”Tärkeyshenkilöt” ja ”Ettekö muka tiedä kuka minä olen?”- tyypit taksissa

08.09.2021

Teksti Harald Olausen

Tampereella heitä kutsuttiin "Tärkeyshenkilöiksi". Sitä he olivat joka solullaan sataprosenttisesti koko olemuksellaan 24/7 noustessaan kuka minkin onnellisen sattuman - usein poliittisena vastapalveluksena - korkeaan asemaansa (ne, jotka olivat tyhmästi typeriä ja epämielekkäästi mielettömiä), johon heillä ei olisi ollut avoimilla markkinoilla lahjattomuutensa ja keskinkertaisuutensa takia mitään mahdollisuutta, ellei siis maassa olisi ollut maan tapa (lue: korruptio) palkita mädän järjestelmän yhtä mätiä ylläpitäjiä siistillä sisätyöllä (sisältäen ei oikein mitään muuta kuin toisten kyyläämistä, poliittisen kilpailijan kampittamista, isännälle juoruilua ja isännän edun valvomista sekä aamusta iltaan tyhjänpäiväisissä kokouksissa istumista) muhkean palkan kera. Erasmus Rotterdamilaisen laatiman klassisen humanismin irvokkaan attikalaisen ja lukionalaisen typeryystaulukon mukaan tällaiset tyypit edustavat sekä negatiivista eli yhteiskunnallista että positiivista sydämen yksinkertaisuutta samassa paketissa. Aivan erityisesti näitä "byrokraattisiksi helppoheikeiksi" kutsuttuja tyhjäntoimittajia, väliportaan papereita pöydän toiselta puolelta pöydän toiselle puolelle siirteleviä ja lyijykynää korvissaan teroittaneita ammattinahjuksia ja nöyristeleviä perseennuolijoita oli Suomessa, tässä ennen bittiavaruuden autuuden aukeamista maaseudun uuninpankopojillekin "järjestöjen luvatuksi maaksi kutsutussa" riitaisessa yhdistyshelvetissa, kuten ay-liikkeessä, joka palkitsee edelleenkin omat työntekijänsä poikkeuksellisen hyvillä työehdoilla ja palkoilla verrattuna muihin erityisesti pomonsa, jotka tienaavat jo yli kymppitonneja ja päälle vielä asuntoyhtiö-Kojamon bonokset sekä yhtä muhkeat muut verottomat edut ja kokouspalkkiot.

Tuomas Akvinolainen kehitteli eteenpäin Aristoteleen ajatusta ihmisestä poliittisena eläimenä. Sen vie huippunsa Niccolo Macciavelli "tarkoitus pyhittää keinot"-metodissaan kirjassaan Ruhtinas. "Tärkeyshenkilöt" ja "Ettekö muka tiedä kuka minä olen tyypit", kuuluvat tähän elämän ikävään ja ikuiseen kategoriaan eivätkä ole kadonneet mihinkään ajan hengen muuttuessa suvaitsevampaan ja avoimempaan suuntaan. Päinvastoin. Heitä löytyy edelleenkin erityisesti ay-liikkeen suljetusta (lue läpeensä korruptoituneesta sosiaalidemokraattisesta) maailmasta, missä herra se on herra helvetin alimmillakin portailla erona vain edustamiinsa työläisiin monin kertainen liksa likaisen työn lisineen, vaikka homman tekisi tavallinen työläinen kolme kertaa nopeammin ja osaavammin. 1980-luvulla sanomalehdistä sai lähes joka kuukausi lukea tällaisten otusten mielivaltaisen käytöksen loppunäytöksistä rosiksessa. Milloin ay-pamppu oli sanonut tuittupäisyyttään (lue humalassa tai krapulassa, sillä tuo aika oli ns. kosteiden lounaisen aikaa ja esimerkiksi Helsingin työväentalolla sijainneen ay-pamppujen "piikki auki koko porukalle jo aamupuurosta" - johon kuulemma sekoitettiin vapinaa helpottamaan lasi jallua - Paasiravintolan ns. Sikojen kabinetissa) irti raskaana olevan naispuolisen lähetin, milloin naismaista miespuolista työntekijää oli haukuttu homoksi, kunnes naismainen homo ymmärsi tehdä itsemurhan jne...

