Professori Timo Airaksinen Hyvä kuolema, opaskirja eläville ilmestyy keväällä 2026
Teksti Harald Olausen
Myöhemmin tulevan keväänä 2026 maaliskuun korvilla, kun rännit valuvat ja kiimaiset kollit mauruavat, ilmestyy tuotteliaalta professori Timo Airaksiselta kirja Hyvä kuolema, opaskirja eläville (Warelia, 2026). Airaksinen kiertää puhumassa kirjastaan kirjakaupoissa ja kirjafestivaaleilla sekä kirjastoissa (ainakin Vuosaaren kirjasto, Iisalmen kirjasto Imatran kirjasto ja syksyllä myöhemmin ajankohtana mm. Turun yliopiston kirjasto ja muutamat kirjamessut) ja esiintyy myös monissa medioissa.
-Hyvä kuolema – Opas eläville — Tyrvään Prykin verkkokauppa: 9789523871076 on ISBN
Kirjan aiheena on nimenomaan suomalainen kuolema. Näkökulma on filosofinen. Jos otetaan mukaan kulttuuriantropologinen ja kansatieteellinen näkökulma, kirjasta tulee Airaksisen mukaan aivan erilainen ja liian laaja."Keskityn siis Suomeen ja sen kuolemisen ideologiaan. Kuolema on suomalaisessa tietokirjallisuudessa aivan liian vähän käsitelty ja väheksytty aihe. Esimerkiksi Eija Pulkkisen "Syntymän ja kuoleman kirja: riittejä ja uskomuksia maailmalta" (Minerva, 2017) ei kilpaile "Kuoleman" kanssa. Lisäksi: Henna Mäkelinin "Kuolema: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää" (S&S) on eräänlainen haastatteluihin perustuva oppikirja eläville. Vastaavaa kirjaa kuin "Kuolema" ei ole. Sen sijaan kirja "Kuolemaa ei ole" on (Rauni-Leena Luukainen, 1983 Weilin-Göös, ja 1992 WSOY). Luukainen oli suuri menestys.
Kuolema-kirja on populaari, filosofispohjainen, pohdiskeleva kokonaisesitys kuoleman eksistentiaalisista ja eettisistä kysymyksistä. Airaksinen lähestyy asiaa yksilön omasta, kokemuksellisesta näkökulmasta – josta on kuitenkin joskus poikettava objektiiviseen "kuinka on ja pitäisi olla" -näkökulmaan. Kirja on kaikille, jotka miettivät omaa ja läheisen kuolemaa Tämä Airaksisen uusi kirja ei ole poleeminen, vaan hän pyrkii filosofisesti hienotunteiseen asenteeseen eettisten ja loogisten arviointien kohdalla. Airaksinen kertoo, mitä vaikeista asioista voisi ja pitäisi ajatella Suomen postkristillisessä kulttuurissa. Kuolemaa pystyvät ymmärtämään eri maailmankatsomuksien edustajat, kaikki ihmiset, jotka kuolemaa ylipäänsä ajattelevat.
Kuolema jää Airaksisen mukaan ihmiselle ikuiseksi arvoitukseksi, koska kukaan ei kuitenkaan palaa kertomaan kuolemastaan. "Toisin on usein ajateltu, mutta mitään pätevää näyttöä paluusta ei ole. Samoin spiritistinen kommunikaatio kuolleiden kanssa on osoittautunut huuhaaksi. Viestit haudan taakse eivät ole menneet perille, eikä vastausta kuulu Tästä syystä jokaiseen omaelämänkertaan niin olennaisesti kuuluvasta kuolemasta on kirjoitettava etukäteen. Joku on sanonut, että koko elämänkerta on kirjoitettava etukäteen, mutta tässä on liioittelun makua." Kuolema-kirja on yksi Airaksisen parhaista ja myös henkilökohtaisin.
