Sanna Marin ehdolle Helsinkiin?

Teksti Harald Olausen

Vaaleihin on aikaa vain alle vuosi ja galluppien kärjessä notkuneen kokoomuksen kannatus on alkanut sulaa ja se saattaa ajan myötä koitua kuolemaksi puolueelle, joka ei toimittajaveteraani, ja KNL:n eli kokoomusnuorten liiton entisen puheenjohtajan, Unto Hämäläisen mukaan pääse hallitukseen, jos jää lopputuloksessa toiseksi. Kokoomuksen kannatusta sulattaa tapaus Wille Rydmanin lisäksi huolet Peteri Orpon kunnosta.

Miehelle tehtiin keväällä sydämen pallolaajennus ja se herätti aiheellista huolta hänen yleiskunnostaan ja stressinsietokyvystään. Kaikkein suurin shokki on ollut kuitenkin vasta nyt paljastuneet Kataisen hallituksen elinkeinoministerin, Jan Vapaavuoren valheelliset lupaukset Fortumin sähköverkon myymisestä ulkomaille "aiheutuvasta hyvästä valtiolle ja kuluttajille" - kissanveeeet!

Sen piti olla kannattava kauppa ja pikkujuttu, mutta heti kun strategisesti tärkeä ja hyvin kannattava kansallinen sähköverkko oli myyty, myyjät ulosmittasivat myyntihinnan siirtämällä sen suoraan kuluttajahintoihin. Mikä idea operaatiolla oli? Kokoomus näytti ainakin alastomimmillaan, mitä sen politiikka kuluttajille on. Yhtä tyhjän kanssa, sillä teki kokoomus mitä tahansa, laskun maksavat aina tavalliset kuluttajat.

Kun syksyllä ennusteiden mukaan sähkön hinta vähintään kolminkertaistuu nykyisestä, julkisia rakennuksia ei enää lämmitetä entiseen maliin ja uimahallien saunoista sammutetaan kiukaat sähkönsäästämisen nimissä, syyttävä sormi nousee juuri vaaleihin valmistuvaa ja koottuja selityksiään omista vuosien takaisista möhläilyistä valmistelevaa kokoomusta vastaan.

Vastauksena tulemme kuulemaan varmasti mitä uskomattomampia valheita ja emävalheita, mutta on myös kiva katsella, kun enkelinkuvaa itsestään suurelle yleisölle markkinoineet roistot kiemurtelevat taas medioiden piinapenkeissä kämmenet ja otsa hikoillen kilpaa suoltamiensa valheiden häpäiseminä.

Se saattaa ratkaista vaalit jo alkumetrillä nykyisen Orpon pilkkaamaan "vasemmistohallituksen" eduksi. Mutta vain, jos hallituksen poliittiset voimat osaavat käyttää tätä asetta taitavasti. Rkp ei varmasti edes harkitse. Vasemmistoliitto taas on liiaksi oman elämäntapademagogiansa vanki ollakseen muuta. SDP:llä ei ole munaa - mutta heillä on kova nyrkki talousosaamisessa, vaasalainen kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Matias Mäkynen, joka osaa ja uskaltaa, jos saa maahdollisuuden siihen.

Kepulaiset käyvät jo nyt epätoivoista elinkamppailua tipahtamisesta historiallisen alas, alle kymmenen prosentin lilliputtipuolueeksi, vaikka puolueella on paradoksaalista kyllä vihdoinkin kaikkien umpimielisten änkyröiden ja kuvottavuuksien jälkeen kautta aikojen osaavin ja miellyttävin puheenjohtaja.

Sähkömyyntihässäkkä voi avata monen kokoomusta gallupeissa kannattaneen ns. liikkuvan äänestäjän silmät ja sataa hallituspuolueiden laariin rutkasti kokoomukseen pettyneiden ääniä ensi kevään eduskuntavaaleissa. Näin voisi odottaa, jos kilpailijat haluasivat ja osasivat käyttää tätä töppäystä kokoomuksen mustamaalaamiseksi äänestäjien silmissä ja juntaamista kolmanneksi poliittiseen paitsioon 16 prosentin ääniosuudella merkityksettömäksi apu- tai oppositiopuolueeksi.

