Pitäisikö kokoomus kieltää lailla?

10.06.2022

Teksti Harald Olausen

Tänään ilmestyneessä kokoomusesseet - mikä kokoomusta vaivaa (Kulttuuriklubi 2022) kirjassa pohditaan kokoomuksen syvintä olemusta ja ongelmatiikkaa samaan aikaan, kun kokoomuksen puoluekokous alkaa Kalajoella. Kirja on omistettu Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilälle ja valtiotieteiden tohtori sekä talous- ja sosiaalihistorian dosentti Marjaliisa Hentilälle. Tässä kirjassa emme tuijota kokoomusmaailmaa historiallisen rekonstruktion, vaan rationaalisen rekonstruktion tarjoamin eväin suoraan tähdäten tekstien filosofiseen ja normatiiviseen ydinsisältöön, jotta voisimme ymmärtää ja puhua sitä samaa kieltä, mitä kokoomus peittele ja mumisee piilosanomassaan. Hentilöiden historiallisesti "vapauttavat" tekstit ovat toimineen tässä työssä innoittajina ja esikuvina. Kirjan mottona on: "Tutkin yritysrikollisuutta jo Lontoossa. Sama kuin vastustaisi valtiovaltaa. Siinä luultavasti häviää. Häviääkin. Pahempiin paskiaisiin et törmää." -rikosylikomisario Georg Gently samanimisessä brittirikossarjassa.

Kokoomuksen Kalajoen puoluekokouksessa ei käsitellä aloitetta puolueen kieltämisestä lailla, vaikka siihen olisi painavat perusteet sekä menneessä että nykyisyydessä. Kokoomus on ollut rikkaiden hyvinvoivan eliitin etujen puolustaja ja militarismin kannattaja. Aristoteles kirjoitti kaikkien olevan helppo nähdä, millaisen luonteen rikkaus tuotti. Rikkaat olivat ylimielisiä ja koppavia. Rikkauden omistaminen vaikutti heihin niin, että he olettivat omistavansa myös kaiken hyvän. Rikkaus oli Aristoteleen mukaan heille ikään kuin muiden asioiden arvon mitta, ja he ajattelivat, että sillä saattoi ostaa mitä tahansa: "Rikkaat ovat myös epämiehekkäitä ja ylvästeleviä. Epämiehekkäitä he ovat ylellisyyden ja menestyksensä osoittamisen takia. Ylvästeleviä ja rahvaanomaisia he ovat siksi, että he muiden tavoin ajattelevat koko ajan haluamiaan ja ihailemiaan asioita ja he ajattelevat kaikkien tavoittelevan samoja asioita kuin he itsekin." Mikä tekee rikkaudesta ongelmallisen, on siihen liittyvä vastustamaton vetovoima valta. Aristoteles kysyi eräältä ystävältään, oliko parempi olla rikas kuin viisas: rikas, vastasi tämä, sillä viisaiden voitiin nähdä odottavan rikkaiden ovien edessä.

Se mikä tänään erityisesti puhuu perinnöllistä yksityiskapitalismia vastaan, on ilmastokriisin ohella maailman kurjistuminen ja rikkaiden osuus maapallon tuhoamisessa. Aristoteles muistutti ihmissukupolvien tuottavan eräänlaista satoa aivan kuten peltojen antimet, ja joskus käy niin, että kun suku on hyvä, syntyy jonkin aikaa erinomaisia miehiä, mutta sitten tapahtuu heikkenemistä: "Alkujaan hyvä suku rappeutuu turmeltuneiksi luonteiksi, kuten kävi Alkibiadeen ja Dionysios vanhemman jälkeisille, tai lujaluonteisia seuraavat veltot ja kelvottomat, kuten kävi Kimonin, Perikeleen ja Sokrateen pojille". Kun kokoomus puhuu "mahdollisuuksien tasa-arvosta" se valehtelee räikeimmin harhaanjohtavilla sanoilla. Mahdollisuuksien tasa-arvo merkitse sitä, ettei kellään ole syntymästään etuoikeuksia tai varallisuutta ylitse muiden. Kokoomus antaa ymmärtää toista, mitä tarkoittaa ja siksi perimmäinen kokoomusongelma kulkee totuuden ja valheen välillä.

