Sota ja sodan omituinen logiikka

30.10.2023
Professori Timo Airaksinen Turun kirjamessuilla 2021 keskustelemassa WSOY.n standilla suositusta ja paljon keskustelua herättäneestä kirjastaan Himon ilot - ajatuksia seksuaalisuudesta (Bazar 2021).
Professori Timo Airaksinen Turun kirjamessuilla 2021 keskustelemassa WSOY.n standilla suositusta ja paljon keskustelua herättäneestä kirjastaan Himon ilot - ajatuksia seksuaalisuudesta (Bazar 2021).

Teksti professori Timo Airaksinen

Jos ainoa hyvä uutinen on VPS:n menestys Veikkausliigassa, mitä tilanteesta pitäisi ajatella? Suomen talous on kuralla ja hallitus leikkaa etuuksia keneltä vain pystyy. Sota Ukrainassa mataa paikallaan ja Hamas hyökkäsi aidan yli Israeliin, ja pian Israel iskee takaisin niin että tuntuu. 

Sodista ei päästä millään eroon, ei vaikka sotiminen tuntuisi miten irrationaaliselta tahansa. Ja valtioiden välisten sotien lisäksi tulevat terroristien hyökkäykset. Pasifismi tuntuu aivan utopistiselta aatteelta.

Miten sodat syntyvät? Ajattelemme usein, että valtio hyökkää toisen kimppuun ja toinen puolustautuu, kuten pieni Suomi suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Syitä on kuitenkin kaikenlaisia. Suurvalta suojelee alueellista etuaan tai valtio tekee ennalta ehkäisevän iskun toista vastaan.

Oli miten oli, sota on inhimillistä toimintaa, ja moraali koskee kaikkea inhimillistä toimintaa. Tämä tarkoittaa, että sota ja sodankäynti on hyväksyttävää tai paheksuttavaa, oikein tai väärin. Suomen talvisota ja Ukrainan puolustustaistelu ovat esimerkkejä hyväksyttävästä sodasta. Olisiko näin?

Ongelmana on eräs oikeutetun sodan ikivanha periaate: ei saa sotia, ellei ole mahdollisuutta voittaa. Vaatimus on looginen: jos sodit, aiheutat turhaa kärsimystä, koska et kuitenkaan voita. Jos vihollinen on demonisen paha, se tappaa meidät kaikki joka tapauksessa. Joten kuollaan sitten sankareina. Ja ainahan voi toivoa ihmettä tapahtuvaksi. Ei kuulosta järkevältä.

On monia esimerkkejä sodista, joiden uskottiin päättyvän huonosti ja silti sodittiin. Japani hyökkäsi USA:n kimppuun toisessa maailmansodassa täysin tietoisena siitä, ettei voi voittaa. Suomi hylkäsi Neuvostoliiton aluevaatimukset ja ajautui sotaan, johon ei ollut valmistautunut. 

Ukraina ei voi toivoa voittavansa ja sotii silti. Hamas hyökkää, vaikka tietää ja tuntee Israelin armeijan voiman. Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon, kun uskoi lujasti Saksan aseisiin. Tämä oli täysin järkevä ratkaisu, vaikka huonosti sekin sotaseikkailu päättyi.

On sotia, jossa osapuolet ovat tasavahvoja, kuten Euroopassa kahden maailmansodan alkaessa. Ja näistä sodista tulikin pitkitetty katastrofi, erityisesti kun toista sotaa voi pitää ensimmäisen jatkeena. Lopuksi koko Eurooppa oli raunioina.

Jos poliitikot ja sotilaat olisivat rationaalisia, sodat olisivat mahdottomia. Kaksi syytä: kukaan ei hyökkäisi tasavahvan vihollisen kimppuun eikä heikompi sotisi vahvempaansa vastaan. Sota on siis aina järjetöntä eli irrationaalista. Mutta toisaalta heikomman vainoaminen ei saisi olla liian helppoa. Heikomman on pakko ainakin uhata sotia, vaikka uhkaaminen onkin vaarallista. Suo siellä, vetelä täällä.