Sivujuonteista huomio kiinnittyy kuitenkin Jokisipilän ohimennen esitettyyn toteamukseen…

Teksti Harald Olausen

"Teos on lähinnä tutkimukseksi naamioitu pamfletti, lentokirjanen, jonka tarkoitus on muualla kuin tasapainoisen ja tutkimuslähtöisen kuvan antamisessa kohteena olevasta puolueesta." -Vihreiden verkkolehti Verdessä dosentti ja akatemiatutkija Oula Jääskeläisen arvio Markku Jokisipilän uutuuskirjasta Perussuomalaiset Halla-Ahon ja Purran linjoilla (Otava 2021).

Eilisessä 9.11. Osmo Soininvaaran päätoimittamassa vihreiden verkkolehti Verdessä oli dosentti ja akatemiatutkija sekä aktiivisen viherpoliitikko Oula Silvennoisen arvio Turun eduskuntatutkimuksen johtajan, Markku Jokisipilän persuista kertovasta uutuuskirjasta Perussuomalaiset Halla-Ahon ja Purran linjoilla. Kirja on alusta loppuun asti enemmän tai vähemmän persupesua ja herättää ansaitun kysymyksen: Miksi ja kenen tilauksesta? Se paljastuu Ylen kirjasta kertovassa jutussa, missä Jokisipilä taktikoi hyökkäys on paras puolustus-tyyliin ja näyttää propagandistin taitonsa leikkimällä marttyyriä iskemällä ennen kuin muut ehtivät: "Uutuuskirja Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla on ensimmäinen kattava teos, joka pureutuu perussuomalaisten ideologiaan ja suosion syihin. Kirjan kirjoittaja pelkää leimaantumista persujen äänitorveksi."

Ennen kuin referoidaan Silvennoisen arviota, joka on itse omalla persoonallaan yksi kova ja älyllinen vihernyrkki sodassa persuja vastaan, ja yksi persujen ykkösinhokkeja vihreissä sekä kovasti maalitettu vielä kaupan päälle, mietitään millainen Jokisipilä on henkilönä ja tutkijana. Jo kirja Edwin Linkomiehen poliittinen toiminta 1943-1946 kertoo miehen poliittisesta kiinnostuksesta äärioikeistoon päin. Samoin sodasta ja Hitleristä kirjoittaminen. Puoluekanta paljastuu erityisharrastuksesta soutaminen. Tulkitkoot Suomen historiaa tunteva kukin miten haluaa tämän vihjeen.

- https://www.digivallila.com/l/poliisi-ja-aarioikeisto/

Jääskeläinen ei vielä ymmärrä törmänneensä Jokisipilässä oman sisäisen persunsa löytäneeseen veitikkaan, joka kokee valaistuneensa Halla-Ahon vieressä istuessaan ja Purraa katsoessaan: Hyvänen aika, nämähän ovat ihmisiä, jyrkkiä ja rehtejä suomalaisuuden puolustajia - kuten minäkin, Jokisipilä on tuuminut ja alkanut ymmärtää, antaa siksi muidenkin ymmärtää, persujen olevan ainoa vaihtoehto Suomen pitämiseksi suomalaisilla. Eikö Jääskeläinen ole tätä akateemisessa vauhtisokeudessa muka nähnyt tai halunnut nähdä? Jääskeläinen olisi tarvinnut avukseen kättä pidempää kohdatessaan Jokisipilän tapaisen ovelan zeniläisen jäävuoripersun (suurin osa persuismista on aina äärioikeiston tavoin piilossa pinnan alla).

Sellainen tarjoutuu Jussi Marttisen kirjoittamassa mainiossa kirjassa Mikä perussuomalaisia vaivaa (Vastapaino 2021) -kirjan lopussa olevassa ohjeistuksessa: Kuinka kohdata perussuomalaisen?, josta kirjoitamme  huomenna oman jutun.www.digivallila.comiin Kirjassa keskitytään kuvailemaan sitä kuilua, mikä persujen ja muiden suomalaisten välillä on kasvanut poikkeuksellisen suureksi. Jokisipilä on tietenkin toista mieltä - eihän hän olisi muuten kokonaista jankkaavaa yhden oivalluksen kirjaa siitä kirjoittanut. Hänen mielestään mediat liioittelevat persuvaaraa ja tekevät heistä väärin perustein hirviöitä - uskokoot ken haluaa. Jokisipilä itse väittää niin uskovansa, vaikka tietenkin itse jäävuoripersuhirviönä ja hirviömäisiin historian hahmoihin perehtyneenä ja mielistyneenä tietää asian olevan juuri niin.