Kokoomusta vaivaa paskanpuhumisen perinne ja psykopatologinen ristiriita totuuden ja valheen välissä liukkaasti liikkuvana yritysmaailman viidentenä kolonnana, joka tekee suuren rahan nimissä ja ottopoikana mitä sitä huvittaa muista tai yhteisestä edusta - totuudesta nyt puhumattakaan - piittaamatta. Kokoomuslainen Suomi pelaa kaksilla kortilla käyttäen hyväkseen ihmisten lyhyttä poliittista muistia ja hyväuskoisuutta. Kokoomus puhuu kauniisti isoilla otsikoilla yleisestä hyvästä tekemättä mitään sen eteen käytännössä. Lähtökohtana pitäisi olla totuuden kertomisen velvollisuus, mutta sitä se ei ole, koska velvollisuutta ei voi olla ilman oikeutta. Kokoomukselle se on vahvemman oikeutta ja siksi epäoikeudenmukaista vailla velvollisuuksia, sillä siellä missä ei ole oikeutta, siellä ei ole velvollisuuttakaan. Kaikkien on lupa siksi huijata ja valehdella. Mutta miten tämä on edelleenkin mahdollista ja jatkuu vain? Miksi valhe ei menetä vetovoimaansa? Miksi se on niin kannattavaa ja uppoaa ihmisiin kuin kuuma veitsi sulaan voihin?

Siksi että sen eteen on tehty vuosisatoja töitä ja sitä ylläpitävät hanakammin ne, joilla on paljon puolustettavaa, kuten kokoomus, jolle hyväosaisen rikkaan eliitin puolustaminen on kaiken politiikan peruslähtökohta. Tänään kokoomus pärjää hyvin ja saa viestinsä perille äänestäjien keskuudessa siitä huolimatta, että se toimii yksityisen edun puolesta yhteistä etua vastaan. Tilanne on sietämätön, Juuri siksi monet moraalista ja politiikan välisen yhteyden puutteesta kiinnostuneet nuoret ja muutosta haluavat ihmiset ovat alkaneet pohtia, pitäisikö suuryhtiöiden juoksupoikana epäeettisesti ja epäitsenäisesti toimiva kokoomus lakkauttaa perustavanlaatuisena huijauksena ja kansanedustajat asettaa syytteeseen maanpetturuudesta? 2020-luvulla taistelussa maapallon tulevaisuudesta käydään ratkaisevat väännöt nimenomaan suuyritysten ja välinpitämättömien suuromistajien ahneutta vastaan. Elokapinan otteet saattavat koventua sitä myötä, miten sen aktivistit turhaantuvat jatkuviin eliitin valheisiin ja muutosvastarintaan.

Radikaaleimmat äänet ovat vaatineet kuolemanrangaistuksen poistamista väliaikaisesti tehostamaan tunnustusten onkimista syyllisyytensä kieltäviltä valheen ammattiarmeijalta täynnä juristeja ja muita ovelia ammattiselittelijöitä. Jotkut taas väittävät historian toistuvan nurinkurisesti ja kostavan väärintekijöille sadan vuoden takaa, jolloin äärioikeisto, kokoomus johdossa, kiusasi ammatikseen köyhiä ja kielsi lailla äärivasemmiston toiminnan vaikeuttamalla muutenkin köyhien järjestäytymistä ja toimeentuloa kiristyksillään. Petos on maailman vanhinta ja parasta bisnestä, koska ihmiset ovat niin helposti vieteltävissä ahneuden innoittamina haalimaan itselleen sitä, mikä on muilta pois. Tänään on selvää, ettei Marxin ennustamana ahneudelle perustuva yksityiskapitalismi pelasta maapalloa, vaan tuhoaa sen.