Medioiden mukaan suomalaisia kuolee nykyisin enemmän kuin koskaan suurten ikäluokkien poistuessa hiljalleen näyttämöltä. Siksi Airaksisen kirja on enemmän kuin ajankohtainen ja tervetullut filosofinen lisä aiheesta käytävään keskusteluun. Airaksinen tekee heti kirjansa aluksi peruseron: kuolemiseen eli kuolleeksi tulemiseen ja kuolleena olemiseen. "Kuoleminen on aito huolen aihe, kuolleena oleminen ei niinkään. Kuollutta henkilöä ei ole enää olemassa, jolloin kaikkinainen huoli ja ahdistus ovat poissa, paitsi ehkä läheisiltä, eikä heistäkään pitäisi olla liian varma. Kuolemisen tapoja on laaja kirjo helpoista mitä kamalimpiin, joten kuolemisestaan on siten järkevää kantaa huolta. Tässä kohdin on pohdittava oikeutta saada kuolla omasta halustaan. "
Professori Timo Airaksisen kirjat ja luennot ovat olleet suosittuja jo yli kolmekymmentä vuotta. Monet muistavat hänet keskustelijana, joka ei tyytynyt hymistelemään tai olemaan muiden keskustelijoiden kanssa samaa mieltä. Miksi olisikaan ollut. Airaksinen uskalsi olla eri mieltä ja pureutua syvälle. Edelleenkin vähintään yhden kirjan vuodessa ja muutamia kiinnostavia englanninkielisiä artikkeleita julkaiseva professori Airaksinen tekee sitä, mistä eniten nauttii. Hän tutkii edelleenkin filosofiaa ja popularisoi siitä palasi meille tavallisille kuolevaisille. Tällä kertaa aiheena on kuolema. Kirja on pieni mutta täynnä asiaa ja huomioita kuolemasta. Warelia-kustantamo on astunut keskustelua herättävillä kirjoillaan isoihin saappaisiin kirjamaailmassa.
Airaksinen kirjoittaa kuolemasta monipuolisesti ja pohdiskellen laajasti: "Tämä kirja kuolemasta on pohdiskeleva kokonaisesitys elämän ja kuoleman eksistentiaalisista ja eettisistä kysymyksistä. Huumoria kirjassa on valitettavan vähän. Tämän aiheen kanssa pilavaihdetta oli vaikea saada päälle. Lähestyn asiaa yksilön omasta, kokemuksellisen subjektiivisesta näkökulmasta — josta on kuitenkin joskus poikettava objektiiviseen, kuinka on ja pitäisi olla -näkökulmaan. Kirja on suunnattu kaikille, jotka miettivät ja ihmettelevät omaa ja läheisen kuolemaa. Taustani on ateistinen, mutta ymmärrän uskonnollisiakin argumentteja."
Hiljainen ja rauhaisa kuolema omassa sängyssä rakkaan tukiessa koko sydämestään, on Airaksisen mukaan harvojen herkkua ja ylellisyydessään melkeinpä kadehdittavaa: "Kuten joku patologi minulle tokaisi, Ihmisiä kuolee kaiken ikäisenä, johon pitää lisätä, Ja niin monin eri tavoin. On onnettomuuksia ja tapaturmia, joissa kuollaan nopeasti tai hitaan tuskallisesti. Väkivallan kohde ottaa ja kuolee kotona tai puutarhassa, kadulla, tiellä ja työpaikalla. Tauti iskee hiljaa hivuttaen tai aiheuttaa äkkikuoleman. Joku kuolee sairaalan leikkauspöydälle, kun rutiinileikkaus menee pieleen. Sain vanhalta lääkäriltä s-postia, jossa tämä sanoi suoraan, Olen tappanut ihmisiä, johon hän lisäsi, Joko huolimattomuuttani tai osaamattomuuttani. Sepä minua kosketti. Joku tekee itsemurhan joko tosissaan tai mielenosoituksellisesti. Moni leikkii kuolemalla auton ratissa, moottoripyörällä tai laskettelusuksilla, siinä onnistuen tappamaan itsensä. vanhuuteen, monesti yksin ja unohdettuna ruumiin löytyessä vasta ajan kanssa."