Suunta on oikea: Onnea Donald Tusk!

Teksti: Harald Olausen

Kaiken sotien ja suurvaltojen välisen pingottuneen ajan keskellä näkyy valonpilkahduksena viime viikonlopun Puolan vaalin demokraattisten voimien selvä voitto Puolaa kahdeksan vuotta kuristusotteessa pitäneestä vanhoillisesta laki ja oikeus (PiS)-puolueen harjoittamasta katolisesta terrorismista. Onneksi olkoon Donald Tusk ja liberaalit demokraattiset puolalaiset.

Puolassa liberaalioppositio sai kahdeksan vuoden tauon jälkeen, onnekseen vihdoinkin, enemmistön maan parlamenttiin viime viikonlopun parlamenttivaaleissa. Eurooppa-neuvoston ex-puheenjohtajan, ja Puolan entisen pääministerin, Donald Tuskin, johdolla Puola palaa takaisin eurooppalaiseen oikeusvaltioon, missä naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet turvataan, ja niistä pidetään myös kunnolla huolta eikä kuten nyt, kun äärivanhoillinen hallitus on yrittänyt julistaa ne pannaan.

Mutta kuka on mies vaalivoiton takana? Väitetään, ettei ilman häntä ja hänen kokemustaan sekä yhdistävää voimaansa Puolan hajanaisella oppositiolla olisi ollut mitään mahdollisuutta voittaa vaaleja, tai ainakin kovin vähäiset. Siksi Donald Tusk on tärkeä mies, joka on tullut eurooppalaisille tutuksi tiukkailmeisenä mutta sovittelukykyisenä ja osaavana poliitikkona, ja jota tänään voisi ihan yhtä hyvin verrata eilen edesmenneeseen presidentti Martti Ahtisaareen suorapuheisuudessa ja jääräpäisyydessä. 

Tusk vei pääministerinä Puolan lähelle länttä Berliiniä, Lontoota ja Pariisia ja avasi ikkunat Eurooppaan palauttaen samalla ajatuksen yhtenäisestä Euroopasta. Tusk omaa kyvyn nähdä viholliset, vaikka he esittäisivät ystävää. Ahtisaarella oli sama kyky. Yksi tärkeä piirre oli edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi sekä terveen maalaisjärjen käyttö, että realismi ulkopolitiikassa aikana, jolloin maailma oli vasta vapautumassa idän kuolettavan syleilyn alta. Ahtisaarikin näki asiat sellaisina kuin ne olivat. 

Samoin niiden edessä esteinä olevat ongelmat ja ratkaisut, joita usein jarruttivat juuri ne, jotka itse ongelmia eniten aiheuttivat, ja jotka elivät sen ympärille taitavasti kyhätyistä valheista, kuten Venäjä. Puolan kääntyminen takaisin lännen demokraattiseen liberalismiin on merkittävä askel koko Euroopan voimalle ja valaa uskoa myös Ukarinaan. Samoin kuin edistysmielisille uudistajille. Puolan katolisille olisi ollut tärkeä voittaa nämä vaalit. Laki ja oikeus-puolue oli saanut jo melkein kaiken haluamansa. 

Viime viikonlopun vaalitappio sotki pahasti kaiken, vaikka puolueella on valttikorttina vielä omasta puolueesta olevan presidentti. Hävittyään vaalit, laki ja oikeus-puolue saattaa hävitä muutakin: otteensa ihmisiin. Voi arvailla, että julkisuudessa hallitukselle voimakkaasti kampoihin laittaneet naiset ja seksuaalivähemmistöt varmistivat opposition voiton, sillä äänestysprosentti oli poikkeuksellisen korkea siitä huolimatta, että Laki ja oikeus-puolue säilyikin parlamentin suurimpana puolueena.

Vaikka opposition voitto oli selvä, se oli myös tärkeä työvoitto poliittisesti lukkiutuneessa tilanteessa, missä vanhoillisiin maaseudun äänestäjiin nojannut hallituspuolue yritti väärien tietojen, ja suoranaisten valheiden levittämisellä turvata voittonsa. Mutta se oli jo onneksi myöhäistä. Puolan kansa sai selvästikin tarpeekseen, ja nimenomaan sen liberaalidemokraattinen kaupungeissa asustava laaja äänestäjäkunta, ne, jolle riittivät yritykset heikentää kansalaisoikeuksia ja romuttaa oikeusvaltio.

Puolassa näemme millaista on äärivanhoillinen katolisuus – tuo kaksinaamaisten ja tekopyhien vanhojen miesten piiska kaikkea eloisaa ja uutta sekä nuorta (ja himokasta) vastaan, mikä on kärsinyt ennen niin vahvoissa linnakkeissa, kuten Irlanissa, Espanjassa, ja nyt viimeksi Puolassa kirvelevät tappiot liberaaleille uudistajille, jotka ovat uudistaneet ennen patavanhoillisista maista modernit eurooppalaiset oikeusvaltiot, missä vähemmistöjä, naisia ja erilaisia ihmisiä, ei valtio uskonnon nimissä sorra.

Kaikesta huolimatta Eurooppa ja koko muu maailma toivottavasti pelastuu. Pahan ja hyvän välinen taistelu on sen verran näkyvää ja jatkuvaa, että alan uskoa vanhaan gnostilaisen ajatukseen maanpäällä taistelevan keskenään (jos olisin uskovainen) Jumala ja Saatana joukkoineen. Suunta on nyt Puolassa oikea. Jossain vaiheessa se leviää myös toivottavasti, muuallekin demokratiavajeesta kärsivään Eurooppaan, kuten seuravaksi samaa ihmettä odottavaan Unkariin. Pidetään peukkuja!