhdistyksen hallitus varajäsenineen, unohtamatta kepun perinneyhdistystä ja Tytti Isohookana-Asunmaan entisiä oppilaita, sekä tietenkin maaseudun nuorisoseurajärjestöjen harrastajateatteriryhmiä esittämässä Akatonta miestä osa IV a ja kansantanssiryhmien katrilliesityksiä. Apua! Onneksi välissä on 600 kilometriä autiota mielenmaisemaa puskurina tylsyyttä vastaan.