Muutenkin kannattaisi tässä tapauksessa ottaa kokoomuksen likaisten temppujen osastolta (eli suuromistajilta- ja yrityksiltä, kokoomuksen todellisilta isänniltä) opiksi ja mätkiä, nyt kun kokoomus on antanut vastustajilleen aseet käteen, turpaan niin kunnolla että tukka lähtee.

Nyt ei ole kokoomuksen aika ja he tietävät sen. Ummehtunut yksityiskapitalismia suojeleva konservatismia ei ole 2020-luvun aate. Vasemmisto+vihretä+rkp-hallituksella on yllättävän hyvä imago ja suosio tavallisten kuluttajien keskuudessa, koska ei ole maksattanut koronakriisiä eikä Venäjän Ukrainan sodasta aiheuttamia puolustusmenojen lisäyksiä heillä.

Sanna Marin saattaa olla parasta mitä jo aivokuolleeksi julistetulle, ja vahvasti vanhojen ay-liikkeen jäärien käsissä olevalle, ukkoutuneelle puolueelle on tapahtunut sen jälkeen, kun puolue perustettiin 1800-luvun lopussa. Matkalla on vain yksi mutta: Helsinki. Vaalit ratkeavat perinteisesti pääkaupunkiseudulla. Helsingissä sdp:n kannatus on madellut 2000-luvun alusta niin alhaalla, että puolue on saanut takavuosien huipputuloksista 1980-luvulla, 7 paikasta enää vain 3 vasemmistoliiton feministien hengittäessä voitontahtoisina niskaan lisäpaikkojen toivossa.

Jos sdp haluaa voittaa vaalit, tulee se olemaan yhtä vaikeaa kuin neljä vuotta siten, jolloin kokoomus munasi jo lähtöruudussa tarjoten pienimmällä mahdollisella marginaalilla pääministeripaikan kuin kultalautasella vappusatas-valheilla itsensä änkyttäen valtaan kammenneelle Antti Rinteelle. Kokoomus olisi ollut maan ykköspuolue, jos Orpo olisi antanut mitättömän urheiluministerin pallin itseään ja edustustilaisuuksia rakastavalle leuattomalle Hjallis Harkimolle, joka vei yhden paikan kokoomukselta Uudellamaalla, ja hänen poikansa lähes 4000 äänellä yhden lisäpaikan kokoomukselta Helsingistä.

Jos Sanna Marin lähtee Helsingissä ehdolla, voi hän nousta kansansuosionsa huipulla maan todelliseksi äänikuningattareksi 30.000-50.000 äänellä, ja vetää mukanaan eduskuntaan jopa kaksi- kolme vaalit ratkaisevaa lisäpaikkaa demareille - kannattaisi Ympyrätalon demariälypäiden miettiä tätä vaihtoehtoa tarkkaan.

Kaakkois-Suomi menettää kaksi paikkaa, josta toisen lasketaan kuuluvan demareille. Helsinki ja Uusimaa saavat kumpikin yhden lisäpaikan, joista ainakin toisen lasketaan kuuluvan demareille. Kokonaiskannatuksen kannalta plus miinus nolla demareille. Mutta jos puolue haluaa voittaa ja järjestää kokoomukselle jättiyllätyksen, kiilaamalla kahdella paikalla maan ykköspuolueeksi, se satsaa kunnolla Helsingin vaalipiirin valjastamalla pääministeri Sanna Marinin suuren kansansuosion sdp:n vaalivankkureiden kärkeen Helsingissä varmistamaan ykköspuolueen aseman myös seuraavien vaalienkin jälkeen.