Todellisuus on kaikkea muuta kuin ennustettava ja koko ajan muuttumattoman samanlainen: asiat eivät ole välttämättömiä tai väistämättömiä, vaan voivat olla myös ajateltavissa tai tehtävissä toisin - eikä todellisuus voi näin ollen olla jyrkän kaksijakoinen vaan sen on oltava kerrostunut. Oscar Wilden sanoin: totuus on harvoin puhdas, ei koskaan yksinkertainen. Mutta se ainakin on selvää, että tarvitaan sääntöjä ja säätelyjä ja puuttumista rikkaiden ikiaikaisiksi kuvittelemiin etuoikeuksiin tehdä mitä haluaa, vanhan vallan ja valheen takertuessa kynsin ja hampain muutosta haluavan ja mielessään epäröivän ihmisen mieliin. Yhteiskuntia pitävät mediakratian avulla koossa erilaiset yhteiset huolenaiheet kuten sota, epidemiat, työttömyys ja ilmastokatastrofit. Liimana toimivat propaganda ja valheelliset väitteet. Ihan sama kokoomuspropagandassakin: ovelassa valheessa aseet käännetään vastustajiin päin sen omilla sanoilla, ja sanoille luodaan hämäämismielessä toinen todellisuus.

Usein se sana, jota käytetään, tarkoittaa päinvastaista, kuin mitä luottavainen kuulija tai lukija sen olettaa hyväuskoisuudessaan olevan. Kysymys on tietenkin huijaamisesta ja petoksesta. 2020-lopun ilmastoaktivistit eivät aio jäädä toimettomaksi kauniita sanoja suoltavan, mutta ei mitään muutoksen puolesta tekevän kokoomusjohtoisen teollisuuden edessä. Tulemme vielä näkemään uusinnot sadan vuoden takaisista rajuista keskinäisistä kinoista. Mutta mitä me tekisimme itseensä tyytyväisen ja valheita valheellisen olemuksellisuutensa sisältä suoltavan kokoomuksen kanssa, jos he pääsevät kuin koira veräjästä ja maksattavat tulevaisuudenkriisit taas köyhillä, kuten aina käy? Ottaako kukaan kokoomuslaisista vastuuta muuta kuin itsestään? Olisiko aika asettaa heidät henkilökohtaiseen vastuuseen vahvemman oikeuden väärinkäytöstä? Mutta kuka sen tekisi ja miten?

Pitäisikö heidät "uusmuiluttaa (mihin?)" kostoksi toimimisesta yleistä hyvää vastaan yksityisen intressin puolesta vielä, kun he eivät osaa epäillä mitään ihmiskilveksi huomaamaan, mitä pahaa Suomen ajaminen Natoon ennen Euroopan rauhallisimmalla rajalla on saanut aikaan? Kokoomuksen onni on se, että Suomessa pukki on kaalimaan vartijana asiassa kuin asiassa. Kokoomuksella on nyt kasvavan sisäisen äärioikeistonsa rohkaisemana voimantunnossaan halu näyttää todelliset kasvonsa eliitin etujen tiukkana ja tinkimättömänä ajajana sekä uusmilitarismin lietsojana, sillä se tietää, ettei se joudu vastuuseen teoistaan, kun se voi aina vierittää syyn onnettomuuksista muiden niskaan. Kun Petteri Orpon I-hallitus aloittaa kevään 2023 eduskuntaavaalien jälkeen maan jakamisen hyvinvoiviin ja pahoinvoiviin, maksattamalla rikkaiden hyvinvoinnin köyhillä, tarvitaan uudenlaista "fernandopessoalaista anarkismia", jonka polttoaineena on "pragmaattinen idealismi".

