Rakkautta&Anarkiaa-elokuvia: Tailor

Teksti Harald Olausen

Sonia Liza Kentermanin elokuva Tailor (Kreikka/Saksa 2020) on R&A:n käsiohjelmaan hienon kuvauksen elokuvasta kirjoittaneen Susanna Pumion mielestä sekä hienovireinen ja herkkä tarina vaatetuksesta, inspiraatiosta että myös uusista aluista, mitä se ehdottomasti ja hurmaavasti koko pienen elokuvan sydämellään onkin, ja ansaitsee siksi kovasti kehuja ja arvostusta: "Kun konrolloiva isä sairastuu, keski-ikäinen ja kunnollinen Nikos pakottautuu vihdoin kokeilemaan omia ideoitaan. Velkojien hiillostaessa hän yrittää pelastaa liikkeen ja rakentaa elämänsä pala palalta uudelleen. Kangaspakat liehuen Nikos sovittelee taitojaan nyky-Ateenan tarpeisiin. Naapurinsa Olgan ja tämän tyttären Vicktorian avustuksella hän vaihtaa naisten vaatteisiin ja lopulta hääpukuihin. Kun maksusta ei niuhota, isä saa tarvitsemansa lääkkeet ja Olga kalaa pöytään."

Mutta on elokuva muutakin. Se on erään suuren kreikkalaisen huijauksen tarkkasilmäinen jälkipyykin kuvaus, kun koko kansa on polvillaan, maan muuttuessa yhdeksi suureksi kirpputoriksi, jossa tingitään alehinnoin paikallisen deamaripuolueen, PASOKin, vääristellessä talouslukuja ja ottamalla lainaa lainan päälle niin, että Kreikka käytännössä meni konkurssiin 2000-luvun alussa joutuen kansainvälisen avun varaan sekä tiukkojen ohjeiden säätelyssä vieläkin jatkuvalle julkisen talouden nälkäkuurille. Kreikkalaisdemarit eivät lukeneet tai ymmärtäneet suursijoittaja Georg Soroksen vuonna 1999 suomennettua oraakkelimaista kirjaa "Kansainvälisen kapitalismin kriisi - avoin yhteiskunta uhattuna" (TAMMI 1999)-kirjaa. Soros kirjoittaa kirjassa markkinafundamentalismista tulleen maailman pääuskonnon, joka on päästänyt rahoituspääoman päättämään asioista: "Väitetään, että yhteistä etua edistetään parhaiten antamalla jokaisen valvoa omia etujaan, ja että kollektiiviset päätökset yksityisen edun häiritsemiseksi vain vinouttavat markkinamekanismia. Se ajatus on avoimelle yhteiskunnalle vaarallisempi uhka kuin mikään totalitaarinen ideologia."

Näin kävi myös Kreikassa demareiden avustuksella. Soros väittää, ettei kansainvälinen kapitalismi lepää niin kauan ennen kuin kaikkia markkinoita tai resursseja ole vielä yhtiöitetty. Eikä näiden yhtiöiden tavoitteena ole työpaikkojen luominen, vaan niin halvan työvoiman palkkaaminen kuin mahdollista. Nykyisten päätösten ja tulevien tapahtumien välillä on Soroksen mukaan kaskisuuntainen yhteys, jota hän nimittää refleksiivisyydeksi. Heidän täytyy arvioida tulevaisuutta ja heidän asenteensa vaikuttavat näihin arviointeihin. Arvot ovat puolestaan refleksiivisiä. Niihin vaikuttavat yhteiskunnalliset olosuhteet ja ne puolestaan vaikuttavat siihen, millaisiksi yhteiskunnalliset olosuhteet muodostuvat. Soros maalaa kirjassaan pirun seinälle väittäessään markkinaideologian tunkeutumisen kauas liiketoiminnan ja talouden ulkopuolisille alueille turmelevan ja lopulta tuhoavan yhteiskunnan, ihan kuten Kreikassa ja Suomessa on käynyt viime vuosina.

