Taimur – kurdipakolaisen tarina

Teksti Harald Olausen

Tänään näki suorana Stadin työväenkirjallisuustapahtumassa Arif Qurbanyn kirjan Taimurin suomentajan Soran Zakin esittelyn tästä koskettavasta ja lajissaan ainutlaatuisesta kirjasta, mikä on kuin hätähuuto inhimillisemmän maailman ja tavallisten ihmisten rauhassa elämisen puolesta inhimillisyyttä lokaan polkevien diktaattorien mielettömyyksien keskellä. Kirja kertoo Saddam Husseinin ajan kansanmurhasta Anfalissa ja samalla kurdikysymyksestä. Taimur oli ainoa Anfalista henkiinjäänyt kurdi. Kirjan suomentaja Soran Zaki kertoo Arif Qurbanyn tarinaa Taimurista:

"Taimur. Ainut Anfalista henkiinjäänyt on jännittävä ja tosi tarina kurdipojan pelastumisesta. Tarina tempaa lukijan mukaansa. Vuonna 1988 Taimur Abdulla Ahmad onnistui 12-vuotiaana pelastumaan haavoittuneena joukkohaudasta Saddam Husseinin Anfal-kansanmurhaoperaatiossa. Taimuria ryhtyi auttamaan pyyteetön arabiperhe asettaen itsensä hengenvaaraan. Taimurin pelastumistarina etenee taustasta, kurdikylien paoista Anfalin alta, vangitsemisista, massamurhista, kotiinpaluun odotuksista Kurdistaniin, Taimurin pakolaisuudesta Amerikassa aina hänen todistamiseensa asti Saddam Husseinin oikeudenkäynnin päätodistajana 2006. Kurdikansan symboli Taimur on toiminut nuoresta asti aktiivisena Anfal-lähettiläänä. 182.000 kurdisiviiliä pakkosiirrettiin kodeistaan ja surmattiin kahdeksanosaisessa Anfal-operaatiossa Etelä-Irakin autiomaassa 23.2.-6.9.1988. Yli 4500 kylää ja kaupunkia tuhottiin maan tasalle. Alueen ympäristö ja infrastruktuuri tuhottiin, osin kemiallisin asein. Anfal-kansanmurhalla pyrittiin hävittämään Etelä-Kurdistanin alkuperäiskansa kurdit. Kansainvälisin sopimuksin neljään osaan jaettu Kurdistan on luonnonvaroiltaan rikas siirtomaa, josta on tehty kurdien rauhanpyrkimyksistä huolimatta loppumaton verinen sotatanner, kansanmurhien ja kansallissorron näyttämö. Kansan-murhaksi Anfalin ovat tunnustaneet Irak, Norja, Ruotsi, Iso-Britannia sekä Etelä-Korea. Nyt olisi myös Suomen aika tunnustaa Anfal kansanmurhaksi ja tukea Kurdistanin itsenäisyyskamppailua."

Kertomus on järkyttävää luettavaa. Missä on suomalaisten empatiat? Miksi Suomen valtio ei toimi aktiivisemmin kurdilaisten auttamiseksi? Kurdit ovat jääneet yksin samoin kuin afgaanit alkusyksystä. Miten kaikki tämä on voinut tapahtua? Kurdit jäivät yksin, samoin kuin Afganistan ja se on suuri virhe lännen näkökulmasta. Kurdeja sorretaan kaikkialla. Esimerkiksi Turkin sorto muita etnisiä ryhmiä, erityisesti kurdeja, vastaan on ollut jatkuvaa vuosisadasta toiseen. Ikään kuin tapahtumille taustaa Taner Akcam kertoo kirjassaan A Shameful Act nuorturkkilaisten ryhtyneen suunnittelemaan Anatolian turkkilaistamista puhdistamalla se kristityistä vähemmistöistä. Tähän samaan vyyhtiin kuuluu myös ns. Armenian kansanmurha vuonna 1915. Osmanit olivat sodassa Saksan rinnalla ja venäjä yllytti armenialaisia avoimeen kapinaan: "Virallisen turkkilaisen version mukaan armenialaisia ei ollut tarkoitus surmata, kun osmanien joukot ryhtyivät siirtämään heitä pois Venäjän-vastaisen rajan tuntumasta. Väestönsiirtoja luonnehditaan esimerkiksi turkkilaisissa koulukirjoissa välttämättömiksi, koska Venäjän kanssa liittoutuneet armenialaistaistelijat surmasivat viattomia turkkilaisia, joukossa naisia ja lapsia."

