Pinja Aaltonen uhkailee – mutta kuka hän on?

Olen kuullut toimittajakentältä paljon pahempiakin uhkauksia ja häirintää viime vuosina. Jessica Aron tapaus oli järkyttävä dosentti Böckmanin kiusattavana sekä Johanna Vehkoo, josta on tullut meille toimittajille oma Anna Politskaja eli sanavapauden sankari. Myös tunnettu kirjailija ja vihreä poliitikko, Oula Jääskeläinen, on joutunut lähinnä persujen maalittamisen kohteeksi. Samaa koki vasemmistoliiton entinen nuorisojohtaja Li Andersson kirjoittaessaan yhdessä kahden puoluetoverinsa kanssa kirjaa, Äärioikeisto Suomessa (INTo 2017; muut kirjoittajat Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila).

Sanavapauden kaventajien temput ovat käyneet yhä härskimmiksi, MUTTA EI SENTÄÄN JULKISEN TUOMION SAANNUT DOSENTTI BÄCKMANKAAN KEHTAA VAATIA UHKAUKSEN KERA HÄNESTÄ KIRJOITETTUJEN VIESTIEN POISTAMISTA MEDIOIDEN JUTUISTA. Mutta Pinja Aaltonen kehtaa. Hän lähestyi eilen digivallila.comin toimitusta yömyöhään kertoen töpeksineensä kuvakirjaprojektissaan. Hän vaati että poistaisimme kohdan, jossa olin maininnut hänen kuvakirjansa Gdanskin jutun yhteydessä osoitteessa:

-https://www.digivallila.com/l/kuvia-gdanskista-totuuden-kosketus-joka-ei-kommentoi/

Tänään tuli uusi uhkausviesti:

"Pyydän GDPR:n vedoten, että poistat kaikki minuun liittyvät tiedot nettisivuiltasi sekä kaikista järjestelmistäsi. Huomaa, että vastaustasi voidaan käyttää todisteena GDPR-rikkomuksen todentamisessa.

Pinja Aaltosen vaatimus koskee seuraa journalistista kohtaa:

"Eri maata mutta samaa sukua Honkasen kuvien kanssa on esimerkiksi nuoremman polven Pinja Aaltosen "Stopping Point - nuorten Tiibetin pakolaisten elämää McLeod Ganjissa Pohjois-Intiassa" (2013)-valokuvakirjan kommentoiva dokumenttisuus nykyhetkeen. Eräässä kuvassa nuori tiibetiläinen pakolainen sanoo, ettei ole kiinnostunut buddhalaisuudesta. Se on hänen mielestään vanhanaikaista ja kaukana jokapäiväisestä elämästä. Siinä yhtymäkohta Honkasen Gdanskin kuviin sekä todiste valokuvien samankaltaisesta tematiikasta, vaikkei Honkanen kuvajournalistina julista vaan näyttää kamreansa linssin läpi sen mitä edessä on. Tultuaan Helsinkiin -76 Honkanen teki töitä eri sanoma -ja aikakauslehdille sekä Pressfoto -kuvatoimistolle ja oli myös vuoden verran YLE:n tv-uutisissa kuvatoimittajana. Lehdistä voi mainita mm. HS, IS, Uusi-Suomi ja IL. 80-90-luvuilla hän teki töitä aika paljon myös Apuun. Kaikkia työllistäjiään hän ei enää muistakaan; sitä paitsi listasta tulisi erittäin pitkä."

Vaatimus on tietenkin paitsi älytön niin myös röyhkeä ja laiton. Toimituksemme vastasi hänelle:

"Kuten eilen sanoimme, ei ole olemassa mitään oikeudellista tai journalistista syytä vaatimuksillesi, mitkä ovat sekä perusteettomia että asiattomia, kuten uhkailusi tässä vietissä. Jos vielä jatkat uhkailua, annamme asian Journalistiliiton lakimiesten hoidettavaksi. Kumma että kuvittelet sinulle olevan oikeus yrittää vaikuttaa journalistiseen tekstiin, Se, että olet itse osaamattomuuttasi täpeksinyt ja loukannut kuvattavien yksityishenkilöiden suojaa omissa tekeleissäsi ja joutunut siitä vastuuseen, kertoo omaa karua kieltään, ettet ilmeisesti tiedä myös sitä, että tämä viesti on todiste laittomasta uhkailusta. Jos vielä kerran sen teet, otamme poliisiin yhteyttä."

Mutta kuka hän on? Netistä löytyy yksi Pinja Aaltonen, joka työskentelee Otavamedialle digisuunnittelijana. Onko hän sama henkilö? Sitä kysymme hänen pomoltaan Otavan Anne Mantilalta mutta emme saaneet (tietenkään) mitään vastausta.

