Pettikö SDP taas halvalla taktiikallaan äänestäjät?

Teksti Harald Olausen

Vasemmistoliiton Li Andersson ja Paavo Arhinmäki olivat valitettavan oikeassa demareiden katalasta tempusta houkutella väärin perustein heiltä äänestäjiä vaalivoittonsa varmistaakseen. Mutta ei tullut voittoa, tuli tappio ja vasta kolmas sija puolueiden paremmuusjärjestyksessä.

Oliko kyseessä SDP:n puolelta petos? SDP houkutteli vihervasemmistolaisia ääniä itselleen antamalla ymmärtää Marinin olevan ainoa toimiva vastavoima persuille ja kokoomukselle. Moni SDP:tä tästä syystä äänestänyt oletti Marinin mahdollisesta tappiostaan huolimatta jatkavan SDP:n johdossa ja pyrkivänsä ministeriksi tai ainakin eduskunnan puhemieheksi.

Ja miten kävi? Muutama päivä vaalitappionsa jälkeen Marin heittikin hanskat tiskiin. Demareita taktisesti äänestänyt ei-demari koki heti vaalien jälkeen ikävän yllätyksen, kun istuva pääministeri Marin ilmoitti vetäytyvänsä syrjään ja jättävänsä samalla SDP:n puheenjohtajan tehtävät syyskuun puoluekokouksessa Jyväskylässä.

Marinia ja etenkin hänen valovoimaisen persoonansa takia SDP:ta äänestäneet vihervasemmistolaiset olivat tyrmistyneitä. Ei kukaan heistä ollut mitä todennäköisemmin odottanut tätä ennakkoon. Marin keräisi ääniä ja sai pienen vaalivoiton antamalla ymmärtää toisin kuin mitä teki. Heräsi kysymys: oliko tämä tietoisesti harkittu temppu vai vain Marinin kyllästymistä?

Ikävintä tässä on se, että vasemmistodemareiden lyhyt valtakausi päättyisi Marinin eroon puolueessa, jonka perinteiset miehiset ay-demarit ottavat puolueen kahden puoluekokouskauden jälkeen haltuunsa. Tätä nimenomaan taktiset äänestäjät tuskin olisivat halunneet. Jäljet ovat pelottavia kovin riitaisessa SDP:n historiassa.

Ihan samoin saattaa käydä Marinin jälkeisessä SDP:ssa, sillä kenellekään ei ollut Marinin eroilmoituksen jälkeen epäselvää, etteikö Marinin selän takana hiljaa eri mieltä ollut oikeistolaisena demarina tunnettu vanhan (Eero) "heinäluomalaisen" linjan Antti Lindtman ottaisi seuraavaksi kannattajineen puolueen haltuunsa - ovat jo tovin odotelleet kulisseissa vuoroaan kärsimättöminä.

Äänestäjille tämä on ikävä asia ja tietää ongelmia, sillä Lindtmanin SDP olisi kovin erilainen yhteiskunnalista tasavertaisuutta tosissaan toimissaan edistäneen Marinin SDP:hen verrattuna. Marin edusti SDP:ssä myös harvinaista vasemmistolaista taloudellista tasa-arvoa korostavaa suuntausta, jossa talouden kilpailukykyä ei maksateta tavallisilla ihmisillä.

Lindtmanin SDP olisi kaikkea muuta. Se olisi lähellä prgamaattista tannerilaisuutta ja perinteinen kokoomuksen kanssa hyvin toimeentuleva sekä omista periaatteistaan helposti kompromissien nimissä luopuva harmaa valtionhoitajapuolue, josta puuttuisi marinilainen radikaalisuus ja sähäkkyys sekä mitä ilmeisemmin myös nuoret ja naiset.

Oliko siis virhe äänestää Marinia laajasti vihervasemmistossa vastavoimana persuille ja kokoomukselle? Vihreät ja vasemmistoliitto menettivät tässä pelissä suuren osan kannatustaan kutistuen molemmat merkityksettömiksi pienpuolueiksi.

Tempun takia Suomi saa kiusakseen seuraaviksi vuosiksi naamaansa vääntelevän ja tekonaurua honottavan kiusallisen tosikon sekä SAK:sta kauko-ohjatun poliittisen broilerin, jolla totuus on yhtä venyvä käsite ja mieluinen kauppatavara, kuin aikoinaan Paavo Väyrysellekin.

Lindtmanin mahdollinen valinta SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi kääntää kellot takaisin 1980-luvulle. Kuinka moni Marinin takia demareita äänestänyt kokee tulleensa silloin petetyksi ja mitä he tekevät? Eivät ainakaan äänestä enää uudelleen SDP:ta. Marinin temppu on lajissaan harvinainen Suomen poliittisessa historiassa. Mutta kyseessä saattaakin olla tarkoin harkittu teko.

Pettikö siis Marin ja SDP tarkoituksellisesti äänestäjät, sillä punavihreät liikkuvat äänestäjät eivät mitä todennäköisemmin olisi äänestäneet Lindtmania henkilönä eikä hänen taustallaan liikkuvia ay-miehiä SAK:sta valtaan toteuttamaan ihan toisenlaista politiikkaa, kuin minkä SDP antoi vaalilaupauksissaan ymmärtää?

Viime vaaleissa silloinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne teki samoin ratsastamalla valtaan lupaamalla köyhille eläkeläisille Vappusatasen. Ehkä tämä vetohevosen vaihtamistemppu kuuluu samanlaiseen halpaan demaritaktiikkaan. On helpompi syödä vaalilupaukset ja pitäytyä vallassa, kun johdon ottaa Lindtman, joka ei ollut julkisuudessa kasvot SDP:n vaalilupauksille.