Teksti professori Timo Airaksinen

Viisi ongelmaa

Seuraavassa muutama kristillisen teologian kovan luokan ongelma, joihin kuitenkin uskallan ehdottaa yksinkertaisia filosofisia ratkaisujani.

· Leibnizin ja Berkeleyn teodikea

· Pascalin arvaus ja sen yksinkertaistus

· Vanhatestamentillinen koston periaate

· Moderni kahden korin uskonongelma

· Hobbes ja hiljainen uskontunnustus

Näitä viittä yhdistää kysymys, kuka kelpaa Jahvelle loppupelissä, siis silloin kun sielut punnitaan ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Millainen kuuluu valitun olla, jotta taivaan portit aukeaisivat—tai muuten kadotus odottaa. Kadotuksen luonteesta on esitetty kovin erilaisia näkemyksiä, Danten helvetti mukaan lukien. Taivasosuudesta meillä on selvä, vaikkakin niukahko kuva, joka keskittyy näkemykseen Jahven läheisyydessä olemisen ja elämisen iloista. Joka tapauksessa on varsin kiusallista, että tiedon saaminen pelastuksen ehdoista estyy palautteen puutteessa. Sanassa esitetyt vaateet ja lupaukset ovat moninaiset ja monesti epämääräiset, kuten kielelliset todisteet tahtovat olla. Ainoa tapa luotettavan tiedon hankintaan on kokeilla eri parametrin arvoilla ja katsoa, tuliko myönteinen tulos.

Menestys vahvistaa hypoteesin. Nyt emme pysty varioimaan uskon voimakkuuden astetta ja laatua suhteessa taivaan porttien avautumiseen—kukaan ei tule kertomaan tuloksesta. Vaikea on tietää, koska palautetta ei ole eikä tule. Tarkoitan, ettei kukaan ole palannut tenttitilaisuudesta kertoakseen, menikö läpi vai ei. Oletamme kuitenkin, että jotkut pelastuivat, toiset eivät, vaikka taivaan valtakunta vaikenee ja on tyydyttävä spekulaatioon. Joissakin uskonnoissa jumalat puhuvat ihmisille, jotka myös pääsevät vierailemaan kuoleman verhon takana.[1] Jahve pysyy hiljaa. Olen aina ihmetellyt miksi. Yksityiset kristityt tosin kertovat puhuneensa Jahven kanssa, mutta tätäkin on vaikea todentaa. Filosofi Martin Bertmanin mukaan ikääntyvät juutalaiset puhuvat mielellään jumalansa kanssa, mutta tässäkin tapauksessa vain privaatisti.

Esitän seuraavassa viisi ongelmaa, joita käsittelen filosofina, kun en ole teologi. Kysyn, millaisen kuvan nämä pulmat antavat ihmisestä ja hänen uskostansa kysyttäessä taivaskaipuun täyttymyksen mahdollisuutta. Voimme sitten pohtia, olisiko mitenkään mahdollista, että juuri tuollaisin eväin kannattaa toivoa taivaan porttien avautuvan omalla kohdalla. Kaksi ensimmäistä ongelmaa ovat luonteeltaan yhtä hyvin filosofisia kuin teologisia. Kysykäämme siis, kuka kelpaa ja millä perusteella.

Moderni kahden korin uskonongelma

Dosentti Timo Eskola kirjoittaa 13.10.2023 otsikolla "Usko ja rakkaus: onko kahden korin teologialla todellista perustusta?"[1] Tähän ongelmaan en ota kantaa, kun omat rahkeet eivät riitä, mutta käytän silti tuota osuvaa kahden korin metaforaa omiin tarkoituksiini. Yhteen koriin laitan kristillisen uskonopin ja toiseen tieteen, valistuksen logiikan ja tieteellisen ateismin. 

Yksinkertaistan asioita, jotta argumentti kulkee paremmin. Oletan nimittäin, että tiede ei tarvitse jumalaa—ollaan siis siinä kauhukuvassa, jota Berkeley eniten pelkäsi. Tieteellisessä esityksessä ei näy jumalten nimiä selitettävien ilmiöiden tai selittävien tekijöiden joukossa. Teoriat on rakennettava ilman teologista panostusta. Pätee myös teologiaan. Tiede on jumalatonta ja ateistista. Tieteilijöistä ei voi sanoa samaa. Monet ovat hartaita uskovaisia, muutkin kuin ystäväni ja ent. oppilaani Tapio Puolimatka. Oppi-isäni Nick Rescher oli ensin kveekari ja sitten paavinuskoinen. Puolimatkalla esiintyy taipumus sekoittaa korit toisiinsa, Rescherillä ei milloinkaan.

