Ruotsissa tapahtuu kummia

Teksti Harald Olausen

Ruotsissa vasemmistopuolue, vaatii hallitusta perumaan tai muokkaamaan uusien asuntojen vuokraamista koskevan lakiesityksensä seuraavan 48 tunnin sisällä. Jos ehtoihin ei suostuta, uhkaa oppositiossa oleva vasemmistopuolue yrittää kaataa hallituksen. Oppositiossa olevat kristillisdemokraatit ja ruotsidemokraatit ovat sanoneet voivansa "ehkä" tukea vasemmiston esitystä. Koskaan aikaisemmin demareiden äänettömänä yhtiömiehenä eli ilman hallituspaikkaa demareita tukenut vasemmistopuolue ei ole uhannut kaataa demareiden vähemmistöhallitusta maan historiassa. Ruotsissa vasemmistopuolue on toiminut sekä demareiden vasemman laidan omatuntona että myös eräänlaisena vallankumouksen varaventtiilinä niille demareista vasemmalle oleville äänestäjille, jotka ovat halunneet uudistaa yhteiskuntaa nopeammin ja tehokkaammin, kuin mihin demarit ovat kyenneet ja halunneet (pitää muistaa, että Olof Palme sanoi politiikan olevan tahtokysymys: "POLITIK ÄR ATT VILJA!" - ja se on ollut monen muunkin yhteiskuntaidealistin toimintaperiaate Ruotsissa).

Vasemmistopuolue on ollut lähes marginaalissa 5-7 prosentin kannatuksella poikkeuksena vuoden 1998 vaalit, jolloin vasemmistopuolue saavutti historiansa parhaimman tuloksen lähes 12 prosentillaan suositun Gudrun Schymanin, joka joutui eroamaan tehtävästään verovilppiepäilyjen takia, johdolla. Monet vasemman laidan demarit ovat taktisista syistä, aina silloin tällöin, esimerkiksi sellaisissa vaalipiireissä, missä vasemmistopuolue on ollut hätää kärsimässä, äänestäneet putoamisvaarassa, alle 4 prosentin äänikynnyksen, 1970-ja 1990-luvuilla ollutta puoluetta, jotta demarit olisivat säilyttäneet hallitusvaltansa. Vuoden 1998 vaalien jälkeen demareiden ja vasemmistopuolueen välinen sympatia hävisi lopullisesti, kun demarit eivät vieläkään monen vuoden ovellle kolkuttelun jälkeen hyväksyneet hallitukseen vasemmistopuoluetta, osin liian näkyvän johtajansa takia, osin ruotsalaisten enemmistön vasemmistopuoluetta kohtaan tunteman pelon ja inhon takia, hallituskumppanikseen, mikä saattaa olla nyt vasemmistopuolueen operaation taustalla vaikuttava yksi tärkeä kostomotiivi historian toistaessa itseään: puolue kelpasi kyllä silloinkin demarihallituksen äänettömäksi yhtiökumppaniksi äänestyksissä tukemaan hallitusta, mutta ei paljon muuhun.

Ehkä vasemmistopuolue on haistanut ajoissa politiikan muutoksen tuulet; uudet vaalit saattavat olla ovella jo syksyllä ja "hallituksen kaatamisyritys", eli poliittinen profilointi vuokralaiskysymys kilpenään, saattaa tuoda puolueelle suosiota enemmänkin kuin vuoden 1998 vaalien 12 prosenttia. STT-YLEn 15.6 Yle Areenassa olleen uutisen mukaan vasemmistopuolueen puheenjohtaja Nooshi Dadgostar sanoi lehdistötilaisuudessa, että jos hallitus ei hyväksy puolueen esittämiä ehtoja, ei puolueella ole enää luottamusta pääministeri Stefan Löfveniä kohtaan, mikä on varsin tyly uhkaus ja viimeinen varoitus lopettaa lähes vuosisadan kestänyt symbioottinen vasemmiston poliittinen suhde. Dadgostar antoi madonluennassaan hallitukselle vain kaksi huonoa mahdollisuutta valita ruton ja koleran väliltä: joko perua esitys kokonaan tai ottaa mukaan valmisteluun vuokralaisia edustava järjestö, missä vasemmistopuolueella itsellään on paljon tukijoita. Uutisen mukaan hallituksen luottamusäänestys vaatii Ruotsissa 35 edustajan allekirjoituksen, mihin vasemmistopuolueen oma edustajamäärä ei vielä riittäisi. Siksi on epävarmaa, miten puolue aikoo asiassa edetä, mikä vaikuttaa omituiselta suomalaisesta näkökulmasta. Epävarmuus kertoo myös omaa paljastavaa kieltään vasemmistopuolueen poliittisen manööverin mahdottomuudesta: muut puolueet eivät hevin lähde vasemmistopuolueen kelkkaan antamaan heille tuellaan tärkeitä poliittisia pisteitä kipeässä vuokralaiskysymyksessä.

Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut paljon muutakin kummaa. Demarit ovat onnistuneet pysymään vallassa hävittyään vaalit ja saamatta valtiopäiville enemmistöä, vain lietsomansa ruotsidemokraattien pelon ja puoluekentän hajanaisuuden sekä riitaisuuden takia. Nyt sekin on muuttumassa. Oikea laita on jo löytänyt toisensa liberaalien irtaannuttua porvarillisesta allianssista ja liityttyä löyhästi kokoomuksen ja ruotsidemokraattien kelkkaan mm. maahanmuutto- ja turvallisuusasioissa, jotka Ruotsissa mielletään nykyisin usein samaksi asiaksi alaotsikolla: Ruotsi ruotsalaisille. Ruotsalainen politiikka ei aina helpolla aukene suomalaisille. Meidän on vaikea käsittää demareiden vahvaa asemaa ja sitä, miten maassa voidaan hallita pysyvästi ja pitkään vähemmistöhallituksilla. Viime vaalien jälkeen kesti lähes vuoden ennen kuin demarit saivat muodostettua uuden hallituksen yhdessä vihreiden kanssa vasemmistopuolueen tuella. Sillä ei sittenkään ollut enemmistöä valtiopäivillä, mutta keskusta lupasi tukea sitä tai olla äänestämättä hallitusta vastaan tärkeissä kysymyksissä. Ruotsissa demareiden valta on ollut enemmän tai vähemmän pysyvää 1930-luvulta lähtien, jolloin demarit löivät yhtä kättä työnantajien kanssa ja hylkäsivät lopullisesti haikailut vallankumouksesta. Ruotsi astui demarivaltaan kansankoti-otsikon alla tavoitteenaan kansan hyvinvoinnin kohentaminen, täystyöllisyys ja sivistystason nostaminen sekä naisten ja miesten välinen tasa-arvo.

Kauniita sanoja ja hienoja tavoitteita, jotka eivät toteutuneet demareiden lähes 60-vuotta kestäneellä hallituskaudella kuin osaksi. Ruotsin demareista tuli noina vuosina valtaan mielistyneitä selittelijöitä, jotka kaivoivat iskulauseet ja punaliput varastoista joka vaalien alla unohtaakseen ne sinne taas seuraaviin vaaleihin saakka. Demareiden ongelmat ovat siksi syvällä ja luottamus perinteisten kannattajien eli tavallisten ihmisten keskuudessa vähentynyt. Viimeksi puolue menetti otteensa äänestäjiin ja uskottavuutensa epäsuositun Ruotsin oman Arja Alhon eli "Toblerone"-Mona Sahlinin ajettua demarit oppositioon vuoden 2010 dramaattisissa vaaleissa. Mona Sahlin joutui hieman sen jälkeen itse eroamaan ylimääräisessä puoluekokouksessa. Metalliliiton perinteisiä rasvanahkaduunareita edustaneesta puheenjohtaja Stefan Löfvenistä odotettiin puolueelle pelastajaa. Muiden puolueiden eripuran takia hän pysyi vallassa, mutta ei onnistunut pysäyttämään demareiden jo pitkään jatkunutta alamäkeä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Ruotsissa hallituksilla ole tapana hajota epäluottamuslauseisiin kesken vaalikauden. Nyt sekin voidaan nähdä, jos vasemmistopuolue on tosissaan ja saa muun opposition mukaan hankkeeseensa. Ruotsin politiikassa olisi silti ennenkuulumatonta, että vasemmistolaista politiikkaa ajavan hallituksen kaataisi toinen vasemmistopuolue oikeisto-opposition kanssa yhdessä. Aikaa on vielä yksi päivä ja jää nähtäväksi oliko kyseessä vain poliittinen kasvojenkohotus äänestäjien suuntaan vai todellinen demarihallituksen kaatamisyritys ja samalla koko ruotsalaisen poliittisen kulttuurin perinpohjainen myllerrys, sillä uusintavaalien jälkeen vähemmistöhallituksilla ei enää hallita Ruotsia.