Ehkä siksi Tailorin katsominen oli kiinnostava koekemus sen lisäksi, että elokuva oli hyvin ja koskettavasti tehty; erityishuomion ansaitsi sen elokuvallisuus ja kuvattujen kohtausten leikkauksien lisäksi ilmassa leijuva sadunomaisuus. Ateena oli ehyt mutta samala siitä tuntui puuttuvan kokonaan jotain sen olemukseen aina ennen talouskriisiä kuuluneet, turistit, kiire ja ylelliset liikkeet. Soros jatkaa syyllisten rusikoimista kirjassaan. Poliitikot saavat tunnustusta siitä, että ovat tulleet valituiksi, eivät kannattamiensa periaatteiden vuoksi. Liikemiehissä arvostetaan heidän vaurauttaan, ei heidän nuhteettomuuttaan tai heidän liikkeidensä panosta yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin: "Markkinoiden moraalittomuus on heikentänyt yhteiskuntamoraalia jopa sellaisilla alueilla, missä yhteiskunta ei tule toimeen ilman sitä. Moraaliarvoista ei ole yksimielisyyttä. Rahalliset arvot ovat paljon selkeämpiä. Niitä ei voi ainoastaan mitata, vaan me voimme luottaa siihen, että ympärillämme olevat ihmiset arvostavat niitä. Ne tarjoavat varmuutta, jota yhteiskunnallisilla arvoilla ei ole."

Ongelma on vanha. Sosialidemokratia on aina hyväksynyt vapaat markkinat, mutta samalla halunnut vahvan valtion - valtion joka laittaa rajat ahneudelle - ainakin paperilla. Markkinatalouden piti korjata omat virheensä, mutta se ei sitä tehnytkään. Osa demareista hurahti markkinauskoon ja kun se tie oli kuljettu, heillä ei ollut tarjota tilalle uutta - ainakaan mitään parempaa. Päinvastoin he huomasivat, miten ovelasti ja julmasti markkinatalous maksattaa omat tappionsa julkisista varoista, mutta tilittää voitot yksityisiin taskuihin. Tästä opimme demareiden todellisen ajattelutavan: suursijoittaja tulee aina ennen ihmistä. Mutta ei muukaan länsimainen poliittinen vasemmisto - ehkä NORJAN PUNAISIA (www.rodt.no) lukuunottamatta - ole täysin syytön kannattajiensa pettämiseen ja aatteensa myymiseen markkinoiden alttarille -https://klassekampen.no/utgave/2021-09-25/den-rode-roboten?fbclid=IwAR1GG6rkS9llcRjGm_ZDFCAwMxorCcrbpyKGoeffPfIbtLAg_0r2bOM6RGk

Ehkä siksi vasemmisto on menettänyt voimansa ja paikkansa ihmisten sydämissä, ainakin Kreikassa. Kommunikaatio vihollisen kanssa vihollisen omilla ehdoilla on merkinnyt alistumista vallan kielelle ja vieraannuttanut poliittisen vasemmiston Tailor-elokuvan kuvaamista tavallisista ihmisistä. PASOK petti siis pahoin kannattajansa, jotka olivat etupäässä juuri Tailorissa kuvattuja räätäleitä sekä muita yhden miehen tai perheen pienyrittäjiä. Tailorin ihmiset eivät ole avuttomia tai surullisia. Mutta heiltä tuntuu puuttuvan jotain: usko parempaan huomiseen. Vai onko sitä elokuvassa sittenkin hieman piilossa puuhakas naistenvaatteiden teko ja hienoinen häähumu?

Kreikassa ihmiset oppivat selviytymään ja kansalaiset pääsivät nopeasti kriisin varjolla eroon inhoamastaan demarihallituksesta, joka petti heidät kovalla tavalla - demarihallitus oli luvannut äänekkäästi päästessään valtaa verottaa rikkaita, mutta tekikin sen päinvastoin, kiristämällä tavallisen kansan elinolosuhteita korottamalla heidän verojaan ja maksujaan, niin että kansalaiset suuttuivat ja lähtivät ulos osoittamaan mieltä, sillä seurauksella, että PASOK-hallitus vaihtui. Mutta siitä on jo kauan. Palataan itse hienoon elokuvaan. Sitä on kehuttu paljon muustakin syystä, kuten alla olevasta englanninkielisestä tekstilainauksesta voimme lukea.

"Though hardly revolutionary, tailor does have some visual hutzpah. Its first scenes with Nikos all alone within four walls, with only his overly expressive face to keep him company, bring to mind silent films, and Kenterman really seems to enjoy the disappering world of made-to-measure elegance. She celebrates fabrics, textures, and the feel of light wool and the finest cashmere, at the same time noticing that luxury can seem out of place sometimes. But there is one thing they are still willing to pay for, forcing Nikos to apply his craft to a completely different area: wedding dress."

- Marta Balaga CINEuropa