Jääskeläisen pääargumentti Jokisipilää vastaan on hänen valheellinen tapansa kertoa asioista ja esittää mukahuomioitaan: historioitsijataustaisen politiikan tutkijan esittämänä se on Jääskeläisestä silmänkääntötemppu, josta Jokisipilä saisi kuulla missä hyvänsä historian tai politiikan tutkimuksen proseminaarissa. Marttisen mukaan perussuomalaisuus on ajatusmaailman jo omaksuneille itsestäänselvyys (kuten Jokisipilälle), mutta muille se näyttäytyy ristiriitaisena ja vaikeasti lähestyttävänä.

Ensimmäistä kertaa ei Jokisipilä liiku epävarmalla maalla historioitsijan viljelemässä perustelemattomia mielipiteitä epätotuuksina naamioituna tieteen kaapuun (HISTORIA EI OLE TIEDETTÄ siitä todistuksena Kimmo Katajalan ajattelun tyhjänpäiväisyys vuosina 1996-1999), joista paljastuu hänen suuri himonsa vetää mutkat suoriksi asioiden puolesta, joita hän inhoaa, kuten amerikkalaisen talouden uusjaon ja reformipolitiikan aloittanutta New Dealia. Erkki Tuomioja huomasi tämän virheen hänen väitöskirjassaan - tarkastajat (samanmielisiä ja sokeita kun olivat; tätä väitöskirjaa ei olisi pitänyt hyväksyä lainkaan) arviossaan sivuillaan jo vuonna 2004.

-https://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/markku-jokisipila-aseveljia-vai-liittolaisia-suomi-hitlerin-saksan-liittosopimusvaatimukset-ja-rytin-ribbetropin-sopimus/

"Jokisipilän työn pääteemoihin liittyen on vaikea esittää kovin vakavia huomautuksia. Sivujuonteista huomio kiinnittyy kuitenkin Jokisipilän ohimennen esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan USA:n presidentti "Roosevelt oli ryhtynyt sotaan vain johtaakseen huomion pois New Dealinsa kohtaamasta sisäpoliittisesta katastrofista, Euroopan kohtalo ei häntä kiinnostanut". Tämän kohtalaisen yllättävän ja tuoreen näkemyksen tueksi ei kuitenkaan viitata mihinkään lähteisiin."

Jokisipilä sanoo Ylen jutussa, että media ja akateemiset tutkijat suhtautuvat perussuomalaisiin täysin eri tavalla kuin muihin puolueisiin. Esimerkiksi syytökset puolueen rasismista Jussi Halla-ahon saamien tuomioiden johdosta ovat saaneet hänen mielestään mediassa kohtuutonta huomiota: "Tällaista suhteellisuudentajua kaivattaisiin, koska esimerkiksi Halla-ahohan sai 50 päiväsakkoa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Meillä on kilpailevien eduskuntaryhmien riveissä ihmisiä, jotka ovat saaneet ehdollisia vankeustuomioita eli syyllistyneet vakavampiin rikoksiin."

Aika posketonta puppua. Tällaiset yksinkertaistukset ovat kansaan meneviä mutta myös sekä epäeettisiä viljeltäviksi ja epärehellisiä. Ei tässä ole kyse juridiikasta vaan jakamattomasta ihmisarvosta ja siitä, onko jollain oikeus riistää se toisilta valheilla vai ei. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on persujen painajaisuni. Jokisipilän televisioruudusta antamat vastenmielisen jyrkät ja kylmät arvioinnit politiikasta viittaavat tiukan kurin ja sääntöjen maailmasta kumpuavaan ajatteluun.

Persuvaaran tahallinen vähättely ja selkeä rivienvälinen Trumpin ihailu taas vaikeaan luonnevammaiseen ääri-ihmiseen. Murre on peräisin jostain "jumalauta näillä lakeuksilla saa tappaa radikaaleja, mutta ei pilkata isänmaallista (lue: valkoista ja pienmunaista) roskaväkeä"-alueilta. Enempää en halua häntä kuvailla. Sekä tyyppi että hänen edustamansa mielipiteet ovat lievästi sanoen elämää laajasta ymmärtävälle ja rakastavalle liikaa. Ja jos jotain ulkonäöstä voi päätellä, häneen sopii hyvin koppalakki päähän ja monokkeli toiseen haaleansinisen kyyläsilmän kovuutta korostamaan.

Jokisipilä on olevinaan piilopersuismissaan paljon ovelampi kuin salamyhkäisesti teatterikorkeakoulun filosofian opettajaksi ujuttautunut avoin fasisti ja tunnettu kauniista ja hyvin varustetuista nuorukaisista päätyökseen kiinnostunut Jukka Hankamäki. Oula Jääskeläinen osuukin arviossaan pelottavan oikeaan: kysymys, jonka ympärille Jokisipilän koko teos kiertyy, on Jääskeläisestä Perussuomalaiset-puolueen luonne osana suomalaista demokratiaa: "Määrittyykö puolue ennen muuta äärioikeistolle tyypillisten teemojen, autoritaarisuuden ja nativismin kautta, vai onko se Jokisipilän kuvaama "kansallismielinen populistipuolue", joka täyttää suomalaisessa demokratiassa oleellista tehtävää? On kuin Jokisipilä ei ikinä olisi tutustunut Hommafoorumin sisältöön ja siellä kukkiviin autoritaarisiin fantasioihin perussuomalaisten yksinvallasta ja keinoista sen toteuttamiseen."

