Tyranniasta – 30 opetusta 1900-luvulta

Teksti Harald Olausen

Kolmannen valtakunnan historiaan syvällisesti perehtynyt Timothy Snyderiltä on suomeksi julkaistu pieni pikaopas Tyranniasta – 30 opetusta 1900-luvulta (Siltala, 2017). Kirja on tänään vielä ajankohtaisempia kuin julkaisuvuonnaan 2017, jolloin uusfasismi ja rasismi vasta tekivät nousuaan. Kirjan tarpeellisuutta alleviivaa alun oivallinen toteamus historiasta, joka ei toistu vaan opettaa.

Tässä samalla sekä kirjan oikeutus että perustelu miksi se on tärkeä. Se on pikaopas tyrannian vastustamiseen oivallisten historian esimerkkien varjosta 1900-luvulla, joka tuntuu karkaavan kauas pois kollektiivisesta muistista varoittamasta meitä esimerkiksi 1920-luvun vahingollisesta oikeistoradikalismista. Suomessa asiaa on alettu tutkia kunnolla vasta 1900-luvun lopusta.

Snyder muistuttaa, että länsimaiseen perintöön kuuluu (myös oikeistoradikalismi on valitettava osa länsimaista perintöä) tarkastella historiaa, kun poliittinen järjestelmämme näyttää olevan uhattuna, kuten tänä päivänä tilanne on vähän kaikkialla. Snyder muistuttaa myös, että demokratian historia on myös takaiskujen historiaa. Aina kaikki ei ole mennyt mallikkaasti.

Snyder jakaa kirjansa kahteenkymmeneen lukuun, jotka ovat yhteenvetoja meitä kiusaavista uhkista ja samalla ohjeita reagoida niihin vielä kun se on mahdollista. Snyder ottaa esimerkin Aristoteleesta, joka varoitti aikalaisiaan epätasa-arvon aiheuttavan epävakautta ja että Platon oli uskonut kansankiihottajien käyttäneen pyrkiessään itse tyranneiksi. Tilanne ei ole muuttunut.

Snyder kirjoittaa Usa:sta "Perustajaisät rakensivat demokraattisen tasavallan oikeusvaltioksi ja toteuttivat vallan kolmijaon koettaen karttaa sitä pahaa, jota he antiikin filosofien tavoin kutsuivat tyranniaksi." Nyt tuo varoitus on pelottavan ajankohtainen, kun Trumpin johdolla amerikkalainen äärioikeisto on yrittänyt kuristaa hengiltä demokraattiset instituutiot.

Kirjan heikkoutena on sen iskevästä muodosta huolimatta sen sitoutuminen niin vahvasti historiaan, tuohon tunkkaiseen ja itseään tieteeksi kutsumaan spekulatiivisen hurskasteluun, mikä vilkuilee aina taaksepäin yrittäen löytää sieltä perustelut nykypäivälle, mikä on sekä naurettavaa että turhaa. Antiikin analyysit eivät ole vanhentuneita mutta niitäkin on päivitettävä.

Snyder tekee sen ottamalla esimerkkejä modernin maailman hunajaisista edistysodotuksista ja laajenemistoivosta. Yhteiskuntateoreetikot ovat syyllisiä sinisilmäisyyteen, joka meitä aina hämää. Miksi on niin vaikeaa muistaa pahan olevan hyvän vastavoima ja ilmestyvän aina kun hyvää rakennetaan? Paha nakertaa hyvän pohjaa aina sen verran, että kaikki hyvä vesittyy.

Siksi kai pikaopas pahan vastustamiseen. Sen konstailematon lähtökohta on herättää tavalliset ihmiset tajuamaan, miten heitä koko ajan yritetään valheellisesti houkutella luovuttamaan ehdoitta oikeuksistaan ennakoivan kuuliaisuuden nimissä. Se on politiikan surma. Ohjeet ja esimerkit ovat amerikkalaisia ja siksi kirjaa lukiessa tulee olo väärällä planeetalla olosta.

Kanna vastuusi maailmaa kohtaan-luku naurattaa hieman. Se on niin oppikirjamaisen yltiöidealistinen ja samalla abstraktilta tuntuva, ettei kirjaa voi suositella karun maailman faktojen kanssa päivittäin taistelevalle luuserille ja häviöön tuomitulle, jonka juuri pitäisi lukea kirja ja jonka vastarinta laajassa mitassa olisi se, joka murtaisi padot, jos perusongelma oivallettaisiin kunnolla.