Terve järki näyttäytyy transkeskustelussa vihdoinkin kiihkottomana asiantuntijapuheenvuorona

Teksti Harald Olausen

Tänään 28.1.2023 Hesarissa oli toimittaja Annikki Mutasen kirjoittama tärkeä ja asiallinen asiantuntijajuttu yliampuneen ja rasittavan transhössötyksen keskellä otsikolla Nuoruusiän suku­puoli­ahdistusta hoitava professori sanoo ei ala­ikäisten juridisen suku­puolen korjaukselle - nuoruusiässä identiteetin rakennus on kesken. "Aikuisten ei pitäisi ryhtyä vahvistamaan eikä hillitsemään identiteetti­kokeiluja, jotka kuuluvat kasvuun", sanoo Hesarin jutussa nuoriso­psykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala.

Psykiatri Riittakerttu Kaltiala ei kerro hiemankin enemmän asiaa tuntevalle mitään uutta. Asiantuntijat ja erilaiset kansalaisjärjestöt ovat varoitelleet jo pitkään samoista ongelmista, kuin mistä Kaltialakin, ja varomasta erityisesti kritiikittömästi nielemättä kaikkia transjärjestöjen julkisuuteen suoltamia väitteitä, joista valitettavan monet ovat ilmeisen tahallisesti väännetty vääriksi. Tätä ongelmaa korjaa nyt Annikki Mutasen juttu Kaltialasta. Kiitos siitä!

Olipa Hesarissa hyvä ja tervetullut asiantuntija-artikkeli arasta aiheesta, josta on julkisuudessa levitetty tahallisesti väärää tietoa ilman näyttöä, ja tyhmien poliitikkojen mennessä taas jälleen kerran helppoon retkuun. Erityisesti translain käsittelyssä on ihmetyttänyt "nuorten itsemurha" - ja "ihmisoikeusargumentti", mikä on sekä tutkimusten että ulkomailta saatujen kokemusten valossa räikeitä valheita, joita mediahegemoniaa hallinneet transjärjestöt ovat levittäneet julkisuuteen saadakseen ylimitoitetut ja epärealistiset vaatimuksensa lävitse.

Moni vihervasemmistoa aikaisemmin äänestänyt on joutunut translain yhteydessä miettimään uudelleen, ketä aikoo ja voi enää äänestää, sen verran kauas terveestä järjestä härkäpäisesti translakia ajanut vihervasemmisto on ajautunut omista äänestäjistään, unohtaen sekä terveen järjen että omat äänestäjänsä ja aatteensa (vapaus on o.k. mutta siitä tässä ei ole loppujen lopuksi kysymys).

Moni ahdistunut ja pettynyt luulee vihervasemmiston toimineen hyvässä uskossa, mutta kyllähän jonkun sielläkin olisi pitänyt tarkastaa faktat ennen suurta kohinaa asian ympäriltä ja muistaa, ettei terveen järjen käyttö ole kiellettyä vasemmistossakaan, joka puhuu suureen ääneen ihmisen vapaudesta tässä tapauksessa vapauden väärin ymmärtäen.

Translaista on vihervasemmistossa tehty "elämää vakavampi kysymys", jossa olet joko heidän puolellaan tai heitä vastaan - tässä tapauksessa moni on kääntynyt heitä vastaan, ja se tietää todennäköisesti kylmää kyytiä esim. vasemmistoliitolle tulevissa eduskuntavaaleissa muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Seksuaalisten vähemmistöjen kentällä on ollut viime vuodet valitettavan toksiininen transvyörytys, johon vihervasemmistokin on kritiikittömyyttään kohkaavien puheenjohtajiensa johdolla haksahtaneet (ei ole sattumaa se, mitä sukupuolta he edustavat). Entiset lesbojen valtaamat sukupuolivähemmistöjen järjestöt ovat ajautuneet transaktivistien etujen yksipuolisiksi äänitorviksi, muiden seksuaalisten vähemmistöjen jäädessä vähemmälle huomiolle, ja on joskus jopa vaiennettu varsinkin, jos ei ole homojen valtaosan tapaan hyväksynyt vallitsevaa transaatetta.