Turkin periksiantamattomuutta Armenian kansanmurhan osalta selittävät paljolti toukokuun 29. päivän vuonna 1453 jälkeen tapahtuneen osmanivaltion valloittajien elkeet, yksinvaltias hirmuhallinto, jäykän ja konservatiivisen islamin tulkinta sekä mahdottomuus perääntyä tehdyistä virheistä pyytämällä anteeksi tai istumalla neuvottelupöytään sopimaan verivihollisen kanssa, jonka maat se on vienyt, sukulaiset tappanut ja ajanut koko kansanosan suureen köyhyyteen ja kokonaiset perheet perikatoon. Mutta vasta I maailmansodan häviäminen Saksan rinnalla pani turkkilaiset ahtaalle luoden sen äärinationalistisen pohjan, josta Erdogankin ovelasti myöhemmin uhittelevalla retoriikallaan ponnisti maansa johtoon, sillä kukaan osmaneista ei uskonut sotaan lähtiessään ja voimaa uhkuneen Saksan voitonriemusta sokeutuneena heidän häviävän sotaa, ja joutuvan hävityn sodan jälkeen voittajien paloittelemaksi ja amputoimaksi tynkä-Turkiksi, joka oli häpeällisesti kuin eilisen haalistunut varjo osmanien kunnianpäivistä, jolloin se käytännössä hallitsi lähes koko nykyistä Lähi-Itää. Elokuussa 1920 Sevresissä Pariisin lähellä allekirjoitettiin sopimus, jossa armenialaisille luvattiin oma valtio. Asiakirjassa mainittiin myös mahdollinen kurdivaltio. Mutta mitä sillle tapahtui? Se olisi ollut ratkaisu kudivaltion perustamiseksi.

Tilanne muuttui nopeasti ja sopimusta ei koskaan pantu täytäntöön. Silti se on todiste, mahdollisesti ainoa eikä Turkin kannalta oleellinen, kurdivaltion luomisen puolesta. Miksi Turkki ei tunnusta sopimusta? Koska Sevresin sopimuksen tarkoitus oli supistaa vaarallinen ja sotaisa Turkki lilliputtivaltioksi antamalla Kreikalle takaisin sen nyky-Turkin alueella olevia saaria, rantoja ja mm. tärkeä miljoonakaupunki Izmir, entiseltä kreikkalaisnimeltään Smyrna. Äärinationalistit saivat tästä lännen Turkille langettamasta kuolemantuomiosta lisää vettä myllyynsä taistelussaan osmanien perinnöstä ja Turkin asemasta niin omassa maassaan samalla tavalla uhkaksi kokemiensa vähemmistöjensä keskellä kuin myös uhitellessaan naapureilleen. Irakin sodasta, Saddam Husseinin hirmuhallinnosta, kurdeista ja Anfalista on suomennettu kovin vähän kirjallisuutta, vaikka Suomessa on sekä iso kurdivähemmistö että myös paljon irakilaisia. Kurdien osalta se voi johtua PKK:sta eli Kurdien kommunistipuolueesta, joka on kurdien vahvin poliittinen liittoutuma, ja jonka johtaja Abdullah Özelan on virunut vankilassa jo parikymmentä vuotta. On hyvä, että kirja Taimurista on käännetty suomeksi. Kääntäjä Soran Zakion tehnyt sekä suomenkurdilaisille että suomalaisille merkittävän teon tuomalla valoon erään järkyttävän kansanmurhan muiston, jota ei saa unohtaa. Sen verran maailma on velkaa kurdeille, että jossain vaiheessa maailmanjohtajien neuvottelupöydissä pitäisi alkaa keskustella vakavasti itsenäisen kurdivaltion perustamisesta. Suomi voisi olla näissä keskusteluissa aloitteellinen EU:ssa Miksi? Se selviää Taumurista kertovasta kirjasta.