Taikuuden katoaminen maailmasta

Teksti Harald Olausen

"Mikään sellainen ei ole ihmiselle minkään arvoista, mitä hän ei voi tehdä intohimoisesti"- Max Weber

Max Weber Tiede&Politiikka (Vastapaino, 2009, suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Risto Hannula) perustuu kahteen tärkeään Max Weberin pitämään esitelmään Munchenissä marraskuussa 1917 ja tammikuussa 1919 Vapaiden ylioppilaiden liiton Baijerin osaston järjestämässä luentosarjassa, ja on merkitykseltään vieläkin niin suuri että se on kannattanut suomentaa ja julkaista.

Luentojen alaotsikkona oli "Henkinen työ ammattina", ja pitoaika äärimmäisen herkkä vanhan maailman murtuessa samaan aikaan ryskyen veristen vallankumousten ja sotien lapsena. Weber korosti yhteiskunnissa kaiken vaikuttavan kaikkeen niin, ettei vain yksi asia ole määräävä tekijä. Vanha oppi, mikä on usein vallanpitäjien kiireessä unohtunut heidän vahingokseen.

Molemmat luennot lähestyvät kohdettaan universaalihistoriallisesta perspektiivistä, ne ovat myös filosofisia ja historianfilosofisia tekstejä johdannon kirjoittaneen Tapani Hietaniemen mukaan. "Filosofisella tasolla Weberin esityksessä on tärkeintä, että politiikka on omalakinen alueensa, kuten muutkin elämän "sfäärit" (talous, tiede, taide, erotiikka, uskonto jne…).

"Politiikka tarkoittaa hyvin hidasta kovien lankkujen poraamista samanaikaisesti intohimolla ja suhteellisuudentajulla varustettuna." Weber tuki vapaiden ylioppilaskuntien vaatimuksia opettamisen ja oppimisen vapaudesta. Oppineista oli hänen mielestään määrä tulla, ei fakki-ihmisiä, vaan maailmankatsomuksellisia ihmisiä. Juuri tämän takia Weberin teksti on vielä tärkeä.

Weber ikään kuin varoittaa nykypäivän lukijoita kapealaisuuden ja mitöttömyyden vahingoista ja vaarallisuudesta. Ne johtavat tietämättömyyden kuiluun. Weber käsitteli myös tieteen mielekkyyden ongelmaa, mikä ei ole vähäinen ongelma tänäänkään. Edistys tieteessä oli päättymätön. Kaikki totuudet tulivat ylitetyiksi mutta missä silloin oli tieteellisen toiminnan mielekkyys? 

"Käsitteisiin, teorioihin ja rationaalisiin koejärjestyksiin perustuva tiede merkitsee maailman intellektualisoitumista ja rationalisoitumista, taikuuden katoamista maailmasta. Se merkitsee lopulta tuonpuoleisen arvojen, ellei katoamista niin ainakin horjumista."

Weber pisti miettimään voisiko tiede korvata perinteen ja varsinkin uskonnon elämän tarkoituksen uudelleen määrittäjänä? Hyvä kysymys, sillä perinteinen totuuden, kauneuden ja hyvyyden harmoninen suhde katosi hänen mielestään nykymaailmasta, niin kuin tekeekin koko ajan edelleenkin ja on viemässä meitä kohti tylsyyttä ja vaihtoehdottomuutta. 

"Modernilla ihmisellä on edessään polyteismi, eli metaforisesti eri elämänalueita ja elämisen periaatteita hallitsevien "jumalten" taistelu keskenään. Jokainen eettinen järjestelmä ja sitoutuminen valitsee jumalansa ja demoninsa (tai daimoninsa - kreikkaa, "hengen")."

Weberin ymmärsi, että politiikkaa hallitsi aina kilpailu "viimekätiset vakaumukset", joiden välillä oli valittava oma totuutensa. Ihmisen oli tehtävä oma ratkaisunsa perimmäisten elämänasenteiden välillä: yksilön tuli selvittää itselleen oman toimintansa perimmäinen mieli. Mitä se on? Se on juuri se, mitä piilottelemme sydämessämme pohtiessamme oikeaa ja väärää. 

"Oppikaamme siitä, että pelkkä kaipaaminen ja odottaminen eivät riitä ja tehkäämme toisin: menkäämme työmme ääreen ja noudattakaamme "päivän vaatimusta" – niin inhimillisesti kuin ammatillisestikin. Se taas on luontevaa ja yksinkertaista, jos jokainen löytää juuri hänen elämänsä lankoja pitelevän daimonin ja tottelee tätä."

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/tiede-ja-politiikka/5243850