Ilta(roska)päivälehdissä oli viime viikolla juttu eräästä tällaisesta "Tärkeyshenkilöstä" ja "Ettekö muka tiedä kuka minä olen"-tyypistä, erään suuren ja vaikutusvaltaisen ay-järjestön isopalkkaisesta ja kiireisestä pampusta, jonka tiedottaja ilmeisesti tviittasi pomon saaneen huonoa asiakaspalvelua taksissa. Ay-pamppu oli tulossa, mistä muualta, lentokentältä ja matkalla, mihinkäs muualle kuin, köyhien ay-pamppujen suosimaan Espoon omakotislummiin. Ja oli varmasti kiirekin. Kotiin on aina pampuilla kuin pampuilla kiire, varsinkin jos tulee ulkomailta. Juttu ei sitä kumminkaan kertonut. Mutta isolla ammattiliitolla on usein paljon hommia myös ulkomailla, ainakin pampuille, ikäviä edustushommia ulkomaanpäivärahoineen bisnesluokassa, ja viiden tähden hotelleissa - ja sitä rataa ihan (maksa)rasittavuuksiin saakka, ja usein vielä tarvitsevat jälkihoitona muutaman viikon sairaslomaa toipuakseen kaikesta tästä. Sitä juttu ei kerro, oliko ay-pamppu ay-pomojen tapaan ilmaisille viinoille persona AKT:n entisen juristipuheenjohtajan ja SDP:n myöhemmän kansanedustajan, arkkiay-pamppu Risto Kuisman tapaan "erityisen väsynyt", sillä nykyisin ei enää ay-pamppujen sikailut jäsentensä rahoilla kiinnosta ilta(roska)päivälehtien reporttereita sen vertaa, että ne jaksaisivat perehtyä siihen todellisuuteen, mikä tviittien ja ay-pampun pään välissä ammottaa merkittävää tyhjyyttä.

Kyseessä on tyhmyys ja tietämättömyys sekä reportterien että ay-pampun vaarallisissa harhoissa. Platonin Alkibiades II-monologissa Sokrates osoittaa, ettei Alkibiades tiedä, mihin hänen tulisi pyrkiä, ja että sellainen tietämättömyys on jopa vaarallista. Sama tunnelma tuli, kun luki edellä kuvattua juttua "taksilla eksyneestä ay-pampusta". Ihmisenhän, myös ay-pampun, tulisi ymmärtää, mikä olisi hänelle aina parasta. Sellaista ei voi olla se, että tuohtunut ay-pamppu sanoo tviitissään (mikä todistaa, ettei se olekaan kriisitiedottamisen peruskurssin tiedottajan AMK-tutkintoon oto kuuluvan ammattiliiton johdon tiedottajan tekemä): "Voihan vittu, lentoasemalta taksin saaminen ihan sutta ja sekundaa. Taksi Helsinki, kielitaidon kuski ei löydä Espooseen (käsi sydämellä kuka muukaan löytäisi selvinpäin?). Nyt mennään kohti Helsingin keskustaa, edes englantia ei ymmärrä (kuinkahan hyvin muka itse ay-pamppu ymmärtää?), hokee navigator."

Mutta emmekö ole nähneet ihmiskunnan aamunkoitossa jo vähintäänkin kerran, tai usemmankin tämän saman kohtauksen "Esi-Tärkeyshenkilö" ja "Esi-Ettekö muka tiedä kuka minä olen"-tyyppien ikävimmissä muodossa henkilössä nimeltään Agamemnonissa, joka hiukan hämillään Homeroksen Odysseiassa myöntää jumalien ottaneen älyn sinä päivänä, jona hän riisti Akhilleukselta kunnianlahjan: "Vaan mitä tehdä mä voin? Jumalathan on johtajat kaiken. Zeun tytär ylhä on Harha, joka ihmiset syöksee syyhyn, haltija turmiollinen, jalat hällä on pehmeät, sillä ei astele maassa, mutta ihmisen päällä hän kulkee, kiehtoo maan asujia, ja paulaan käy kuka sattuu (käännös aika vanha: Edwin Linkomies "Homeros" (Otava 1948). Kyseessä on kirjan 19. runo "Sovinto", mitä käsitellään laajemmassa asiakokonaisuudessa, jossa puretaan lukijalle Iliaan sisällystä, ja ennen kaikkea mitä se tarkoittaa, kun aamurusko on jo noussut ja Thetis saapuu Patrokloksen, joka oli Akhilleuksen "partneri" ruumiin ääressä surevan Akhilleuksen luokse.

