Rahasta on kysymys
Teksti professori Timo Airaksinen
Ihmiset ovat aina yhtä kiinnostuneita rahasta, jota ei koskaan ole tarpeeksi. Siksi kai sanotaan, ettei rikkaus tuo onnea tai tee onnellista ihmistä. Kukaan ei olisi tarpeeksi rikas ollakseen onnellinen, niinkö? Rikas ja köyhä ovat onnettomia samalla tavalla: rahaa ei ole tarpeeksi. Jos köyhä rikastuu, hän pysyy silti onnettomana.
Mietimme Vaasassa käydessäni, miten asia oikeastaan on. Päädyimme seuraavaan tulokseen. Raha ei ehkä tuo onnea, vaikka se helpottaakin elämisen taakkaa, mahdollistaa vapaita valintoja ja luo turvallisuutta. Mutta mikä on aivan varmaa, on se, että rahattomuus tuottaa murhetta ja tekee elämän surkean hankalaksi. Näyttää siis siltä, ettei raha toisi onnea mutta rahattomuus tekee onnettomaksi. Sanotaan, ettei köyhyys ole ilo, vaikka se välillä naurattaakin.
Tästä saamme tulokseksi oikein keskiluokalle tyypillisen latteuden, nimittäin kultaisen keskitien idean: rahaa on oltava juuri, ei liikaa tai liian vähän. Jos on liikaa, antaa liian pois. Jos on liian vähän, tekee enemmän töitä. Näin on hyvä olla. Harva tosin osaa antaa rahaa pois, sen kun kasaa lisää omaksi onnettomuudekseen—näinkö siinä sitten käy? Asenteeksi tulee, hyvin menee, mutta menköön.
Rahasta tulee helposti fetissi eli taikakalu, sekä niille, joilla sitä on, että niille, joilla sitä ei ole. Näin se menee. Rikas ei tarvitse lisää rahaa eikä hän käytä rahojaan. Hän makuuttaa niitä tilillä tai turvallisina sijoituksina saadakseen ihailla lihavaa tiliään. Komea summa on taikakalu, joka nostaa itsetuntoa ja korostaa yhteiskunnallista asemaa. Raha on aseman mitta ja ylpeyden aihe, eikä mikään vaihdannan väline. Raha on muuttunut joksikin muuksi kuin rahaksi, kerskaksi.
Köyhän rahattomuus on kirous, joka pyörii mielessä joka päivä. Mistä raapia kokoon edes vähän rahaa perheen tarpeisiin. Rahasta tulee ongelma ja pakkomielle, ja tässä mielessä taikakalu, joka pelastaisi kaiken, jos sitä vain jostakin saisi. Raha ei ole enää vaihdannan väline, vaan pakkomielle ja haave pelastusrenkaasta. Naapuri sanoo, kyllä rahaa on, mutta mistä saataisiin sinulle?
Näin raha on fetissi. Kun ei raha tuo onnea, seuraa siitä, ettei rahaa kannata tavoitella. Mutta vaikka olisi totta, että raha menettää jossakin vaiheessa merkityksensä vaihdon välineenä, se ei koskaan menetä arvoaan fetissinä: mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän on statusta, arvostusta ja valtaa. Ei rahaa tarvitse käyttää. Suurin etu rahasta tulee aivan muualta. Rahakas on nykypäivän aatelinen.
Oikein hienot autot ovat fetissejä, koska ne muuttuvat kulkuneuvoista keräilykohteiksi. automuseoihin. Esimerkkejä on helppo keksiä lisää. Ihmisen aivan liian vilkas mielikuvitus vääntää maailman asioita aina joksikin muuksi. Uusi takki ei olekaan vaate kylmää vastaan vaan osoitus muodin tuntemuksesta ja hyvästä mausta.