Todellisuus on Jääskeläisen mielestä aina ristiriitaisempi ja sekavampi kuin teoreettiset tulkintakehykset. Arvostelussaan hän kirjoittaa siksi perussuomalaistenkin jäsenistössä ja kannattajissa olevan monenlaista väkeä ja toteaa ainakin osan heistä epäilemättä olevan sitoutunut demokratiaan ja sen toimintatapoihin, eivätkä erityisemmin haaveile autoritaarisesta kumouksesta tai poliittisten vastustajien ja vähemmistöjen hiljentämisestä. Varsinaisen ongelman muodostaakin hänestä se osa, joka haaveilee: "Jokisipilä ohittaa vaikkapa perussuomalaisten puoluejohtoon ja eduskuntaryhmään kuuluvien henkilöiden toistuvasti ja julkisesti esittämän ihailun Puolan ja Unkarin autoritaarisia johtajia ja järjestelmiä kohtaan. Hän ei mainitse puolueen kansanedustajien hyvin dokumentoituja esiintymisiä yhdessä uusnatsiryhmien kanssa, tai jäsenistön lukemattomia yhteyksiä ekstremistiseen äärioikeistoon."

Jääskeläisen kriittiset huomiot tuntuvat oikeilta, kun hän vaatii, että historioitsijana Jokisipilän täytyy tietää, miten lähdeaineiston rajaaminen vaikuttaa tutkimukseen. Siksi on vaikea väistää johtopäätöstä, että hän on lähtenyt johtamaan lukijoitaan tieten tahtoen harhaan. Politiikan tutkijalta on kuitenkin voitava edellyttää Jääskeläisen mielestä sen verran teoreettisen keskustelun tuntemusta, että hän myös kykenee esittämään sen lukijoilleen oikein: "Samanlaiseen silmänkääntötemppuun Jokisipilä turvautuu kansallismielisyyden ja äärioikeiston käsitteiden kohdalla. Kansallismielisyydellä on pitkän historiansa takia valtava määrä erilaisia tulkintoja ja merkityssisältöjä, mutta Jokisipilä kieltäytyy kertomasta sen tarkemmin, mitä hän tarkoittaa puhuessaan perussuomalaisista kansallismielisenä puolueena."

Miksi Oula Jääskeläisen kritiikki pitää ottaa vakavasti? Siksi, että persut ovat yrittäneet häivyttää oikean luonteensa poliittisiin mantroihin, joita he toistavat peittääkseen oikeat aikeensa. Pitäisi kertoa aina yhtä avoimesti mistä on kysymys ja mihin poliittiseen suuntaan he kuuluvat ja tavallinen äänestäjä kauhistuisi: ei kukaan halua hallitukseen avoimesti Trumpin kaltaisia hulluja, arvaamattomia, vaarallisia ja väkivaltaisia natseja ja fasisteja, joita heidän joukoissaan on ihan liikaa.

Jääskeläisen mukaan ilman tätä taustoitusta termi kansallismieleinen jää merkityksestä tyhjäksi, ja Jokisipilä tulee käyttäneeksi sitä täsmälleen samassa mielessä kuin perussuomalaiset itse: paljon ikävämmältä kuulostavan oikeistoradikalismin peitesanana: "Jokisipilää tuntuu myös erityisesti kalvavan perussuomalaisten määritteleminen äärioikeistopuolueeksi. Hän ratkaisee ongelman esittämällä äärioikeiston sellaisin termein, että niiden sisään perussuomalaisia tosiaan olisikin hankala sisällyttää."

HYVÄ OULA JÄÄSKELÄINEN! - KIITOS SINULLE DEMOKRATIAN ITSEPUOLUSTUKSESTA!

Persut ovat vaarallisia siksi, että heistä yritetään tehdä sanavapauden marttyyreitä. Tuskin kukaan persuja äänestävistä duunareista, työttömistä tai köyhyysrajan alla elävistä haluaisi elää siinä "köyhät kyykyyn persumaassa verot als, samoin kaikki tueta ja yhteiskunnalliset palvelut tavallisille ihmisille ja rahalla saa mitä vain haluaa"-maassa, mihin persulainen oikeistolainen talouspolitiikka meidät veisi, jos he pääsisivät valtaan.