Patroklos kuoli taistelussa Troijan prinssi Hektoria vastaan. Troijan piirityksen kymmenentenä vuonna kreikkalaisten johtaja Agamemnon otti Akhilleukselta tämän mieliorjattaren Briseiksen. Suuttunut Akhilleus kieltäytyi jatkamasta taistelua. Mutta Akhilleus heltyi nähdessään oman rakkaansa, kauniin nuorukaisen nimeltään Patrokloksen murheissaan ja antoi tämän pukeutua omiin varusteisiinsa johtaakseen myrmidonit taisteluun. Troijalaiset pakenivat ensin luullen häntä Akhilleukseksi. Mutta lopulta Hektor surmasi Patrokloksen keihäällään. Akhilleus sopi riitansa Agamemnonin kanssa ja kosti Patrokloksen kuoleman: "Thetis laskee tuomansa varusteet Akhilleuksen jalkojen ääreen. Mymidonit häikäisee niiden loisto niin, ettei kukaan uskalla niihin katsoa. Mutta Akhilleus ottaa varusteet riemuiten käsiinsä ja ilmaisee niiden johdosta ihastuksensa. Hänellä on vain huoli siitä, että kärpäset saattavat turmella Patrokloksen ruumiin. Thetis lupaa huolehtia siitä, että ruumis säilyy turmeltumattomana. Hän valaa Patrokloksen sieraimiin ambrosiaa ja nektaria."

Agamemnon ei suinkaan aloittanut sitä typerää pällistelyä ja voivottelua tekosyynään muiden mollaamiseen yleinen typeryys, kuin mitä omahyväinen ay-pamppu vain "maassa maan tavalla"-retoriikan hengessä jatkaa tarkoituksenaan hävistä yhden laajan vähemmistön (miksi pitää lyödä lyötyä vaikka olisi kuinka isoa ja lihava ay-pamppu, joka on sitöä tehnyt jo amiksesta lähtien lihapiirakan ja Bostik-kumiliiman vimmalla?). Mutta ei hän ole hyvyttömyydessään yksin. Sen aloitti tyhmyyttä verhonaan ja tekosyynään peittääkseen omat valheensa ja virheensä Vanhan testamentin Aaron-niminen henkilö Mooseksen kirjassa anoessaan anteeksiantamusta tyhmälle sisarelleen (Oi, herrani, älä pane meidän päällemme syntiä, jonka olemme tyhmyydessämme tehneet).

Mutta niin sanoi myös Saul puolustellessaan Daavidille rikkomuksiaan (Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin). Daavid puolestaan yritti mielistellä jumalaa (Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt erityisen tyhmästi). kaikilla näillä tyhmillä ja tyhmyyttä hyväksi käyttäneilleä oli tarkoitus sama yhteinen tyhmyys ja sen johdannaiset seuraukset, kuin yhtä tyhmällä ja tyhmyden oveleassa hyväksikäytössään julkealla ay-pampullakin; ilmeisesti he molemmat luulivat ilmiselvässä tyhmyydessään, ettei sanoma mene perille, elleivät he vetoa tyhmyyteen ja tietämättömyyteen - samaan tapaanhan kirjoitti apostoli Paavali Timoteukselle (Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä). Mutta sättimisen kohteeksi joutunut ulkomaalaistaustainen ja ay-pampun tuiskintaa "ymmärtämätön" kuski ei ollut tyhmä kääntäessään tahallisesti kostoksi ay-pampulle ilmastoinnin viileälle ja istuinlämmityksen kuumaksi, hymyili pieliin fiksusti tyhmää hymyä ja leikki ymmärtämätöntä.