Ongelmana on, että tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva kilpailevat keskenään. Usein väitetään, ettei päde tänä päivänä. Kahden korin ongelma olisi näennäinen. Tietysti jos uskoo, että jumala on vain joku korkeampi voima, tarkentamatta ajatusta, mitään ristiriitaa ei synny. Nykypäivän suomalaiset eivät tahdo usko luterilaisen uskontunnustuksen mukaisesti, vaikka eivät toisaalta halua heittäytyä agnostikoiksikaan. 

He sanovat uskovansa jumalaan, jolle antavat ikioman määritelmänsä, joka on juuri sopiva heidän tarpeisiinsa. Luterilaiselle kirkolle taas riittää, että he pysyvät seurakunnan jäseninä. Usko on silloin niin ohutta ja epämääräistä, ettei se jumiudu ristiriitoihin valistuksen logiikan kanssa. Usein nämä seurakuntalaiset, kuten monet agnostikot ja jopa ateistit, tyydyttävät taivaskaipuunsa ryhtymällä Heikki Ojan opetuslapsiksi. Heille mustat aukot ja kvasaarit ovat hyvän toivon ja tuon puolisen äärettömyyden fetissejä. Uusi aika, uudet metkut.

Kahden korin ristiriita näkyy heti, kun uskonvarmuus vaatii tyydytystä kristillisen perinteen nimissä. Veljeni kysyi papilta, onko Raamatun kertomus Nooasta ja hänen arkistaan ihan totta. Pappi vakuutti, että on se—Jahve on tehnyt suurempiakin ihmeitä. Miten on Joona vatsassa tuon kauhean leviataanin? Tässä uskonkorin logiikka on ristiriidassa tieteen korin valistuksen logiikan kanssa.

Nämä kaksi ovat ääriesimerkkejä, jotka on helppo sivuuttaa. Mutta kun Tapio Puolimatka puhuu Raamatun ennustusten toteutumisista uskovarmuuden takaajina, ollaan jo syvillä vesillä.[2] Uskonnon ennustukset ja tieteen ennusteet on hyvä erottaa toisistaan. Profeetta ei ole tieteilijä, eikä tieteilijä profeetta—paitsi ehkä Albert Einstein. Päivi Räsänen on osoittanut viime vuosina poliittisen vaikutusvaltansa vakuuttamalla yleisönsä homoseksuaalisuuden luonnottomuudesta ja binaarisesta sukupuoliteoriasta. 

Tässä homoseksuaalisuuden tuomio ei ole moraalinen, koska se perustuu faktoille: Raamattu tuomitsee homouden selkeästi ja monessa kohdassa—näin todella on. Tieteen mukaan homoseksuaalisuus on luonnossa tavallista ja ihmisten keskuudessa tavanomaista. Homous on mitä on, eikä siitä sen enempää.

Montako sukupuolta on olemassa. Kristityt ajattelevat, että Aatami ja Eeva on mies ja nainen, mitä muuta voisi olla elemassa? Lääketieteelliset poikkeamat ovat vain poikkeamia, jotka eivät binaarikäsitystä muuksi muuta. Miksi eutanasia on Suomessa edelleen laitonta? Kristittyjen lääkärien mukaan ihmiselämä on Jumalan käsissä. 

Viattoman sikiön tappaminen on synti. USA:n etelävaltiossa parlamentit ovat hyväksyneet kannan, jonka mukaan ihmisalkio on persoona ja sen tappaminen murhaan verrattava synti. Paavi tuomitsee ehkäisyn samanlaisen logiikan pohjalta. Esiaviollinen seksi kielletään, ja aviollinenkin seksi lapsentekotarkoituksessa nimetään synniksi—jonka saa kyllä saa anteeksi iltarukouksen perusteella. Kreationistit ja älykkään suunnittelun teoreetikot eivät ole lannistuneet tieteellisen kritiikin edessä.

On helppo sanoa, etteivät nämä ääri-ilmiöt saa vastakaikua Suomessa. Saavat ja eivät saa, tämä on epäoleellista. Joka tapauksessa uskon ja valistuksen korit ovat monessa kohtaa yhteensopimattomia ja aiheuttavat turhaa kitkaa valistuksen logiikan ohjaamaan yhteiskuntaan. Raamatulliset ohjeet ja vaatimukset lepäävät kokonaan eri pohjalla kuin tieteen totuushakuinen menetelmä. Erona on myös se, että tieteen menetelmä on universaalinen, uskonnon ei ole. 