Miksi SANANVAPAUS ON EHDOTON ARVO ja kaikki yritykset uhkailemalla ja valheilla rajoittaa sitä tuomittavia? Otetaan esimerkki. Toimittajat eivät puhu siitä mistä ei saa puhua. He puhuvat kaikesta muusta ylevin sanoin ja kiertoilmaisuin, kuten Hesarin entinen päätoimittaja Janne Virkkunen muistokirjoituksessaan Hesarissa legendaarisesta The Guardianin päätoimittaja Peter Prestonista: "Peter Prestoniin sopivat hyvin Salaman Rushdien sanat: Sananvapaus on kaikki. Se on koko peli. Sanavapaus on elämä itse. Prestonin yksi unohtumaton ohje tämän kirjoittajalle oli: Päätoimittajan pitää osata tehdä kompromisseja, mutta älä tee kompromisseja sanavapaudesta."

Preston puhui sanavapauden ja demokratian kohtalonyhteydestä. Hänen aikanaan syntyi käsite "guardian readers", joka vastaa suomeksi kutakuinkin samanlaista käsitystä laatujournalismista kuin lukisi vain Hesaria. Se mistä Virkkunen on kuitenkin ex -päätoimittajan ja asioista sekä vastuullisena että niiden taustoja tietävänä viisaasti hiljaa, on sanavapauden nykytila ja mitä ihmisille journalistisina tuotteina, valintoina ja haastateltavina tarjotaan. Asia on enemmän kuin huolestuttava, sillä suomalaisvaltamedioista korkeaa journalistista tasoa edustavat enää vain Hesari ja Yleisradio, ja nekin tunnetusti tietyin varauksin.

Kyseessä on valheen eri muodot ja siksi sekä professori Markku Ojasen kirjoitukset aiheesta ovat edelleenkin yhtä pelottavan ajankohtaisia kuin niitä kirjoitettaessa. Ojanen muistutti Paavalin kirjoittaneen ankarasti valehtelusta ja verranneen sitä jopa isien ja äitien murhiin. Ojasen mukaan luterilaisessa teologiassa ei suhtauduta valheeseen näin jyrkästi, sillä pelastus on Jumalan armon varassa. Ihmisten syntien laatua ei myöskään vertailla. Lutherin aikalaisen ja ystävän, Erasmus Rotterdamilaisen, hän väittää pitäneen ehdottomia valheen kiertoja järjen vastaisina. Luther kirjoitti asiasta: "Mitäpä harmia siitä koituisi, jos kertoisimme hyvän, vahvan valheen hyvyyden ja kristillisen kirkon tähden -tarpeellinen valhe, hyödyllinen valhe, avulias valhe, sellaiset eivät olisi vastoin Jumalaa, hän hyväksyisi ne."

Tämä on oikean luterilaisuutemme ydin, joka yhdistettynä optimismia ja uskoa ihmisen voimiin levittänyttä valistusta ja lisättynä modernismin kone- ja tulevaisuudenuskoon on "se voima", joka on pyhittänyt keinot siitä mitä ja miten saa sanoa julkisuudessa. Tämä on ollut myös tähän saakka suomalaisten valtamedioiden kirjoittamaton huoneentaulu, joka on hyvä muistaa kun alamme tutkia, miten ajatus hyvän elämän edellytyksistä muodostettiin valtamedioissa hyväksytyksi yleiseksi normiksi. Ojanen kirjoittaa miten ihmiskunta on vuosituhansien ajan kantanut huolta siitä, miten pahantekijä jatkaa tekojaan ja jopa kukoistaa. Se näkyy hänen mielestään esimerkiksi "Saarnaajan kirjassa" (8: 11-12): "Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan."

Tällainen tuntuu Ojasen mielestä meistä pahalta, sillä hänen mukaansa toivomme, että sekä hyvä että paha saisivat palkkansa. Ehkä siksi suomalaiset valtamediat ovat "ärhäköityneet suuren persukusetuksen" jälkeen, joka jätti ihmisten suihin pahan maun, ja unohtaneet häpeän ja katumuksen puuskassaan sellaiset lapselliset julkisuusansat kuin "tuulimyllyjen lapoihin murskaantuvat lepakot ja maahanmuuttajien kielteiset vaikutukset umpisuomalaisuudelle". Persut ovat persuja ja Putinin hallintoa ymmärtävinä sananavapauden vihollisia.

Mutta Pinja Aaltonen ei ole tiettävästi (ainkaan vielä) persu. Hän ei vain ymmärrrä omaa rikostaan. Pitäisikö hänen yksityishenkilönä ja jonkun palveluksessa ollessa julkisuudessa ymmärtää ongelma toisin? Kyllä, varsinkin, jos hän on se sama Pinja Aaltonen, joka nettitietojen mukaan työskentelee Otavan mediatalossa digihommissa. Hänen on taloon tultaessa ollut pakko tutustua julkisuusääntöihin ja ymmärtää tehneensä väärin uhkaillessaan meitä. Soitin Otavan mediataloon. Pinja kuulemma kulkee hyviksen kirjoissa, mutta silti hän tekee samalla tavalla kuin pahikset. Onko tuttu juttu? Paavalin sanoin "Miksi en tee sitä hyvää, mitä haluaisin, vaan sitä pahaa, mitä en haluaisi?" Siksi näihin asioihin on puututtava kovalla kädellä eikä katsoa läpi sormien olkoot kyseessä vaikka osaamattomuus ja vouhkaaminen.