Jokisipilä sympatisoi persuja muista syistä. Persut on hyvä tukipuolue kokoomukselle ja kepulle, mutta nostaa myös samalla vanhan agraariajan piilossa ollutta fasistista henkeä maaseudulla Jokisipilän kuri- ja järjestysfantasioita kiihottamaan. Jääskeläinen kirjoittaa, että lukemisen jälkeenkin Jokisipilän kirjaa on vaikea määritellä. Tutkimus se ei ole metodologisen pohjansa huteruuden ja teoreettisen välinpitämättömyytensä takia. Tietokirjaksikaan siitä ei hänestä ole, koska kirjan luettuaan tietää perussuomalaisista vähemmän kuin ennen lukemista- HEHE!

Aika hyvää piruilua tälle tilauksesta tehdylle nolla-miinus-kirjalle, joka ei ole tutkimus, ei historiaa, ei sisällä faktaa, vaan on ilmeisesti (?) Markku Jokisipilän vaalikirja kahden vuoden päästä pidettäviin presidentinvaaleihin persujen presidenttiehdokkaana nyt, kun tohtori Halla-Aho ja aiemmin puolueen jättänyt tohtori Jussi Niinistö, ovat pelistä pois.

Onko Jokisipilän persu-ulostulossa jokin muu syy? Haiseeko punavihreä jalkahiki jo häiritsevästi oppilaissa Turun ahtaissa yliopistopiireissä? Mieliikö hän profiloitua johtavana äärioikeiston ideologina, nyt kun loppuunkalutusta uusoikeiston juoksulenkeillä näivettyneestä Jari Enrothista ei ole enää mihinkään, ja ne muut onnettomat surkimukset kutovat kuka lie missäkin sukkia vanhuuttaan? Haistaako Jokisipilä persuissa tohtorikadon ja tilausta itselleen paljastuneena (epäeettisenä) puolivillaisena tutkijana, joka esittelee mieluummin tilaukseen sopivia persuretorisia väittämiään, kuin jaksaisi tutkia kunnolla aihettaan ilman äärioikeistolaisen hulluuden kiiltoa silmissään ensin valmiina vastaukset ja sitten vasta kysymykset?

Onko Jokisipilästä tulossa yllätysnimi Varsinais-Suomen persujen runsaan vuoden päästä pidettävien eduskuntavaalien listoille? Entä onko hänelle jo luvattu tiede -ja kulttuuriministerin pesti toteuttaakseen ihailemansa Joseph Goebbelsin kesken jäänyttä kulttuurimarxistien puhdistusta länsimaisia yhteiskuntia sisältä mädättämästä? Tuleeko Suomesta jälleen se sinivalkoinen mustikkakeiton voimalla maailman sydämiin hiihtävä umpitollojen luvattu maa, millaiseksi persut Markku Pölösen kuvittamaa retro-SF-maailmaa tango-ja taantumusrajan takaa kepun syrjäyttäneelle maaseudun uutena mahtipuolueena tavalliselle kansalle markkinoivat?

Onneksi on aina olemassa se viimeinen (siihen oli aikoinaan jo varauduttu Paavo Väyrysen kohdalla ennen kuin "mediat pelasivat hänet ulos ja Ellunkanan Mahtisaaren vastapeluriksi; Väyrysvaltakunnassa olisi ollut muilla kuin Väyrysen itsensä tavoin - Kekkosen aikana taas suosittiin kaljuja keski-ikäisiä miehiä nimityksissä "jostain kumman syystä"- kieroonkatsovilla vaikeat ajat edessään) lento (huhtikuusta lähtien olen taas Oslossa) halpalentoyhtiö Norwegianilla Osloon. Olen pitkän linjan bonuskorttilainen. Näillä lentopisteillä saan yhden ilmaisen appelsiinituoremehun lentokoneesta, kun muistan tilata sen etukäteen, jos muistan.

En keksi mitään muita syitä, miksi tällainen paskakirja muiden paskakirjojen joukkoon on kirjoitettu. Kirja on alusta loppuun yhtä vastenmielistä luettavaa kuin itse Jokisipilän (liian) lukuiset esiintymiset medioissa varsinkin, kun koko ajan hänen päänsä yläpuolella heiluu ruoska ja näkymätön koppalakki.Ikävintä on se, että kirja on harkittuja valheita ja tendenssimäisyyttä täynnä. Oula Jääskeläinen muistuttaa vielä lopuksi facebookissa, että harvoin joutuu lukemaan teosta, josta huomaa että se on kirjoitettu muusta syystä kuin mitä takakannessa väitetään. Yksi syy voi olla myös inhimillinen vaikutin eli puhdas raha: isäinpäivät ovat edessä ja kirjan odotetaan myyvän kuin häkää, mitä se onkin juuri niille onnettomille reppanoille, jotka eivät tiedä avatessaan kirjan hengittävänsä sisäänsä tappavaa ilmaa.