Suomi oikeistolaistuu vauhdilla kokoomuksen johdolla

Teksti Harald Olausen

Mitä uusi vuosi 2025 tuokaan maan poliittisella kartalla mukanaan? Saavatko köyhät ja pienpalkkaiset ihmiset tarpeekseen oikeistohallituksen leikkauksista ja alkavat uudelleen äänestää? Ehkä mutta mikä on todellinen vaihtoehto pirstaloituneelle puoluekentällä, jonka sekavuutta lisää maan porvarillista hegemoniaa Yleä rapauttamalla vahvistava mediakenttä? Suomessa alkoi heti sodan jälkeen vahva vasemmistosuuntaus, mikä huipentui 80-luvulla Koiviston valintaan maan ensimmäiseksi demaripresidentiksi. Kokoomus oli asettanut sodan jälkeen talouspolitiikkansa tärkeimmäksi tavoitteeksi budjettikurin ja jarruttelun eikä uskonut, että maalla olisi varaa hyvinvointivaltion kaltaisiin kokeiluihin. Miten ihmeessä tämä on päässyt unohtumaan tavallisilta ihmisiltä? Vastaus: sitä on tahallaan vähätelty ja piiloteltu, vaikka itkuvirsi on aina sama tuttu.

Kokoomus on aina edustanut surutta vahvemman vapautta, ja aivan erityisesti vanhaa valtaa, arkkikonservatiivista maailmaa. Kun puolue perustettiin joulukuun 9.päivänä 1918 se ei ollut demokratian puolella, vaan asettui tukemaan monarkian rakentamista Suomeen ja asettui puolustamaan rikkaita ja yhtiöitä. Kun kokoomus puhuu vapaudesta, se ei tarkoita sillä Ranskan Suuren Vallankumouksen vuoden 1789 vapautta, joka oli kaikkien tasa-arvon ja veljeyden vapautena alku nykyiselle liberaalille vapaudelle. Mutta miten ja miksi 1970-luvun sosiaalista valintataloutta peräänkuuluttaneesta ja työntekijöiden oikeuksia ainakin teoriassa ymmärtävään pyrkineestä kokoomuksesta tuli yhdessä yössä 1990-luvun lopussa äkkikäännöksellä oikeaan taas se sama kypäräpappi-puolue, minkä imagosta se oli yrittänyt niin kovasti sodan jälkeen päästä eroon? 

Puolueen kovenevien arvojen taustalla on hyvin onnistunut elinkeinoelämän edustajien, eli EK:n kaappaus. Vapaus olla ja elää omillaan ei ollutkaan enää kaikkien oikeus; se nähtiin taas vain nimenomaan omistajien oikeutena. Ikäväksi muistutukseksi demarien roolista kokoomuksen auttamisessa valtaan on se, kun SDP saatiin toteuttamaan "hillittyä markkinataloutta kokoomuksen päästyä oppositiosta Holkerin johtamaan sinipunahallitukseen 1987-1990. Puolue muuttui kansankapitalismia ja markkinataloutta korostaneelta linjalta kohti sosiaalista valintataloutta ja ideologisesti keskemmälle, samalla kun demarit hylkäsivät valintatalouden, koska ne eivät tuoneet täystyöllisyyttä ja talouden ongelmat vain pahenivat (Jouko Marttila Hillitty markkinatalous – Kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvun lopulla (HY, 2016). 

Yksi syy tähän Marttilan mukaan oli kokoomuksen kova halua pyrkiä eroon "kypäräpappi"-imagostaan ottamalla etäisyyttä markkinaliberalismiin - se oli siis vain naamio päästä valtaan. Hillitty markkinatalous tarkoitti käytännössä sitä, että valtion ohjaus- ja säätely hillitsivät vapaata markkinataloutta. Silloin vapaus tarkoitti kokoomuksessa sosiaalista valintataloutta. Kokoomus oli silloin täysin eri puolue, tai ainakin esitti olevansa, ja otti samaan aikaan etäisyyttä työnantajiin ja kansankapitalismiin ajaessaan uudistuksia ja julkisten palvelujen laajentamista: "Valtionyhtiöiden osittainen yksityistäminen sovitettiin palvelemaan molempien puolueiden päämääriä, samoin kuin kansalaisten osakesäästämisen edistäminen. Kokoomukselle yksityisen omistamisen laajentaminen säilyi ideologisena tavoitteena, vaikka puolue pyrki eroon kovan kapitalismin leimasta."

