Pitäisikö kokoomus kieltää lailla?

10.06.2022

Teksti Harald Olausen

Tänään ilmestyneessä kokoomusesseet - mikä kokoomusta vaivaa (Kulttuuriklubi 2022) kirjassa pohditaan kokoomuksen syvintä olemusta ja ongelmatiikkaa samaan aikaan, kun kokoomuksen puoluekokous alkaa Kalajoella. Kirja on omistettu Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilälle ja valtiotieteiden tohtori sekä talous- ja sosiaalihistorian dosentti Marjaliisa Hentilälle. Tässä kirjassa emme tuijota kokoomusmaailmaa historiallisen rekonstruktion, vaan rationaalisen rekonstruktion tarjoamin eväin suoraan tähdäten tekstien filosofiseen ja normatiiviseen ydinsisältöön, jotta voisimme ymmärtää ja puhua sitä samaa kieltä, mitä kokoomus peittele ja mumisee piilosanomassaan. Hentilöiden historiallisesti "vapauttavat" tekstit ovat toimineen tässä työssä innoittajina ja esikuvina. Kirjan mottona on: "Tutkin yritysrikollisuutta jo Lontoossa. Sama kuin vastustaisi valtiovaltaa. Siinä luultavasti häviää. Häviääkin. Pahempiin paskiaisiin et törmää." -rikosylikomisario Georg Gently samanimisessä brittirikossarjassa.

Kokoomuksen Kalajoen puoluekokouksessa ei käsitellä aloitetta puolueen kieltämisestä lailla, vaikka siihen olisi painavat perusteet sekä menneessä että nykyisyydessä. Kokoomus on ollut rikkaiden hyvinvoivan eliitin etujen puolustaja ja militarismin kannattaja. Aristoteles kirjoitti kaikkien olevan helppo nähdä, millaisen luonteen rikkaus tuotti. Rikkaat olivat ylimielisiä ja koppavia. Rikkauden omistaminen vaikutti heihin niin, että he olettivat omistavansa myös kaiken hyvän. Rikkaus oli Aristoteleen mukaan heille ikään kuin muiden asioiden arvon mitta, ja he ajattelivat, että sillä saattoi ostaa mitä tahansa: "Rikkaat ovat myös epämiehekkäitä ja ylvästeleviä. Epämiehekkäitä he ovat ylellisyyden ja menestyksensä osoittamisen takia. Ylvästeleviä ja rahvaanomaisia he ovat siksi, että he muiden tavoin ajattelevat koko ajan haluamiaan ja ihailemiaan asioita ja he ajattelevat kaikkien tavoittelevan samoja asioita kuin he itsekin." Mikä tekee rikkaudesta ongelmallisen, on siihen liittyvä vastustamaton vetovoima valta. Aristoteles kysyi eräältä ystävältään, oliko parempi olla rikas kuin viisas: rikas, vastasi tämä, sillä viisaiden voitiin nähdä odottavan rikkaiden ovien edessä.

Se mikä tänään erityisesti puhuu perinnöllistä yksityiskapitalismia vastaan, on ilmastokriisin ohella maailman kurjistuminen ja rikkaiden osuus maapallon tuhoamisessa. Aristoteles muistutti ihmissukupolvien tuottavan eräänlaista satoa aivan kuten peltojen antimet, ja joskus käy niin, että kun suku on hyvä, syntyy jonkin aikaa erinomaisia miehiä, mutta sitten tapahtuu heikkenemistä: "Alkujaan hyvä suku rappeutuu turmeltuneiksi luonteiksi, kuten kävi Alkibiadeen ja Dionysios vanhemman jälkeisille, tai lujaluonteisia seuraavat veltot ja kelvottomat, kuten kävi Kimonin, Perikeleen ja Sokrateen pojille". Kun kokoomus puhuu "mahdollisuuksien tasa-arvosta" se valehtelee räikeimmin harhaanjohtavilla sanoilla. Mahdollisuuksien tasa-arvo merkitse sitä, ettei kellään ole syntymästään etuoikeuksia tai varallisuutta ylitse muiden. Kokoomus antaa ymmärtää toista, mitä tarkoittaa ja siksi perimmäinen kokoomusongelma kulkee totuuden ja valheen välillä.