Erityisesti Seta on valjastettu lobbaamaan julkisuudessa sataprosenttisesti transaatetta väärin perustein ja valheellisin väittämin. Asiapuheet eivät ole asiaa korjanneet. Seta ei halua kuulla mitään muuta näkökulmaa kuin Trasekin edustaman yksiniittisen totuudenjulistuksen. Eräs tällainen perustavaalatua oleva väärä väittämä on ollut se sama, josta Hesarikin jutussaan tänään kirjoittaa:

"Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilö­paperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämis­oikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärin­suku­puolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy."

Jutun mukaan psykiatri Kaltiala on kuitenkin eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea. Perustelu oli Kaltialan mukaan se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään:

"Kaltiala on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoli­ahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011. Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria. Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija."

Mutta miksi juttu julkaistaan maan yhdessä tärkeimmässä valtamediassa vasta nyt, kun eduskunnassa laki on jo menossa lävitse ja siitä on viime viikolla käyty valiokunnassa ratkaiseva viimeinen äänestys sekä torstaina eduskunnan kyselytunnilla ylikuumentunut arvokeskustelu puolesta ja vastaan? Ehkä siksi, että translain käsittelyssä transjärjestöt ovat pitäneet tähän saakka kovin ottein tiedotushegemoniaa käsissään, ja poliitikot ovat syöneet heidän käsistään.

Nyt oli vihdoinkin aika antaa toisellekin näkemykselle näkyvyyttä - ja nimenomaan hiljaa olleelle asiantuntijapuheenvuorolle, sillä uhriutuneen transjärjestön valitsema taktiikka sorretusta vähemmistöstä on mennyt läpi lähes kaikissa medioissa, kuten tänään Ylen tekstiuutisissakin, ilman sen kummempia soraääniä, mikä on kummastuttanut suurta yleisöä kritiikittömyydellään ja antautumisella vain yhden näkökulman ja totuuden levittäjäksi.

Onneksi Kaltiala jaksaa selittää jutussa näkemystään laajasti ja tarkasti ongelman selvittämiseksi. Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen. Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee Kaltialan mukaan murrosiässä taas toisin. Siksi hänestä olisi viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia. Tärkeää on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo Hesarin jutussa:

"Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu. Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho."

Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala väittää ja jatkaa, ettei myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä. Se on jutun mukaan Kaltialan mielestä viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie:

"Tähänastisen tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsuku­puolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa. Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteetti­tutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsuku­puolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen. Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa."

Tämä on tärkeä huomio, joka on jäänyt usein valitettavasti huomioimatta samoin kun se, että nykyisin kyseessä on etupäässä bilogisesti tytöt, jotka haluavat olla jotain muuta. Mutasen artikkeli pistää miettimään, miksi kukaan ei ole puhunut suulla suuremmalla suunsa tästä likapyykistä puhtaaksi, ennen kuin on liian myöhäistä, kuten nyt? Vai onko sittenkään? Translain lopullinen läpimeno ei ole sittenkään vielä varmaa, sillä asia ratkeaa ns. omantunnonkysymyksenä eduskunnan suuren salin äänestyksenä monen puolueen kansanedustajan vielä punnitessa lain haittoja ja hyötyjä keskenään. Ehkä siksi juttukin on tehty.

Kaltialan asiantuntijapuheenvuoro hätkähdyttää, sen verran transpropagandan myrkyttämiä me tavalliset ihmiset olemme, että Kaltialan väitteet tuntuvat aluksi juuri siltä, mistä Trasek on varoittanut meitä: transfoobisilta. Mutta ne eivät ole sitä. Itse nuori voi olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään Kaltialan mukaan. Nuoruusiässä identiteetti on silti hänestä sirpaleinen ja tilannesidonnainen: "Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia".

Kaltiala myös muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista. Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole hänen mielestään mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan. Kaltialan mukaan nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta. Ympäristön ei hänen mielestään myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.

Miksi sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?, toimittaja Annikki Mutanen kysyy jutussaan. Kaltiala vastaa, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä. Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo:

"Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä. Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia. Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta."

Moni nuori tarttuu Kaltialan mukaan mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoli­ristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy Kaltialan mukaan. Mielen tasapaino ei hänen mukaansa synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa:

"Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurha­vaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua suku­puolen­korjaus­hoidoilla, Kaltiala sanoo. Lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni."

Näin osuvasti kirjoittaa Hesarin toimittaja Annikki Mutanen tänään ilmestyneessä jutussaan Hesarissa ja antaa samalla paljon ajattelemisen aihetta suomalaiselle transkeskustelulle - toivottavasti vain ei liian myöhään.