Sitä voisi kutsua myös uudenlaiseksi uusvasemmistolaiseksi aktivismiksi, missä yhdistyvät Elokapinan vihreä idealismi ja marxilainen luokkataistelu yhteiseksi hyväksi tahdoksi Albert Camusin anoin: "Niin hän käsittää myös miten tärkeä on vastata tähän kysymykseen, koska se edellyttää ratkaisevaa tekoa. Sydämelle nämä asiat ovat itsestään selviä, mutta niitä on tutkittava syvällisemmin, jotta myös järkemme näkisi ne selvästi." Pessimismin filosofina pidetyn Arthur Schopenhauerin mielestä oikea idealismi ei ollut empiiristä, vaan transsendentaalista jättämällä maailman empiirisen todellisuuden koskemattomaksi. Hyvä tahto oli hänen mielessään moraalissa kaikki kaikessa. Kokoomuksella ei sitä ole. Miksi? Siksi, että ihmiselle kaikki riippuu siitä, mikä sille on täyttä totta. Etuoikeutettujen kokoomukselle totta on vain oma minä, ahneus ja oma etu vastaan yhteinen hyvä.

Siksi he eivät halua paljastaa korttejaan vaan huijaavat minkä ehtivät saadakseen äänemme, jotta voisivat lakien voimalla alistaa ja ahdistella meidät nurkkiin hiljaisiksi häpeämään itseämme. Kokoomuslainen on kuin Schopenhauerin haukkuma Fichte valefilosofian isänä. Schopenhauer oli tinkimättömän rehellinen ja suorapuheinen kriitikko - juuri sellainen, jota tämä aika myös kaipaisi - erotellessaan oman aikansa teeskentelijöiden ja eri "mukavapauden" kaapuun käärittyjen orjuuksia tarjoavien roistojen valheita. Schopenhauer inhosi valefilosofi Fichteä samasta syystä kuin kokoomustakin pitäisi sen petollisuuden ja valheellisuuden takia inhota. Fichte esitti etsivänsä yleistä ja puhdasta totuutta, vaikka totuuden etsimistä teeskennellen oli kiinnostunut vain omasta menestyksestään, yrittäen peittää sanojen kaksimielisyydellä ja epäselvillä puheilla totuuden.

Miksi me sitten menemme aina samaan halpaan vuosisadasta toiseen ongelmien paljoakaan muuttumatta luonteeltaan? Antiikin Roomassa muistutettiin aina herkkäuskoista "Nihil temere credideris" - älä usko mihinkään umpimähkään, sillä niin tehdessämme sisään vilahtaa meiltä salaa se valhe, joka maailmaa ja meitä pyörittävät. Rikkaat tekevät mitä haluavat ja maailma tanssii heidän pillinsä mukaan. Aristoteles varoitti rikkailla olevan onnen suosimina hullun luonne. Hän teki myös tarkkoja huomioita siitä, miten suuret omaisuudet vaikuttivat humalan tavoin omistajiinsa. Rikkaat tekivät mitä halusivat, ja olivat sekä vallanhimoisempia että tarmokkaampia edistämään asioitaan kuin muut. Kun he tekevät väärin, he eivät tee pikkurikoksia vaan suuria, isonluokan puhalluksia ja huijauksia. Juuri niin on tehnyt perustamisestaan lähtien myös kokoomus valvoessaan rikkaan eliitin etuja ja toimiessaan yleistä etua ja tavallista kansalaista vastaan.

Kirjaa voi lukea ilmaiseksi (kestää muutaman päivän saada se tänne) linkistä:

https://kulttuuriklubi.com/wp-content/uploads/Kokoomusesseet/index.html#PDF/2-3


Sisällysluettelo:

Varoitus kapitalismin keskittymisestä

Se satu, joka meidän halutaan uskovan

Ole porvari!

Mitä tässä oikein jahtaamme?

Me emme elä vain työtä varten

Miksi kukaan ei vastusta?

Herra Säntillinen

Miksi kokoomusta pitäisi äänestää?