Kokoomusta vaivaa paskanpuhumisen perinne ja psykopatologinen ristiriita totuuden ja valheen välissä liukkaasti liikkuvana yritysmaailman viidentenä kolonnana, joka tekee suuren rahan nimissä ja ottopoikana mitä sitä huvittaa muista tai yhteisestä edusta - totuudesta nyt puhumattakaan - piittaamatta. Kokoomuslainen Suomi pelaa kaksilla kortilla käyttäen hyväkseen ihmisten lyhyttä poliittista muistia ja hyväuskoisuutta. Kokoomus puhuu kauniisti isoilla otsikoilla yleisestä hyvästä tekemättä mitään sen eteen käytännössä. Lähtökohtana pitäisi olla totuuden kertomisen velvollisuus, mutta sitä se ei ole, koska velvollisuutta ei voi olla ilman oikeutta. Kokoomukselle se on vahvemman oikeutta ja siksi epäoikeudenmukaista vailla velvollisuuksia, sillä siellä missä ei ole oikeutta, siellä ei ole velvollisuuttakaan. Kaikkien on lupa siksi huijata ja valehdella. Mutta miten tämä on edelleenkin mahdollista ja jatkuu vain? Miksi valhe ei menetä vetovoimaansa? Miksi se on niin kannattavaa ja uppoaa ihmisiin kuin kuuma veitsi sulaan voihin?

Siksi että sen eteen on tehty vuosisatoja töitä ja sitä ylläpitävät hanakammin ne, joilla on paljon puolustettavaa, kuten kokoomus, jolle hyväosaisen rikkaan eliitin puolustaminen on kaiken politiikan peruslähtökohta. Tänään kokoomus pärjää hyvin ja saa viestinsä perille äänestäjien keskuudessa siitä huolimatta, että se toimii yksityisen edun puolesta yhteistä etua vastaan. Tilanne on sietämätön, Juuri siksi monet moraalista ja politiikan välisen yhteyden puutteesta kiinnostuneet nuoret ja muutosta haluavat ihmiset ovat alkaneet pohtia, pitäisikö suuryhtiöiden juoksupoikana epäeettisesti ja epäitsenäisesti toimiva kokoomus lakkauttaa perustavanlaatuisena huijauksena ja kansanedustajat asettaa syytteeseen maanpetturuudesta? 2020-luvulla taistelussa maapallon tulevaisuudesta käydään ratkaisevat väännöt nimenomaan suuyritysten ja välinpitämättömien suuromistajien ahneutta vastaan. Elokapinan otteet saattavat koventua sitä myötä, miten sen aktivistit turhaantuvat jatkuviin eliitin valheisiin ja muutosvastarintaan.

Radikaaleimmat äänet ovat vaatineet kuolemanrangaistuksen poistamista väliaikaisesti tehostamaan tunnustusten onkimista syyllisyytensä kieltäviltä valheen ammattiarmeijalta täynnä juristeja ja muita ovelia ammattiselittelijöitä. Jotkut taas väittävät historian toistuvan nurinkurisesti ja kostavan väärintekijöille sadan vuoden takaa, jolloin äärioikeisto, kokoomus johdossa, kiusasi ammatikseen köyhiä ja kielsi lailla äärivasemmiston toiminnan vaikeuttamalla muutenkin köyhien järjestäytymistä ja toimeentuloa kiristyksillään. Petos on maailman vanhinta ja parasta bisnestä, koska ihmiset ovat niin helposti vieteltävissä ahneuden innoittamina haalimaan itselleen sitä, mikä on muilta pois. Tänään on selvää, ettei Marxin ennustamana ahneudelle perustuva yksityiskapitalismi pelasta maapalloa, vaan tuhoaa sen.

