Syy miksi Anders Breivik, nyky-Norjan Quisling, pidetään loppuikänsä vangittuna

Teksti Harald Olausen

Norjassa jatkui eilen tiistaina oikeudenkäynti, jossa 77 ihmistä vuonna 2011 joukkomurhannut 44-vuotias Anders Behring Breivik vaatii STT:n välittämän AFP:n uutisen mukaan päästä pois eristyksestä. Turhaan sillä julkinen salaisuus on se, että Breivik on jätetty mätänemään selliinsä loppuelämäkseen. Breivik on ollut jo 11 vuotta vankilassa eristettynä muista omissa oloissaan.

Breivik vaatii lopettamaan eristyksensä vankilassa, jonka väittää rikkovan hänen ihmisoikeuksiaan. Lisäksi hän haastoi Norjan valtion oikeuteen siitä, että se on rajoittanut hänen kommunikointiaan ilman hänen toivomustaan ulkomaailman kanssa. Turhaan Breivikiä ei verrata Quislinkiin. Vuonna 2017 hän tervehti medioita ennen oikeudenkäsittelyä ilkeästi natsitervehdyksellä.

Ringeriken vankilassa syystäkin turvallisuussyistä pidetyssä oikeusistunnossa, Norjan valtion asianajaja Andreas Hjetland kuvaili Breivikin muodostavan edelleen rajattoman väkivallan uhan, eikä se ole hänen mukaansa muuttunut mihinkään. Breivik on yhtä vaarallinen tänään kuin 21. heinäkuuta 2011, Hjetland sanoi. Juuri siksi Norjan valtio ei halua eikä uskalla päästää häntä vapaaksi.

Hänen ideologiansa on Hjetlandin mukaan pysynyt samana, hänen kykynsä rajattomaan väkivaltaan on ilmeinen ja hänen persoonallisuutensa vahvistaa edelleen kaikkia näitä asioita. Breivik sai terroriteoistaan 21 vuoden rangaistuksen, jota voidaan jatkaa, jos hänen koetaan edelleen olevan vaaraksi yhteiskunnalle. Eikä hän ole muuttunut vaan on edelleenkin sama hirviö.

Norjassa kysymys Breivikistä otetaan yhtä vakavasti, ehkä jopa vakavammin, kuin aikoinaan teloitetun maanpetturi Quislingin. Quisling on edelleenkin pelottava esimerkki, josta halutaan olla hiljaa. Tämä on tärkein syy, miksi Breivik halutaan pitää koko loppuelämänsä kalterien sisälle eikä hän ole saanut liiemmin sympatioita norjalaisilta omille vaatimuksilleen päästä vapaaksi.

Toinen syy on uhrien kunnioittaminen ja yksityisen muiston vaaliminen sekä (kaksi leiriltä eloonjäänyttä toimii työväenpuolueen kansanedustajina) Utöyjan joukkomurhista tehtiin vuonna 2018 kaksi elokuvaa muistutukseksi Norjan nykyajan suurimmasta tragediasta sitten vuoden 1980 öljylautta Alexander Kiellandin onnettomuuden. Kuolleita oli 128 ihmistä. Mukana 2 suomalaista.

Norjan turvallisuusviranomaisilla on muutenkin kädet täynnä yrittäessään estää monenlaisten sekopäiden ja ääri sitä sun tätä-liikkeiden edustajien suunnittelemia murhia ja terroritekoja. Siksi norjalaiset ovat ottaneet oppia historiasta eivätkä halua sen toistuvan ikävästi. Kerrataanpa vähän Norjan poliittista historiaa sadan vuoden takaa. Olen siitä kirjoittanut Norjalaisesseissäni (2020).

Kun äärioikeistolaisen Nasjonal Samling puolueen johtaja, 1930-luvulla puolustusministerinä toiminut, Vidkun Quisling vieraili kesäkuussa 1939 Natsi-Saksassa, hän oli vakuuttanut valtakunnanministeri Rosenbergille Norjan jakautuneen kahtia porvarilliseen puoleen, jotka olivat hänen mukaansa täysin brittien ohjailtavissa sekä työväenpuolueeseen, joka yritti muuttaa maata sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.