Orpo ei tietenkään paljasta mitään

Mukavapauden voitto

Alex The 1. versus hallitseva kokoomusruhtinas

Hengetön paraati-isänmaallisuus

Puhutaan toista ja tehdään muuta

Selvää hyväksikäyttöä

Pitkät varjot

Sanan valta ja mielivalta

Valkoinen valhe

Kotosen näpäytys

Totuuden maksettu tulkinta

Syyllistävää harhaanjohtamista

Aina oma etu edellä

Yhteinen valkoinen rintama

Kokoomustrauma

Ummehtunut arkkikonservatismi etsii ulospääsyä

Miksi Rihtniemi nostettiin valtaan?

Olemassa olevan säilyttäminen

Mistä Vares taas vaikenee lisää ja miksi?

Kun tarkoin varjeltu salaisuus paljastuu

Patriarkaalinen absolutismi

Nykykokoomuksen tulevaisuudenomistajat

Poliittisesta psykopatologiasta

Markkinatalouden uuskuninkaalliset

Miten ovelasti Suomi ujutettiin Natoon?

Jälkijäristyksiä


Pitäisikö kokoomus kieltää lailla?

Parempi nuolaista ennen kuin tipahtaa

Lähteet


Lähteet:

Professori Seppo Hentilä Pitkät varjot - muistamisen historia ja pitkät varjot (Siltala 2018).

Pirkko Leino-Kaukiainen ja Ari Uino Suomalaiskansallinen kokoomus (Kansalliskirja 1994).

Professori Timo Airaksisen Markiisi de Sade tänään: esipuhe Harald Olausen (Kulttuuriklubi 2019).

Petri Koikkalaisen ja Paul-Erik Korvela Klassiset poliittiset ajattelijat (Vastapaino 2017).

Elina Lepomäki Vapauden voitto (Otava 2018).

Juha Rihtniemi, Harri Holkeri, Jaakko Korjus, Allan Kankkunen, Seikko Eskola, Pentti Sillantaus, Juha Vikatmaa, Anna-Liisa Linkola, Ilkka Suominen ja Jouni Mykkänen: Oikea vaihtoehto (Tampereen kirjapaino 1970).

Nuori oikeisto (Kokoomuksen Nuorten liiton julkaisu no: 6, 1945).

Pentti Poukka Porvarin päiväkirja (Kirjayhtymä 1969).

Kokoomus? (Kansallinen sivistysliitto 1993).

Jaakko Korjus: Näin jatkuu Rihtniemen linja (Uusi Suomi 1972).

Esko Seppänen Mistä Suomi vaikenee? (INTO 2016).

Vesa Vares Kaksi askelta edellä - Kokoomuksen Nuorten liiton historia (WSOY 1999).

Tuomo Yli-Huttula Presidentti ja porvarivalta - ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä (Otava 2018).

Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen Alex (Otava 2017).

Ylen Britannian-kirjeenvaihtaja Pasi Myöhäsen juttu Ylen Areenassa 31.1.2022 otsikolla Brexit on Britannian taloudelle suurempi päänvaiva kuin koronaepidemia.

Jake Bernstein Rahaeliitin salainen maailma - miten miljoonaomaisuudet luodaan ja piilotetaan (Minerva 2018).

Vesa Vares Korpivaellukselta vallan kahvaan - kansallisen kokoomuksen historia 1966-1987 (Docendo 2017).

Tuomo Yli-Huttula Puolivallaton puolue (Otava 2006).

Tuomo Yli-Huttulan artikkeli kokoomuksesta Kanava-lehden numerossa 7/2021.

Jouko Marttila Hillitty markkinatalous - Kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvulla (Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan väitöskirja 2016).

Petri Nurmivuori Nuori konservatiivi - Tuure Junnilan elämä ja poliittinen toiminta vuoteen 1956 (UNIpres 2006).

