Suomessakin olisi tilaa vasemmistopopulismille

Teksti Harald Olausen

"Lokakuussa 2023 Wagenknecht ilmoitti aikovansa luoda uuden puolueen. Hänen mukaansa puolueen tarkoitus on muuttaa Saksan poliittista kenttää tarjoamalla sekä vasemmistoon että oikeistoon turhautuneille äänestäjille uusi vaikuttamiskanava ja haastaa Olaf Scholzin hallituksen politiikkaa. Puolueen on arvoitu vetoavan äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle puolueen kannattajiin. Wagenknecht on irtisanoutunut yhteistyön mahdollisuudesta sen kanssa. Wikipedia.

-https://fi.wikipedia.org/wiki/B%C3%Bcndnis_Sahra_Wagenknecht

On vain ajan kysymys, kun joku fiksu ja osaavaa perustaa Saksan Sahra Wagenknechtomin antaman esimerkin tavoin malliin maahan uuden vasemmistopopulistisen puolueen, joka ottaa vasemmiston takaisin sen kaapanneilta eliitin lapsilta ja elämäntapavasemmistolaisilta tavallisten ihmisten käsiin. Esimerkiksi vasemmistoliiton ovat kaapanneet lähe skokonaan feministit ja yliopistolesbot ja se näkyy kannatuksen laskuna. Puolueen puheenjohtajana toimii itsestään tähteä tehnyt prinsessanherkkä opportunisti ja raudankova vallankäyttäjä, jolle kaikki kysymykset ovat vain poliittista retoriikkaa.

Vasemmiston ovat hylänneet Suomessa sen perinteiset kannattajat, taiteilijat, opettajat ja ay-ihmiset. Puolue on hiljaa näivettynyt sivustakatsojaksi maan politiikassa samalla kun oikeisto, ja nimenomaan äärioikeisto, on vahvistunut sen verran, että se yrittää toteuttaa perimmäiset tavoitteensa taloudellisen epätasa-arvon vahvistamiseksi maailman tasa-arvoisimmissa maassa. Normaalissa demokratiassa puolueensa historialliseen suureen tappioon johdattanut Anderson olisi kengitetty takaisin Turkuun. Hänen pitävästä otteesta puolueestaan kertoo se, että tänään hän kiertää toreilla ja turuilla pyskimässä presidentiksi.

Galluppien mukaan tiedämme hänen olevan tiputtamassa vihreiden Pekka Haavistoa täpärästi toiselta kierrokselta. Tohtori ja taustaltaan itäsaksalainen kommunisti, Sahra Wagenknecht on ollut näkyvin poliitikko eurooppalaisessa vasemmistossa kyseenalaistamassa nykykehitystä ja yrittämässä nostaa keskustelun keskiöön vasemmiston perinteisempia talunjakoon liittyviä arvoja – turhaan. Kesällä 2023 hänet julistettiin puolueessaan epätoivotuksi ja hän alkoi kerätä ympärilleen samanmielisiä. Koko euroopalaisen vasemmiston kannalta on mielenkiintoista, että hän on naimisissa juuri "pahan rähisijä" Oskar Lafontainen kanssa.

Lafontaine on edelleenkin näkyvä saksalainen vasemmistopoliitikko, jolla on karsimaa ja jonka sana painaa varsinkin Itä-Saksassa. Lafontaine on entinen vasemmistopuolueen puheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja. Ennen uraa vasemmistopuolueessa hän toimi 1990-luvulla Saksassa liian oikeistolaiseksi jo historiallisista syistä kokemassaan SPD:ssä. Lafontaine on kova luu. Hän toimi Saarlandin osavaltion pääministerinä 1985–1998 ja Saksan liittovaltion valtiovarainministerinä 1998–1999. Lafontaine erosi SPD:n puheenjohtajan paikalta vuonna 1999 riitaannuttuaan Gerhard Schröderin kanssa. 

Hänestä tuli samalla sekä uuden poliittisen voiman Vasemmistopuolue Die Linken näkyvin poliitikko ja ristiriitainen keulahahmo. Linkellä oli mahdollisuutensa, jonka sen katsotaan hukanneen hyppäämällä vihreiden kelkkaan ajamaan asioista, jotka eivät ole perinteisestä näkökulmasta sen ydinosaamista. Ongelma Linkessä tuli Lafointainen ja Wagenknechtin avioliitto. Politiikassa kun monet asiat henkilöityvät ja juuttuvat ikävällä tavalla kiinni henkilöihin, varsinkin jos he ovat samassa puolueessa korkeilla johtopaikoilla. Politiikan suuntaa on vaikea muuttaa muuttamatta puolueen johtoelimiä. Siksi uusi vasemmistopuole perustettiin.