Todellisuus on kaikkea muuta kuin ennustettava ja koko ajan muuttumattoman samanlainen: asiat eivät ole välttämättömiä tai väistämättömiä, vaan voivat olla myös ajateltavissa tai tehtävissä toisin - eikä todellisuus voi näin ollen olla jyrkän kaksijakoinen vaan sen on oltava kerrostunut. Oscar Wilden sanoin: totuus on harvoin puhdas, ei koskaan yksinkertainen. Mutta se ainakin on selvää, että tarvitaan sääntöjä ja säätelyjä ja puuttumista rikkaiden ikiaikaisiksi kuvittelemiin etuoikeuksiin tehdä mitä haluaa, vanhan vallan ja valheen takertuessa kynsin ja hampain muutosta haluavan ja mielessään epäröivän ihmisen mieliin. Yhteiskuntia pitävät mediakratian avulla koossa erilaiset yhteiset huolenaiheet kuten sota, epidemiat, työttömyys ja ilmastokatastrofit. Liimana toimivat propaganda ja valheelliset väitteet. Ihan sama kokoomuspropagandassakin: ovelassa valheessa aseet käännetään vastustajiin päin sen omilla sanoilla, ja sanoille luodaan hämäämismielessä toinen todellisuus.

Usein se sana, jota käytetään, tarkoittaa päinvastaista, kuin mitä luottavainen kuulija tai lukija sen olettaa hyväuskoisuudessaan olevan. Kysymys on tietenkin huijaamisesta ja petoksesta. 2020-lopun ilmastoaktivistit eivät aio jäädä toimettomaksi kauniita sanoja suoltavan, mutta ei mitään muutoksen puolesta tekevän kokoomusjohtoisen teollisuuden edessä. Tulemme vielä näkemään uusinnot sadan vuoden takaisista rajuista keskinäisistä kinoista. Mutta mitä me tekisimme itseensä tyytyväisen ja valheita valheellisen olemuksellisuutensa sisältä suoltavan kokoomuksen kanssa, jos he pääsevät kuin koira veräjästä ja maksattavat tulevaisuudenkriisit taas köyhillä, kuten aina käy? Ottaako kukaan kokoomuslaisista vastuuta muuta kuin itsestään? Olisiko aika asettaa heidät henkilökohtaiseen vastuuseen vahvemman oikeuden väärinkäytöstä? Mutta kuka sen tekisi ja miten?

Pitäisikö heidät "uusmuiluttaa (mihin?)" kostoksi toimimisesta yleistä hyvää vastaan yksityisen intressin puolesta vielä, kun he eivät osaa epäillä mitään ihmiskilveksi huomaamaan, mitä pahaa Suomen ajaminen Natoon ennen Euroopan rauhallisimmalla rajalla on saanut aikaan? Kokoomuksen onni on se, että Suomessa pukki on kaalimaan vartijana asiassa kuin asiassa. Kokoomuksella on nyt kasvavan sisäisen äärioikeistonsa rohkaisemana voimantunnossaan halu näyttää todelliset kasvonsa eliitin etujen tiukkana ja tinkimättömänä ajajana sekä uusmilitarismin lietsojana, sillä se tietää, ettei se joudu vastuuseen teoistaan, kun se voi aina vierittää syyn onnettomuuksista muiden niskaan. Kun Petteri Orpon I-hallitus aloittaa kevään 2023 eduskuntaavaalien jälkeen maan jakamisen hyvinvoiviin ja pahoinvoiviin, maksattamalla rikkaiden hyvinvoinnin köyhillä, tarvitaan uudenlaista "fernandopessoalaista anarkismia", jonka polttoaineena on "pragmaattinen idealismi".

Sitä voisi kutsua myös uudenlaiseksi uusvasemmistolaiseksi aktivismiksi, missä yhdistyvät Elokapinan vihreä idealismi ja marxilainen luokkataistelu yhteiseksi hyväksi tahdoksi Albert Camusin anoin: "Niin hän käsittää myös miten tärkeä on vastata tähän kysymykseen, koska se edellyttää ratkaisevaa tekoa. Sydämelle nämä asiat ovat itsestään selviä, mutta niitä on tutkittava syvällisemmin, jotta myös järkemme näkisi ne selvästi." Pessimismin filosofina pidetyn Arthur Schopenhauerin mielestä oikea idealismi ei ollut empiiristä, vaan transsendentaalista jättämällä maailman empiirisen todellisuuden koskemattomaksi. Hyvä tahto oli hänen mielessään moraalissa kaikki kaikessa. Kokoomuksella ei sitä ole. Miksi? Siksi, että ihmiselle kaikki riippuu siitä, mikä sille on täyttä totta. Etuoikeutettujen kokoomukselle totta on vain oma minä, ahneus ja oma etu vastaan yhteinen hyvä.