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti johtavansa Suomen ulko- ja turvallispolitiikkaa 28.5.2016: https://yle.fi/uutiset/3-8914618

Seppo Tiihonen Mannerheimista Mariniin ja Niinistöön - vallan verkostot ja neuvonantajat 1944-2021 (BOD 2021).

Alexander Stubbin Hymyile, olet EU:ssa - europarlamentaarikon päiväkirja (WSOY 2005).

J.K. Paasikivi Mikä on kansallisen kokoomuksen tie (Suomalaisen kirjallisuuden seuran paino 1936).

Paavo Virkkunen Moraalinen varustautuminen - maailmanlaaja vallankumous (Otava 1955).

Onni Rantala Konservatismi ja sen kannattajat (Tammi 1960).

Rauli Mickelsson Suomen puolueet - historia, muutos nykypäivä (Vastapaino 2007).

J.K. Paasikivi Politiikka ja talous (WSOY 1933).

Kimmo Ikonen J.K. Paasikiven poliittinen toiminta Suomen itsenäistymisen murrosvaiheessa (SHS 1990).

Paasikiven linja I - Juho Kusti Paasikiven puheita vuosilta 1946-1956 (WSOY 1956).

Paavo Virkkunen Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeniltä - elettyä ja ajateltua (Otava 1954).

Jarkko Vesikansan artikkeli Kommunismin torjujat ensisammutustyössä kirjassa Ajankohta 1997 (toimittanut Timo Soikkanen Helsingin ja Turun yliopistot).

J.K Paasikivi Demokratia vai diktatuuri (Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapaino 1934).

Vesa Vares Suomalaiskansallinen kokoomus - kansallisen kokoomuspuolueen historia 1944-1966 (Edita 2018).

Risto Heiskala & Akseli Virtanen Talous- ja yhteiskuntateoria I - vanhan maailman talous ja suuri murros (Gaudeamus 2011).

Naomi Klein Ei riitä - vastaisku sulkupolitiikalle (INTO 2018).

Petri Nummivuori Oikeistolainen - Tuure Junnilan elämänkerta (Ajatus-kirjat 2009).

Nuori oikeisto (KNL - kokoomuksen nuorten liitto 1945).

Paavo Korpisaaren artikkeli Suomen itsenäisyys ja poliittiset perinteet - kokoomuspuolueen 20-vuotisjuhlakirjaan (Kansallisen kokoomuspuolueen Uudenmaan piiritoimikunta 1939) otsikolla Talouden itsenäistyminen.

Raimo Ilaskivi Me ja mahdollisuutemme (Kirjayhtymä 1969).

Jussi Saukkonen, Juha Rihtniemi, Jaakko Korjus Kokoomus eilen ja tänään (Kansallinen kokoomus 1968).

Turo-Kimmo Lehtosen artikkeli Georg Simmel ja rahan filosofia Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen toimittamassa Talous ja yhteiskuntateoria II (Gaudeamus 2016).

Toimittaja Kai Hirvasnoron artikkeli KU:n verkkolehdessä 7.2.2022 otsikolla Petteri Orpo ja pölhöpopulismin houkutus.

Christer Lindholm Totuudenjälkeinen talouspolitiikka - Thatcherista Trumpiin (Vastapaino 2019).

Teemu Taira & Pasi Väliaho (toim.) Vastarinta nykyisyydelle - näkökulmia Gilles Deleuzen ajatteluun (Eetos 2004).

Hannu Rautkallio Paasikivi vai Kekkonen: Suomi lännestä nähtynä 1945-1956 (Tammi 1990).

Suomen hauskin mies (Suomi 2018; ohjaus: Heikki Kujanpää) - elokuva.

Matti Aro Sörnäisten Työväennäyttämön - Helsingin Työväenteatterin historiikki Kestävä kaarisilta (Helsingin työväenteatterin kannatusyhdistys 1982).

Kari Karppisen ja Janne Martikaisen (toim.) Julkisuuspeli ja demokratia (Vastapaino 2012).