Norjassa toimi tuolloin myös hyvin vahva työväenliike, joka piti hallussaan suuria kaupunkeja mm. Osloa. Esimerkiksi Oslon työläiset estivät kenraali Mannerheimin vierailun Norjaan. Sikäläinen työväenliike nousi vastarintaan kun Mannerheimin vierailusta julkaistiin uutinen. Mm. Larvikin työväenyhdistyksen sähkeessä Norjan hallitukselle 10.12.1919 katsottiin, että "lahtarikenraalin" saapuminen loukkaisi Norjan työväestön pyhimpiä tunteita. Norjan turvallisuusviranomaiset kokoontuivat hätäistuntoon pohtimaan vierailusta syntyvää riskiä.

"Poliisijohto tiesi kertoa sähkötyöläisten suunnittelemasta lakosta, joka pimentäisi puolet kaupunkia ja erityisesti sen keskeiset alueet kuninkaanlinnan ympärillä. Riittävien turvajoukkojen kutsumiseen paikalle ei ollut kylliksi aikaa. Poliisimestari ja tiedustelupalvelun päällikkö katsoivat, että vierailu pitäisi ehdottomasti peruuttaa. Hallitus ja kuningas noudattivat neuvoa. Muuta mahdollisuutta ei jäänyt tehtäväksi, kuin hoitaa ikävä tilanne mahdollisimman hienotunteisesti. Mannerheimin vierailu peruutettiin vetoamalla sairastumiseen", kirjoitti Leena Kaukiainen hienossa Avoin ja suljettu raja - Suomen ja Norjan suhteet 1918-1940 (SHS 1997)- kirjassaan (jolle odotin jatkoa - turhaan).

Maassa kyti oikeistovaara. Norjalaisen vasemmistoradikalismin vastavoimaksi syntyi vuosiksi 1925-1940 Joakim Lehmkuhlin perustama antikommunistinen Fedrelandslaget, joka oli isänmaallinen ja konservatiivinen "kansallismielinen tiedotus- ja propagandajärjestö", jota tukivat porvarillisista puolueista maalaispuolue ja "vapaamielinen" porvaripuolue Venstre sekä osia oikeistolaisesta Höyre-puolueesta.

Varapuheenjohtana toiminut Fridtjof Nansenin ystävä Vidkun Quisling, joka toimi Norjan apulaissotilasasiamiehenä Pietarissa sekä myöhemmin Helsingissä sotilasasiamiehenä, oli toiminut aiemmin myös humanitaarisessa avussa Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutetun Nansenin avustusjoukoissa Neuvostoliitossa vuosina 1925–1929. Noilta ajoilta ei kuitenkaan löydy dokumentteja juuri siitä, mitä hän oli tehnyt, ajatellut ja keiden kanssa toiminut yhdessä. Vasta myöhemmin Quisling astuu julkiseen elämään näkyville.

Kumma ettei häntä koskaan epäilty venäläisvakoojaksi, menihän Quisling vuonna 1923 naimisiin Ukrainasta kotoisin olevan Marija Pasetšnikovan kanssa ja muutti hänen kanssaan Norjaan. Fedrelandslaget taisteli norjalaista työväenliikettä ja yhä voimistuvaa kansainvälistä marxilaisuutta vastaan. Sen tavoiteena oli vuoden 1930 Stortinget-vaalit, jossa porvalliset voimat voittivatkin pitkälti järjestön antaman propagandatuen voimin vasemmiston peräti 15 mandaatilla 169 paikkaisessa Norjan eduskunnassa eli Stortingetissa.

Fedrelanslagetissa oli noin 100.000 jäsentä ja 1500 paikallisosastoa. Järjestö lakkautettiin Norjan natsihallinnon käskynhaltija Josef Terbovensin puheen jälkeen 25. syyskuuta 1940, jolloin suuri osa jäljelle jääneistä jäsenistä liitty Quislingin johtamaan Nasjonal Samlingiin. Quislingin vuonna 1933 perustama oikeistoradikaalinen Nasjonal Samling ei koskaan ollut suosittu tai suuri puolue vaikka kasvattikin kannatustaan 1930-luvun puoliväliin ja sillä oli valtaa vaikka muille jakaa. Sen jälkeen puolueen kannatus kääntyi yllättäen laskuun.

Fedrelandslagetin tunnetuin edustaja oli löytöretkeilijänä kansainvälisesti tunnettu Oslon yliopiston eläintieteen professori Fridtjof Nansen. Rauhannobelisti-Nansen oli tärkeä nimi äärioikeistolaisessa liikehdinnässä siitä huolimatta, että hän toimi Norjan suurlähettiläänä Lontoossa 1906–1908 ja Kansainliitoni pakolaiskomissaarina, missä tehtävässä hän loi pakolaisille niin sanotun Nansen-passin. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922. Hänen mukaansa nimettiin 1930 perustettu Kansainliiton Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto.