Mutta ei puolue ole sisältä koskaan muuttunut, sillä kokoomukselle vapaus on vahvemman vapautta, missä yhden vapaus on toiselta pois. Sitä ei kerrota suurelle massalle, joka maksaa harvojen vapauden. Tässä on kokoomuslaisuuden historiallinen ydin eli temppu ja miten se tehdään. Se on juuri se kokoomuslainen vapauden määritelmä, mutta siitä ei puhuta julkisuudessa, sillä se paljastaisi suurelle ja tietämättömälle massalle, juuri niille, joiden äänet tarvitaan varmistamaan kokoomuksen vapauden voitto, mikä on kokoomuslaisen vapauden korkea hinta tavallisille ihmisille ja palkansaajille, joilta kokoomuslainen vapaus on pois. Verot ja julkiset verorahoilla tuotetut hyvinvointipalvelut ovat pahasta, yksityinen on tehokasta ja omistaminen pyhä asia. Kaikki muut teemat palvelevat näitä perusperiaatteita. Se on aitoaoikeistolaisuutta yhdistettynä voimakkaaseen patriotismiin ja militarismiin.

Ne ovat myös palkkaepätasa-arvon lisäksi nykyisen kokoomuksen kuumaa ydintä. Kokoomus inttää aina yhtä ja samaa asiaa; verot ja julkiset verorahoin tuotetut palvelut mahdollisimman alas. Tulkoot jokainen toimeen omillaan. Se paistaa ikävästi läpi Alexander Stubbin yhdessä Karo Hämäläisen kanssa kirjoittamassa kirjassa Alex (2017). Kasvu ei hoida hommia, vaikka juuri siihenhän kokoomuksen talouspoliittiset perustelut nojaavat uusien työpaikkojen ja verokertymän lisäämisen muodossa. "Tulen sinänsä toimeen Antti Rinteen kanssa, mutta eihän meillä mitään yhteistä ole. Ratkaisumme hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi ovat kuin yö ja päivä. Rinne uskoo, että tämä on vain suhdannetta, että kyllä hommat hoituvat, kun saadaan kasvua aikaiseksi. Ei hoidu. Ongelmamme on rakenteellinen. Emme voi enää elvyttää velaksi. On tehtävä vaikeita päätöksiä." 

Tätä mantraa kokoomus hokee alentaessaan rikkaiden verotusta. Kokoomus tekee mitä haluaa ja Suomi oikeistolaistuu vuonna 2025 lisää eikä kukaan voi asialle mitään. Vasemmisto on polvillaan ja ay-liike keskittynyt tahkoamaan rahaa itselleen. SDP on oikeistolaistunut uuden johtokaksikkonsa johdolla, ja hiljaa hyväksynyt oikeistohallituksen kipeät leikkaukset hintana vaalien jälkeisestä yhteistyöstä kokoomuksen, ja mahdollisesti myös keskustan kanssa. Kokoomus on saavuttanut itselleen demareiden aseman yleispuolueena, mikä demareilla oli äänestäjien keskuudessa puolueen kultakaudella vielä 70- ja 80-luvuilla. Vuodesta 1987 Harri Holkerin johtamasta hallituksessa alkanut hallitusvalta on jatkunut melkein tauotta näihin päiviin asti, ja maa alkaa näyttää yhä selvemmin porvarillisesti ajattelevien virkamiesten johtamalta sinivalkoiselta yrittäjien omistamalta Suomelta.

Kokoomus on voittanut vaaleja mutta milloin sen alamäki alkaa taas? Se ei aina ole ollut menestynyt. 1930-luvulla se oli vasta maan kolmanneksi suurin puolue, lukuun ottamatta 1933 ja 1939 eduskuntavaaleja, jolloin kokoomus sai lähes yhtä paljon kuin IKL – Isänmaallinen kansanliike, ja jäi rkp:ta pienemmäksi eduskuntaryhmäksi. Tänään maalla on kautta aikojen oikeistolaisin presidentti, joka tunnetaan epäempaattisuudestaan, koulukiusaamistaustastaan ja yltäkylläisestä jääkiekkonuoruudestaan yhdessä Helsingin eliittilähiöstä, ja joka ei vaivaudu edes tervehtimään perinteiseen tapaan köyhiä jouluaterian parissa. Jopa oikeistobuumin aloittanut kokoomuslainen Sauli Niinistö, joka ei tunnetusti ole yhtään sen liberaalimpi tai suvaitsevaisempi, vaan patamusta köyhiä kyykyttänyt porvari, kävi paikalla hymyilemässä ja kättelemässä Hurstin avun patojen ääressä nälkäisiä.