Noam Chomsky Mediakontrolli (Sammakko 2003).

Vesa Vares ja Kaisa Häkkinen Sanan valta - E.N. Setälän poliittinen, yhteiskunnallinen ja tieteellinen toiminta (WSOY 2001).

Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius Suomalaiset fasistit - mustan sarastuksen airueet (WSOY 2016).

Kai Nars Miljoonahuijarit - suurpetkuttajien värikäs historia (Tammi 2011).

Jussi Saukkonen, Juha Rihtniemi, Jaakko Korjus Kokoomus eilen ja tänään (Kansallinen kokoomus 1968).

Vesa Vares ja Ari Uino Suomalaiskansallinen kokoomus - kansallisen kokoomuspuolueen historia 1929-1944 (Edita 2007).

Jaakko Korjus Porvarin käsikirja (Kustannuskilta 1973).

Tommi Uschanov Mikä vasemmistoa vaivaa (Teos 2008)?

Oscar Wilde Ihmissielu sosialismi (Nastamuumio 2001; suomennos Asmo Koste).

Björn Wahlroos Talouden kymmenen turhaa käskyä (Otava 2015).

Alain Badiou Apostoli Paavali: Universalismin perustaja (Gaudeamus 2011).

Karen Armstrong Jumalan historia (Ajatus-kirjat 2007).

Gunnar Adler-Karlsson Ajatuksia työllisyydestä (Kustannuskiila 1984).

Jouko Marttila Hillitty markkinatalous - kokoomuksen ja sdp:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvulla (Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta 2016).

Vesa Vares Suomalaiskansallinen kokoomus: Korpivaellukselta vallankahvaan - kansallisen kokoomuspuolueen historia 1966-1987 (Docendo 2016).

Markku Kuisma Yksinkertaisuuden ylistys - rahan, vallan ja johtamisen merkillinen maailma (Siltala 2013).

Markku Kuisma Rosvoparonien paluu - raha ja valta Suomen historiassa (2010 Siltala).

Riku Keski-Rauska Sinä osaat, sinä pystyt - Ilkka Suomisen elämä (Docendo 2020).

Markku Hirvonen - Kalle Määttä Harmaa talous ja talousrikollisuus - ilmenemismuodot ja torjunta (Edita 2018).

Vihreiden verkkolehti Verdessä toimittaja Esko Kariston haastattelu Kalle Haataisesta 28.3.2022.

Ylen Areenassa 17.2.2022 toimittaja Minna Kaipaisen juttu otsikolla Vuodeosastoilla makaa vanhuksia, joiden paikka olisi hoivakodissa - ikääntymisen asiantuntija vetoaa päättäjiin.

Sauli Niinistö Viiden vuoden yksinäisyys (Teos 2005).

Seppo Tiihonen Mannerheimista Mariniin ja Niinistöön - vallan verkostot ja neuvoantajat 1944-2021 (BOD 2021).

Risto Uimonen Iiro Viinanen: Henkilökuva (Minerva 2010).

Toimittaja Marjatta Raution 20.4. Ylen Areenassa ollut juttu otsikolla: "Äärioikeistoryhmän poliisit viestittelivät keskenään tappamisesta ja virkatietojen hyväksikäytöstä".

Filosofiseen niin&näin-lehteen (4/95) Petri Koikkalaisen tekemä arvostelu professori Jukka Paastelan kirjasta Politiikka ja valhe (Gaudeamus 1995).

Jukka Paastela Valhe ja politiikka (Gaudeamus 1995).

Jyri Hänninen Veroparatiisit ja Suomi - eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me (HS-kirjat 2014).

Joel Bakan Yhtiö - sairaalloisen voiton ja vallan tavoittelu: Art House 2010).

Nicholas Shaxson Aarresaaret - miehet jotka ryöstivät maailman (Into 2011).

Matti Ylönen Veroparatiisit - 20 ratkaisua varjotalouteen (Into 2008).