Filosofiaa raakana osa I, tarjous kaikkeen kyllästyneille: vaihda persoonaa!

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Johdanto

Tämä sarja lyhyitä esseitä, jatkokertomus, tarkastelee suhteellisen epäsystemaattisessa järjestyksessä muutamia filosofian perustavia ja olennaisia ongelmia. En ole pyrkinyt erityisesti helppotajuisuuteen, koska kysymykset ovat kuitenkin vaikeita. Nämä esseet eivät pyri opettamaan mitään kenellekään, vaan osoittamaan mistä on kysymys, kun jotakin sanotaan filosofiseksi ongelmaksi. Lisäksi ratkaisut ovat omiani ja lukijan on paras valmistautua muodostamaan itse oma kantansa asioihin. Jotkut ongelmat saattavat tuntua oudoilta, mutta niin sen pitää ollakin: kun lukee hyvää filosofiaa, tajuaa ettei olisi itse koskaan osannut ajatella tuollaista, mutta nyt osaa. Filosofian on outoa. Olen itse kokenut tämän monen monituista kertaa, ja siksi jaksan harrastaa filosofiaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tämä sarja, jos tästä tulee sarja, ilmestyy Digi Vallilassa aina silloin tällöin - tai sitten en viitsi enää jatkaa, joka sekin on hyvin mahdollista. Vielä sana tyylistä: vältän vieraskielisyyttä, jos vain mahdollista - ja lopuksi valitan näiden esseiden tyylillistä keskeneräisyyttä. En jaksa hioa niitä sen enempää kuin välttämätöntä. Lukee sitten ken viitsii; nopeasti kirjoitettu, nopeasti luettu.

Filosofiaa raakana, osa I: Tarjous kaikkeen kyllästyneille: vaihda persoonaa! 3.

Olet siis kyllästynyt olemaan kaveria aina sen saman tyypin kanssa, joka kommentoi, arvioi ja arvostelee tekemisiäsi, halujasi ja asioitasi ylipäänsä. Ymmärrän yskän, niin minäkin olen. Aina sama tyyppi kommentoi ja yrittää parannella tilannetta. Jokaisena aamuna se alkaa vaatia jotakin, pitää tehdä sitä ja ei olisi eilen pitänyt tehdä tätä. Mitä asialle voi tehdä. Alkoholi auttaa aina, arkena ja sunnuntaina, kuten meitä on opetettu ajattelemaan. Mutta viinan juonti koko ajan on hyvin, hyvin huono idea. Lääkäriltä saa onnellisuuspillereitä, Temesta on hyvää, kenelle se sitten sopiikaan. Moni kuitenkin vierastaa lääkärin apua, koska se tuntuu sairaalta. Laittomat huumeet toimivat myös, miedot myös, mutta rangaistukset ovat ylen kovat (typerää ja vanhanaikaista). Jotkut meditoivat tuntikausia joka päivä. Meditointi kuulemma sammuttaa kaikki äänet päässä, joka on toivottavaa, mutta sitten taas palataan arkeen. En ole kokeillut meditointia, mutta vaikka idea tuntuu hyvältä, se ei ratkaise ongelmaa. Mikään konsti ei tunnu toimivan, joka mikä nyt eteen Pinneberg?

Ystävänä, Dublinin Trinity Collegen filosofian emeritus professori David Berman lähetti minulle julkaisunsa, jossa hän suosittelee aiheeseen liittyvää ajatuskoetta. Davidilla on kovin vilkas mielikuvitus ja lisäksi hän ottaa kaikki asiat kamalan vakavasti. Mielenkiintoista on, että kerroin hänelle tylsän kaverin ongelmasta, ja hän vastasi heti lähettämällä artikkelinsa. Se on telepatiaa se - ilmeisesti hän oli ajatellut samaan tapaan kuin minäkin. Filosofit pakkaavat ajattelemaan samoja asioita aivan kuin olisi joku suunnitelma. David mainitaan myös kirjassani "Jäähyväiset uskonnolle" (Bazar 2020), kun puhun sielunvaelluksesta. Sieltä sopii katsoa, kirja on varmasti lähikirjastossasi, ellei ole pyydä tilaamaan.

David ehdottaa seuraavaa ajatuskoetta, jonka nimeää "Character Option". Tätä on vaikea suomentaa, Luonteen vaihto olisi sopiva tai sitten Vaihtoehtoinen luonne. Näin ajatus kuitenkin kulkee: Olet siis kyllästynyt itseesi tai sitten olet todennut, että voisit olla parempikin luonne, kun mitä olet nyt. Tässä on kaksi eri asiaa: ensiksi kyllästyminen omaan sisäiseen ääneesi ja pään sisäiseen kumppaniisi; toiseksi huolesi oman luonteesi kehnoudesta. Nämä kaksi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, nimittäin seuraavalla tavalla.