Siksi he eivät halua paljastaa korttejaan vaan huijaavat minkä ehtivät saadakseen äänemme, jotta voisivat lakien voimalla alistaa ja ahdistella meidät nurkkiin hiljaisiksi häpeämään itseämme. Kokoomuslainen on kuin Schopenhauerin haukkuma Fichte valefilosofian isänä. Schopenhauer oli tinkimättömän rehellinen ja suorapuheinen kriitikko - juuri sellainen, jota tämä aika myös kaipaisi - erotellessaan oman aikansa teeskentelijöiden ja eri "mukavapauden" kaapuun käärittyjen orjuuksia tarjoavien roistojen valheita. Schopenhauer inhosi valefilosofi Fichteä samasta syystä kuin kokoomustakin pitäisi sen petollisuuden ja valheellisuuden takia inhota. Fichte esitti etsivänsä yleistä ja puhdasta totuutta, vaikka totuuden etsimistä teeskennellen oli kiinnostunut vain omasta menestyksestään, yrittäen peittää sanojen kaksimielisyydellä ja epäselvillä puheilla totuuden.

Miksi me sitten menemme aina samaan halpaan vuosisadasta toiseen ongelmien paljoakaan muuttumatta luonteeltaan? Antiikin Roomassa muistutettiin aina herkkäuskoista "Nihil temere credideris" - älä usko mihinkään umpimähkään, sillä niin tehdessämme sisään vilahtaa meiltä salaa se valhe, joka maailmaa ja meitä pyörittävät. Rikkaat tekevät mitä haluavat ja maailma tanssii heidän pillinsä mukaan. Aristoteles varoitti rikkailla olevan onnen suosimina hullun luonne. Hän teki myös tarkkoja huomioita siitä, miten suuret omaisuudet vaikuttivat humalan tavoin omistajiinsa. Rikkaat tekivät mitä halusivat, ja olivat sekä vallanhimoisempia että tarmokkaampia edistämään asioitaan kuin muut. Kun he tekevät väärin, he eivät tee pikkurikoksia vaan suuria, isonluokan puhalluksia ja huijauksia. Juuri niin on tehnyt perustamisestaan lähtien myös kokoomus valvoessaan rikkaan eliitin etuja ja toimiessaan yleistä etua ja tavallista kansalaista vastaan.

Kirjaa voi lukea ilmaiseksi (kestää muutaman päivän saada se tänne) linkistä:

https://kulttuuriklubi.com/wp-content/uploads/Kokoomusesseet/index.html#PDF/2-3

Sisällysluettelo:

Varoitus kapitalismin keskittymisestä

Se satu, joka meidän halutaan uskovan

Ole porvari!

Mitä tässä oikein jahtaamme?

Me emme elä vain työtä varten

Miksi kukaan ei vastusta?

Herra Säntillinen

Miksi kokoomusta pitäisi äänestää?

Orpo ei tietenkään paljasta mitään

Mukavapauden voitto

Alex The 1. versus hallitseva kokoomusruhtinas

Hengetön paraati-isänmaallisuus

Puhutaan toista ja tehdään muuta

Selvää hyväksikäyttöä

Pitkät varjot

Sanan valta ja mielivalta

Valkoinen valhe

Kotosen näpäytys

Totuuden maksettu tulkinta

Syyllistävää harhaanjohtamista

Aina oma etu edellä

Yhteinen valkoinen rintama

Kokoomustrauma

Ummehtunut arkkikonservatismi etsii ulospääsyä

Miksi Rihtniemi nostettiin valtaan?

Olemassa olevan säilyttäminen

Mistä Vares taas vaikenee lisää ja miksi?

Kun tarkoin varjeltu salaisuus paljastuu

Patriarkaalinen absolutismi

Nykykokoomuksen tulevaisuudenomistajat