Terveyskeskuslääkäri perusti kirjasarjan auttaakseen ihmisiä

Teksti Harald Olausen

Lääkäri Toni Mattila on elänyt lääkäriksi poikkeuksellisen rajun ja epätavallisen elämän ja kirjoittaa keväällä ilmestyvässä kirjassaan Tämä on toiminut – keski-ikäisen miehen remonttiopas miehille ((CultureVulture PUMPUM, 2026) miehille, joilla on vaikeuksia ja sairauksia elämässään. Kirja on ensimmäinen osa kirjasarjaa, jossa lääkäri Mattila pohtii ihmisen terveysnäkökulmia omalla persoonallisella tavallaan ja antaa maanläheisiä neuvoja omasta terveydestä huolehtimiseen. Mattilan oma matka lääkäriksi oli aikoinaan hurja mutta myös onnekas. Hän oli yksi niitä harvoja, jotka selviytyivät ongelmistaan ja auttaa nyt sekä ammattilaisena että kokemusasiaintuntijana muita ongelmaisia.

"Olen sammunut hankeen ja liki jäätynyt hengiltä. Minulla ei ollut tuntoa käsissä tai jaloissa pariin vuoteen juuri ollenkaan. Neljä vuotta myöhemmin löin pääni niin, että kärsin kouristuksista. Jäin opioidikoukuun tämän jälkeen, mutta pääsin niistä irti omin voimin alle puolen vuoden käytön jälkeen. Oksikodonin nuuskaaminen on melko lähellä heroiinin käyttöä. Ei ihan sama, mutta kuitenkin. Vahvempaa se on kuin morfiini. Sillä tavalla se nasahtaa jakeluun ja sitoutuu aivojen reseptoreihin", Mattila kertoo avoimesti. Mattila laihtui kolmekymmentä kiloa, kun ei enää halunnut syödä. Hän söi kaurahiutaleita veteen liuotettuna ja se piti Mattilan jotenkuten hengissä. Mattilan elämässä on sattunut ja tapahtunut paljon ja tie lääkäriksi on ollut kuoppainen. Ennen kuin hän sai ajokortin, hän ehti kolaroida kaksi autoa lunastukseen. Hänellä on nivelrikkoa ja prediabetes. Pari hammastakin puuttuu. Yhdestä lyönnistä jäi harmaa varjo vasemman silmän keskeisimmän näkökentän liepeille. Tänään hän työskentelee lääkärinä.

Mattila puhuu avoimesti sekä itsestään että yksityiselämästään ja perheestään. Tarinat niveltyvät sujuvasti kirjan sisälle ja antavat Mattilasta kokonaisen kuvan niin ihmisenä kuin lääkärinä. Hänen vaimonsakin on lääkäri. "Minulla on viisi lasta. Yksi syntyi ja kuoli liian aikaisin. Neljän kasvua olen saanut seurata. Koen, että virheeni ja vointini vaikuttivat heidän kasvuympäristöönsä haitallisesti, mutta ehkei pelkästään haitallisesti. Kaikessa on puolensa. Perheterapiasta, joka järjestyi päihdepolin kautta, oli paljon hyötyä."

Kirja on ensimmäinen osa laajempaa kirjasarjaa, jossa Mattila opastaa muitakin kuin vain potilaitaan madaltaen kynnystä olla ihminen ihmiselle lääkärin roolin takaa. "Kirja on omistettu potilaille. Omistettu kaikille, jotka ovat kärsineet ja menettäneet. Omistettu taistelulle, eli sille, että emme anna periksi." Mattila tietää mistä puhuu ja haluaa rohkaista muitakin muutokseen terveellisemmän elämän puolesta. Matka on pitkä ja ei aina niin mukava mutta se kannattaa Mattilan mielestä aloittaa heti kun mahdollista. "Minulla on ADHD, toistuva masennus, aivovamma, keinolonkat, keinovälilevyjä kaularangassa ja lanneranka, joka niitä kaipaisi. Rankaa on leikattu neljä kertaa. Jos jollakulla on myytävänä terveen, nuoren miehen ranka, niin laittakoon yksityisviestiä. Olen kiinnostunut."