Ajattelet olevasi vähemmän hyvä ihminen, siis sinulla on huono luonne - ei ehkä ihan kelvoton, mutta huono kuitenkin. Mistä niin päättelet? Mistä sinä sen tiedät? Tietysti siitä, että sisäinen ääni, joka siis omalla kohdallani on Timo (katso edellinen 6.7. kirjoittamani luku Mielen sisältöjen fenomelogiaa eli ihmisen matka oma pään sisään, osa II ), kertoo asiasta. Kukaan muu siitä ei pysty kertomaan. Vaimo nimittelee kelvottomaksi lurjukseksi, omat lapset vihaavat sinua, pomo paheksuu ja baarissa vierastetaan. Mutta tämä ei sinänsä merkitse vielä yhtään mitään. Narsisti sanoo itselleen, he ovat kaikki vääräässä eivätkä kaikessa pahantahtoisuudessaan ymmärrä kuinka hieno ja hyvä ihminen minä olen. Tavallinen ihminen taipuu paineen alla ja sanoo itselleen, he ovat kai oikeassa, jotakin vikaa minussa kyllä täytyy olla. Timo sanoo, olet huono ihminen ja luonteessasi on paljon huonoa.

Tieto huonosta luonteesta täytyy tulla Timolta. Näin tapahtuu kun Timo alkaa uskoa ulkoa tulevaa tietoa ja välittää sen minulle. Vaikka käyn vieraissa ja varastelen kaupoista, tämä ei sinänsä merkitse mitään. Kaikki riippuu siitä, mitä Timo sanoo. Jos se on hiljaa, kaikki hyvin. Jos se syyttää, ikävämpi juttu.

David sanoo: tee kaksi rinnakkaista listaa luonteenpiirteistäsi. Toiselle puolelle laitat hyvät, siis Timon hyväksymät, ja toiselle puolelle huonot, siis Timo paheksumat luonteenpiirteet. Listat ovat pitkiä, oikeastaan loputtomia, koska ei ole mitään tapaa rajoittaa niitä. Jokainen osaa keksiä uusia ja erilaisia luonteenpiirteitä. Kaikki ne kuitenkin listataan, sellaiset kuin rehellisyys, myötätuntoisuus, kestävyys, luovuus ja yritteliäisyys laitetaan hyvälle puolelle, jos nimittäin Timo kertoo niiden olevan olemassa. Huonolle puolelle tulevat kaikki Timon todentamat paheet, juoppous, laiskuus, yleinen vittumaisuus, typeryys ja muut psykologiset kamaluudet.

Nyt listat ovat siis rinnakkain ja voit todeta tilanteen. Jotkut ovat hyviä ihmisiä, eli hyvien piirteiden lista on selvästi pidempi kuin huonojen. Jos lista on kovin myönteiseen painotuvat, koko homman voi jättää sikseen, tyyppi on selvä narsisti. Jos lista on aivan masentavasti huonoihin piirteisiin painottuva, asiaa on pakko puuttua jotenkin. Elämä huonon luonteen varassa on kovin surkeaa ja myös vaarallista: huumeet, juoppous ja lääkärinhoito väijyvät kulman takana. Oli miten oli, jos listat ovat vähemmän mairittelevat, sille on tehtävä jotakin.

David esittää vaihtoehdon: vaihda persoonaa! Tällöin vanha minäsi häviää ja uusi tulee tilalle - kaikki hyvin. Voinko valita itselleni sellaisen persoonan kuin haluan? Tämä on liikaa toivottu ja epärealistinen ajatus. Jos vaihdat persoonaa, vanha persoona häviää ja tilalle tulee toinen, toivottavasti parempi. Voit vaihtaa niin kauan, että persoona on sopivan hyvä, jolloin sinun on siihen tyytyminen.

Vaihtamisen idea saattaa tuntua hyvältä, mutta siihen liittyy iso mutta. Nimittäin vanha, entinen persoonasi katoaa, siis kuolee pois ja uusi astuu tilalle. Ruumiisi pysyy samana, mutta luonteesi muuttuu toiseksi. Sinä muutut toiseksi ihmiseksi. David epäilee, ettei kukaan halua vaihtaa persoonaa näillä ehdoilla. Et muista enää mitään entisestä elämästäsi ja tekemisistäsi, sinun on aloitettava alusta. Tässä ei ole mitään järkeä. Kokeen yksityiskohtien selvittely on aloitettava alusta. Tehdään siis niin.

Fakta: luonteenpiirteittesi lista on painottunut paheisiin päin, joten haluat parantaa sitä. Helpointa olisi, jos voisit hylätä joukon pahoja piirteitä ja tulla näin paremmaksi ihmiseksi. David ei salli tätä, vaan vaatii sinua luovuttamaan minuutesi paholaiselle, joka heti hukkaa sen ja varustaa sinut sitten uudella minuudella. Sinun ei pidä suostua tähän, sillä paholainen tappaa entisen minäsi. Kyseessä olisi itsemurha. Mitä iloa on uudesta paremmasta persoonasta, kun sitä ei pysty vertaamaan entiseen pahaan persoonaan. Et pysty sanomaan: ennen olin huono, nyt olen hyvä. Ja kun et tähän pysty, persoonan vaihdosta ei ole sinulle mitään iloa. Jos siitä ei ole mitään iloa, miksi ryhtyä moiseen hommaan.