Kuka tahansa pystyy ymmärtämään valistuksen logiikkaan perustuvan tieteen menetelmät ja tulokset. Uskonnon kohdalla on toisin, koska siellä edellytetään vihkimystä pyhän kirjan salaisuuksiin. Minun sukupolveni sai luterilaisen kirkon tunnustuksellista uskonnon opetusta kaksi tuntia viikossa kahdentoista vuoden ajan plus rippikoulu. Se on paljon ja jättää jälkensä kehen tahansa. Toisista se tekee ateisteja, toisista uskovaisia. Tunnen vain yhden oman ikäpolveni kastamattoman kantasuomalaisen. Harvinaista on pakanuus.

Kahden korin ongelma on todellinen. Kukaan ei pysty uskomaan yhtä aikaa, että homous on luonnonvastaista eikä ole, tai että sukupuolia on kaksi ja monta. Tai jos uskoo, on kognitiivisesti häiriintynyt tai jopa mieleltään sairas. Kahden vastakkaisen uskomuksen tietoinen ja perusteltu, yhtäaikainen omaksuminen on kiinnostava episteeminen pulma. Ajatellaan ihmistä yhdessä ja samassa tilanteessa väittämässä, että homous on luonnotonta eikä ole. 

Tässä ei ole mitään järkeä. Voimme kuitenkin olettaa kaksi erityistä tilannetta, joissa henkilö väittää toisessa toista ja toisessa toista, aina tilanteen mukaan. Uskonnollisessa tilanteessa homous on luonnonvastaista ja tieteellisessä kokouksessa 'luonnollista'. Kun sitten kysytään, kumpaa mieltä puhuja oikein on, hän on selitysvelvollinen. Hän saattaa selittää, että uskonnollinen ilmaus ei ole lainkaan yhteismitallinen tieteellisen kanssa, joten ristiriita on vain näennäinen.

Uskonnon kannalta homous on kiellettyä ja tieteen kannalta se on selitettyä—mitään ristiriitaa ei ole. Entä kaksi sukupuolta? Luoja loi kaksi, mutta tiede tutkii sukupuolten ilmenemistä biologiassa, kielessä ja nykypäivän yhteiskunnassa. Mutta jos tiede kuvaa todellisuutta, uskonto ei ole enää kiinni tässä maailmassa. Uskonto olisi kokonaan oma maailmansa ja kielipelinsä. Ehkä tämä ei haittaa uskovaa ihmistä, vaikka se merkitsee samalla myös pelastuksen kuvainnollisuutta. 

Minä olen tässä ja nyt maailmassa, jota uskonnon kieli ei kuitenkaan kuvaa. Mitä minulle siis voisi tapahtua uskonnon kuvaamalla tavalla? Miten minä pelastuisin? Mitä se tarkoittaisi minun kannaltani? Ei kai mitään. Uskova ihminen on, ainakin ennen, ajatellut pelastumista faktana eikä metaforana. Ratkaisevalla hetkellä uskonnon kielen pitäisi kuvata sitä samaa todellisuutta kuin tieteen kielikin kuvaa.

Meillä on kaksi koria. Kumpi on ensisijainen? Kreikan klassisessa kirjallisuudessa jumalat puuttuvat koko ajan maailman menoon, joten tapahtumien selittäminen uskonnollisin termein oli luontevaa—erityisesti kun tiedettä ei ollut. Valistuksen logiikan mukaisesti tiede on kuitenkin ensisijainen kori. Tämä tarkoittaisi, että uskonnon koria säädellään ja muutellaan kunnes se ei ole ristiriidassa uskon kanssa. Homoseksuaalisuus tuomitaan Raamatussa selvin sanoin. Orjuus on hyväksyttyä ja ihmeitä tapahtuu. 

Osa tallaisesta aineksesta selitetään kuvainnolliseksi, osasta sanotaan, etteivät orjuus ja homous ole enää ajankohtaisia aiheita nykymaailmassa. Näin uskontokorista tulee alisteinen tiedekorille. Ehkä tämä ei ole vaarallista kilvoittelijan taivasosuuden kannalta, ellei häneltä vaadita fundamentalismia. Riittää kun uskoo jotenkin ja johonkin—aivan kuten valistunut nykysuomalainen haluaa ja tekee. Raamattu on niin kuin se luetaan ja uskontunnustus runoelma. Jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan. Kirkot ja uskonlahkot eroavat toisistaan, joten kukin valitkoon itselleen sopivan. Ilmeisesti Jahve on vapaamielinen ja joustava uskonasioissa ja palkitsee kaikki, jotka vähänkin yrittävät.

[1] <https://timoeskola.wordpress.com/2023/10/13/usko-ja-rakkaus-onko-kahden-korin-teologialla-todellista-perustusta/> (Katsottu 27.7.24).

[2] Tapio Puolimatka, Kun ennustukset toteutuvat. Päivä 2022.