Ei Nansenistakaan puhuta. Mikä Nansen oli oikeasti miehiään ja miksi hän oli mukana tällaisessä seurassa, sillä ei häntä voinut varsinaisesti pitää kiihottajana mielipiteistään huolimatta? Nansen, josta tuli oikeiston yhdessä tukeman liikkeen yksi näkyvistä puolestapuhujista, toivoi Norjaan vahvaa oikeistohallitusta, sillä hän oli turhautunut Stortingetin jahkailuun ja pikkupolitikointiin samalla, kun Norja hänen mielestään seilasi epävarmoilla vesillä kuin ilman kapteenia (viittaus 20-luvun epävarmoihin aikoihin). Nansen oli tavallaan siis esi-Breivik ajatuksissaan.

Nansenin mielestä sosiaalinen vastakkainasettelu repi maata liikaa ja jatkuvat lakkoilut veivät maan kohti kansainvälisen marxilaisuuden tappavaa syliä. Nansen kiersi ympäri Norjaa vuonna 1929 puhumassa ihmisiä vaaliuurnille oikeiston puolesta. Nansen oli suosittu puhuja, jota tultiin kuulemaan kaukaa vaikeakulkuisilta vuonoilta ja pienistä kyläpahasista asti matkojen takaa ja häneen uskottiin laajasti.

Erästä hänen maaseutukiertueellaan pitämäänsä puhetta oli lähialueen pienistä kunnista tullut kuulemaan noin 15.000 norjalaista. Kun Nansen seuraavana vuonna kuoli, työväenpuolueen pää-äänenkannattaja Arbeiderbladet kirjoitti hänestä nekrologin, jossa lehti syytti kovin sanoin Nansenia kiihottamisesta työväenluokkaa ja sen olemassaolon oikeutusta vastaan, sillä Nansenin puheet aiheuttivat vihaa.

Nansen oli kuitenkin enemmnkin "yläluokkainen porvarillinen sohvaidealisti" norjalaisvastineeksi salonkisosialistiselle englantilaiselle näytelmäkirjalija Bernard Shawlle, kuin mikään teoreetikko tai käytännön poliitikko. Hän koki kommunismin uhkan, epävarman kansainvälisen tilanteen, sekä ristiriitojen repimän Norjan ongelmalliseksi, ja toimi aktiivisesti isänmaallisessa liigassa, jonka tehtäväksi hän näki yhtenäistää Norjan ja sen asukkaat, toimimaan yhteisten isänmaallisten tavoitteiden puolesta. Hän ei ollut Breivikin tapaan raivohullu.

Norjalaiset eivät halua että Breivik pääsee vapaudessa jatkamaan vihapuheitaan ja toimimaan esimerkkinä niille äärioikeistolaisille murhanhimoisille ryhmille, joita maassa tiedetään olevan piilossa odottamassa aikaa parempaa Nansenin ja Quislingin viitoittamalla tiellä. Breivik on muistutus norjalaisille pahasta, mitä ei saa pestyksi edes kalliilla öljyrahalla pois. Quisling ja Nansen saivat paljon pahaa aikaan ja moni miettii, olisiko heidät voinut pysäyttää vielä silloin, kun se oli mahdollista. Jotain on historiasta opittu. Breivik pysyy linnassa.

Breivikissä yhdistyvät Norjan epäonninen politiikka epädemokraattisia sisäisiä tuholaisia vastaan, ja sekä Quislingin että Nansenin vastenmielinen tapa villitä laajoja ja tietämättömiä kansanjoukkoja huonolla esimerkillään toimimaan väkivaltaisesti toisinajattelijoita, ja erityisesti omia oikeuksiaan vaativia tavallisia ihmisiä vastaan tuhoisin seurauksin. Juuri tämä perintö elää vahvasti Breivikissä.

Breivik on kollektiivinen trauma ja hänen nimensä mainitsemisesta on tullut Norjassa Quisling-ilmiö, eikä hänestä ole soveliasta keskustella lainkaan. Kukaan ei tee niin. Norjan kielessä quisling-sana merkitsee nykyisin halveksittavaa petturuutta. On helppoa ennustaa, että ajan kanssa norjankieleen vakiintuu myös sana "breivik" merkitsemään joko raakalaista raukkamaisuutta tai halveksittavaa murhaajaa.