Usein ongelmana ovat myös muut vahvat puolueen johtajat. On vaikea sanoa kuinka paljon Wagenknechtin politiikassa ja kritiikissä on henkilökohtaista kaunaa ja kuinka paljon hänen ja Lafointainen välisiä jännitteitä tai yhteispelliä muita puolueen suuntauksia ja johtohenkilöitä vastaan. Olkoot miten tahansa taktista ja osin henkilökohtaista kostoakin, Wagenknecht on aito vasemmistopopulisti. Venäjä-yhteys on ilmeinen ja lännen kannalta valitettava. Tällaista liikehdintää ei ole aiemmin totuttu näkemään vasemmalta. Oikeistolla on ollut monopoli villitä osin hurjallakin viharetoriikalla potentiaalisia kannattajiaan. 

Wagenknechtin poliittinen offensiivi onkin suunnattu etupässä entisen Itä-Saksan alueelta tuleville Linken ja nousevan äärioikeiston kannattajille, ja antaa suuntaa sekä rohkaisua myös suomalaisille vasemmistokriitikoille. Wagenknecht on syyttänyt saksalaista vasemmistoa, ja etenkin vihreitä, elitismistä, nokkavuudesta, ja tavallisen kansan hylkäämisestä. Hänen mukaansa vasemmisto keskittyy epäsuosittuihin identiteettipoliittisiin woke-kysymyksiin, kuten transihmisten vaatimuksiin muuttaa koko yhteiskunta ei-heteroyhteiskunnaksi niin, että vähemmistö saisi määrätä mistä puhutaan ja miten puhutaan ja rangaistaan. 

Wagenknecht on punainen vaate saksalaiselle vihervasemmistolle, koska on suora ja rehellinen. Mutta ennen kaikkea suosittu yli puolue- ja osavaltiorajojen. Wagenknecht on vaatinut maahanmuuttopolitiikan tiukentamista ja arvostellut myös vihreää siirtymää. Hän on myös haastanut vasemmistopuolueet taloudellisissa kysymyksissä, väittäen etteivät ne huomioi riittävästi saksalaisten yritysten asioita, yhdistelmä mikä lähenee jo oikeistoa. Kysymykset ovat pyhiä nykyiselle vasemmistolle, ja niiden esittäjä joutuisi mitä todennäköisemmin myös Suomessa sivuraiteelle ja pakotettaisiin yhtä helposti eroamaan ja nöyrtymään. 

Vasemmistoliitto ei ole mikään 60-lukulaisen poliittisen uusrenessanssin "antakaa kaikkien kukkien kukkia" – liike. Puolue on henkisessä konkursissa. On vain ajankysymys, koska sille perustetaan uusi vaihtoehto. Li Andersson on ollut vasemmistolaiseksi puoluejohtajaksi poikkeuksellisen moderni, valovoimainen ja älykäs sekä pragmaattinen, mitä hänen puolueensa ei ole missään määrin. Lin valloittava persoona ja hyvä ulosanti siitä huolimatta, että hän "honottaa" suomea kieliopillisesti väärin, ei ole jostain syystä auttanut itse jyrkässä kannatusalhossa taistelevaa puoluettaan. Päinvastaoin. Puolue on menettänyt lisää kannatustaan.

Vasemmistoliiton tilanne on järkyttävä, eikä lupaa puolueelle mitään hyvää tulevaisuudessakaan. Vasemmistoliittolaiset eivät ole enää koko maan kattava koko kansan puolue, vaan rajoittunut marginaaliseksi hännänhuipuksi ja melko samannäköiseksi pieneksi aktivistijoukoksi. Kun jossain vaiheessa jotkut osaavat, idearikkaat ja vasemmistoliittoon kyllästyneet vasemmistolaiset perustavat vaihtoehdoksi populistisen puolueen, joka ottaa maahanmuuton rajoittamisen yhdeksi tavoitteekseen, ja tavallisten ihmisten asioiden ajamisen feministisen politiikan sijaan, vasemmistoliittoa uhkaa poliittinen näivettyminen kepun tapaan.

-https://bsw-vg.de/