Itäisessä Helsingissä työskentelevä terveyskeskuslääkäri Toni Mattila on lääkärin ammattinsa ohella kokemusasiantuntija monissa miehiä vaivaavissa terveysongelmissa, eikä hän ole jättänyt kertomatta niitä potilailleen, joiden tarinoita Toni on käyttänyt omiensa lisäksi kirjassaan, jossa opastetaan hoitamaan omaa terveyttä myös hän itse esimerkkinä. "Olen ollut lihavuuteen taipuvainen. Lihoin jostain syystä suunnilleen kolmen vanhana. Tullessani teini-ikään, muistan ajatelleeni, miltä näyttäisin mopon päällä 90 kiloisena ja lähdin lenkille. Sitten juoksin joka päivä ja lopetin syömisen. Laihduin alle kahdessa kuukaudessa liki 30 kiloa."

Kirjan punaisena lankana kulkee koko ajan elintärkeä kysymys: miksi moni aiemmin terveenä normaalilla ruokavaliolla ja liikkumisella pysynyt keski-ikäinen mies sairastuu yhtäkkiä, elämänlaatu heikkenee, ja mies menettää elämänhallintansa sekä otteensa terveelliseen elämään? "Jos en ole todella tarkkana, minulle kehittyy aikuistyypin diabetes. Sukurasitus ja ominaisuuteni vihjaavat todennäköisyyttä jostain 99 ja 100 prosentin väliltä. Migreeni, alkoholismi, astma, vasaravarpaat, ne ovat semmoisia perinteisempiä vaivoja, joista vain kärsin, kun muuta en voi."

Mattila on elämänsä aikana painiskellut joidenkin ongelmien kanssa. "Tilanteeni ja vointini eivät ole mitenkään täydellisiä, mutta olen nykytilanteeseen melko tyytyväinen. Koen voivani hyvin. Sanoisin, että olen terve monisairas. Työkykyni on hyvä. Olen kohtuullinen aviomies ja ihan kohtalainen, tai jopa hyvä isä. Kuulun sekä valkotakkisten heimoon että siihen monenkirjavaan joukkoon, joita kutsutaan terveydenhuollossa potilaiksi." Mattilan tyyli on puhua suoraan asioista ymmärrettävästi. Hän kertoo laajasti omista ongelmistaan ja miten on niistä monien mutkien kautta selvinnyt. Aina ei ole helppoa eikä ole vieläkään. Mikään amerikkalainen pikaopas onneen ja terveyteen kirja ei ole. Mutta se antaa hyvät eväitä itsetutkiskeluun ja voi johtaa parempaan muutokseen.

"Olen ollut aina väsynyt. Aamuisin en tahdo pysyä hereillä vaan pääni nuokahtelee. Kun kaikki on oikein hyvin, väistyy tämä väsymys joskus neljän tai kuuden tunnin päästä heräämisestä. Sitten on tunti tai kaksi aikaa, jolloin asiat tuntuvat vähemmän työläiltä ja iltapäivän aikana alkaa vähitellen vaivata toisenlainen väsymys ja levottomuus. Väsymys on aika yleinen oire ihmisillä. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Sanon sen verran, että viime vuodet on tämän asian suhteen olleet minulla parempia. Ei täydellisiä, mutta parempia. Ratkaisut ovat olleet, sanoisinko kokonaisvaltaisia ja tulokset kohtuullisia."

Mattila on lämmin fiksu ja lukenut mies, ja se näkyy kirjassa yleisenä pohdintana kaiken muun lisäksi mm. onnellisuudesta ja kirjailijoista. "Maailmassa on pieni joukko ihmisiä, jotka ovat usein onnellisia. Näillä ihmisillä on satumaiset perintötekijät, minkä lisäksi heidät on pudotettu juuri oikeaan aikaan ja juuri oikealla tavalla päälleen lapsina. Kohtalon oikusta he sitten ovat onnellisia. Lucky them. Sitten meillä on ihmisiä, kuten Miki Liukkonen. Kuuntelen juuri hänen kirjaansa O ja niin edespäin. Jätkä oli nero. Juuri oikeanlaiset perintötekijät ja pudotettu varmasti juuri oikealla tavalla päälleen lapsena. Tekstiä syntyi, voi veljet. Mutta niin vain sitten kävi, että syystä tai toisesta, ei pystynyt jatkamaan elämäänsä. Tai ainakin oli tuntunut siltä, kun teki mitä teki. Olisipa tullut Kontulaan vastaanotolleni. En tiedä olisinko voinut olla avuksi, mutta ainakin olisin kokeillut. Nyrkkeilyä, päihteettömyyttä, lääkkeitä niin, ettei tuntisi varpaitaan, ihan mitä vain. Olisi ollut mukava lukea tai kuunnella seuraavakin kirja."