Saatat tietysti sanoa näin: persoonani on niin kamala, että haluan vapauttaa lähiympäristöni sen katselemisesta ja kaikesta siitä vaivasta ja tuskasta, jonka se muille aiheuttaa. Heidän vuokseen olen valmis syntymään uudelleen parempana persoonana. Tämä merkitsee kuitenkin pyhimysmäistä itsensä uhraamista. Lisäksi ajatus on kuin onkin sisäisesti ristiriitainen: jos olen valmis myöntämään, että persoonani on niin paha ja kelvoton, että on parempi vapauttaa ympäristö sen katselemisesta - ja olen tosissani tätä mieltä - olen ilmeisesti hyvä ja vastuullinen ihminen. Mutta minunhan piti olla paha ja vastuuton! Tämä kaikki on ristiriitaista.

Ajatellaan vielä noita kahta rinnakkaista listaa hyviä ja pahoja luonteenpiirteitä. Järjestetään listat niin, että tärkeät hyveet ja paheet tulevat alkuun ja sitten vähemmän tärkeät tärkeysjärjestyksessä. Jos olet taipuvainen vaihtamaan persoonaa, ilmeisesti hyveiden listassasi on jotakin todella isoja asioita alussa. Paheiden lista voi olla pitkä, mutta paheet ovat kaikki pieniä. Jos siis olet valmis vaihtamaan persoonaan, olet hyvä ihminen, eikä sinulla ole syytä vaihtaa persoonaa. Jos paheiden listasi hallitsee ja vallitsee yli hyveiden listan, et varmasti ole valmis vaihtamaan persoonaa - olet paha ja vaihtaminen edellyttää hyvyyttä. Davidin ajatuskoe tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa.

Mutta ehkä Davidin ajatuskoe kärsii kohtuuttomasti Davidin mielen ontologian liiallisesta yksinkertaisuudesta. (Ontologia on filosofian ala, joka kysyy: mitä on olemassa). Siis David puhuu persoonasta ikään kuin se olisi yksinkertainen olio. Näin ei ole, koska persoona koostuu ainakin minästä ja sisäisestä äänestä. Lisäksi voi olettaa myös alitajunnan, josta kumpuaa kummia motiiveja ja muuta ajattelun kamaa minuuden piiriin ja Timon pohdittavaksi. Tämä on aika tavanomainen freudilainen näkemys, jota olen edellä hyödyntänyt.

Jatketaan nyt ajatuskokeen parissa. Kun lista osoittautuu pahepainotteiseksi, Timo sanoo, että asialle on tehtävä jotakin. Timo siis edustaa hyvettä ja kannattaa listan parempaa puolta. Yksikertaisinta olisi vaimentaa Timo. Ajatuskokeessamme, joka siis ei noudata tavanomaisia psykologian lakeja, tämä on mahdollista. Muunnan siis Timoa, niin ettei se kiinnitä liikaa huomiota paheisiini. Tämä vapauttaa minut paheeseen liittyneestä ahdistuksesta, vähän kuin Tohtori Jekyllin taikajuoma, joka muutta hänet Mr. Hydeksi, eikä jälkimmäinen todellakaan häpeä paheitaan. Hän iloitsee ja riemuitsee niistä aivan täysillä. Voimme ajatella, että taikajuoma vaientaa Tohtorin oman Timon, niin että hän pystyy nauttimaan paheistaan Mr. Hydena. Tällöin ajatteleme, että Tohtorin tuplalistassa on jo mainittuna ne paheet, joista Hyde nyt nauttii, ja Timon sammuttaminen mahdollistaa niiden esiinmarssin. Tässä tarinan versiossa Hyde katoaa juoman vaikutuksen lakatessa, ja hyvä Tohtori tulee takaisin. Mutta Tohtori ei ole kokonaan hyvö, koska hän ottaa juoman, eikä Timo pysty sitä estämään. Tohtori on siis paha - tässä palataan takaisin tuohin edellä esiteltyyn ristiriitaan.

Kun pohdimme Davidin esittämää ajatuskoetta, tulos on siis seuraava. Luonteenpiirteiden muuttaminen hyviksi tarkoittaa, että ne muutetaan Timon hyväksymiksi luonteenpiirteiksi. Silloin on kaksi mahdollisuutta: muutetaan luonteenpiirteitä tai muutetaan Timoa. Jos muutetaan luonteenpiirteitä, on helppo ajatella, että koko luonne muuttuu ja esiin astuu uusi persoona - vanha on kuollut pois. Jos taas muutetaan Timoa, vanhan persoonan säilyminen on mahdollista, emmehän ole koskeneet itse luonteenpiirteisiin vaan pelkästään niiden arviointiin Timon toimesta. Suosittelen edellistä menetelmää, koska se kustannukset ovat pienemmät. Jatketaan seuraavassa luvussa alitajunnasta.

(9.7.-20. Loppu, slut - T.A. Hampuri...)