Unenpuute tappaa!

Teksti Harald Olausen

"On ollut elämäni, suur päivänseisaukses sun. Kun saarta, sydäntäni nyt jälkeen aaltoilun – on varjo-elon meri, niin liikkumaton, syleillyt. Ei suonten viini, veri, kuin ennen polta nyt." -Uuno Kailas runossaan Musta satu viimeisestä kokoelmastaan Uni ja kuolema vuodelta 1931. Kailaan teksti on musertavan lopullista. Se ei tarjoa lohtua tai mahdollisuutta paluuseen. Se vain toteaa, ettei mitään muuta ole tehtävissä kuin kuolla. Elämä on kuolemista ja luovuttamista juuri niinkuin se oli Kailaan traagisessa tapauksessakin. 

Juhani Salokanteleen toimittamassa kirjassa Kirjojen Suomi (Otava 1996) todetaan, että vaikka kohtalon tuskittelua esiintyi Uuno  Kailaan tuotannossa kauttaaltaan, tiesi Uni ja kuolema lopullista auringonpimennystä: "Jostain kuun pimeältä puolelta pääsee valoa kuitenkin läpi, ja katse on kääntynyt jo maallisista huolista pian koittavaan ikuiseen pysähdykseen. Hallitsevana vireenä on nyt tyyni alistuminen. Elämänjano ja kiihkeä tarve pohtia vastaan on sammunut." Uni ja kuolema liittyvät toisiinsa ja hallitsevat meitä.

Ihmismielen jännittäviin puoliin kuuluu se, että pystymme näkemään unia ja keksimään käsitteitä, jotka ovat ulottumattomissamme. Jumalaksi kutsumamme tosiolevainen ylittää inhimillisen ilmaisukyvyn rajat. Keskiajalla eräs mystikko väitti tosissaan, että tosiolevaa – jota kutsuttiin harhaanjohtavasti Jumalaksi - ei mainita lainkaan koko Raamatussa. Pimeä ja epäselvä kiinnostavat mystisestä kiinnostunutta ihmisiä. Antiikissa Herakleitosta, joka sanoi osuvasti ihmisten mielipiteiden olevan lapsosten leikkikaluja, kutsuttiin Pimeäksi (Heraclitus Obscurus). Luceretius sanoi, että juuri siksi Herakleitos lunastikin ajatuksillaan valoisan maineen. 

Herakleitos sanoi koirien haukkuvan aina sitä, mitä eivät tunne. Herakleitoksen, jolta Hegel sanoi ottaneensa kaiken mahdollisen mukaan kaikki alkoi ja päättyi tuleen. Tätä maailmanjärjestystä ei ollut Jumala eikä ihminen tehnyt. Aina se oli ollut, on nyt ja tulee alati olemaan ikuisesti elävä tuli, joka mittansa mukaan syttyi ja mittansa mukaan sammui. Kaikki virtaa-ajattelu oli tätä samaa yhtä periaatetta, jota Platonkin kehitteli; mikään ei koskaan ole, kaikki vaan tekee tuloaan. Herakleitoksella kaikki muuttui kaikessa: kaiken aikaa kaikki hajosi ja liittyi yhteen, läheni ja loittoni yksi ja sama meissä asui: elävä ja vainaa ja valvova ja nukkuva ja nuori ja vanhus. Tämän kaiken saamme selville joka yö unissamme ja siksi ihnettelen, miksi sitä on tutkittu vieläkin niin vähän.

Olen aina hieman - mutta en enää ehkä niinkään - karsastanut opaskirjoja, jotka tarjoavat nopeaa helpotusta vakaviin ongelmiin, joita kaikki muutkin ovat yrittäneet omin päin hiki hatussa ratkoa vuosikausia tuloksetta. Amerikkalaistyyliset pikaoppaat onneen ja rahan hankkimiseksi ovat kliseisiä klassikoita, Elio Lugaresin kirja Uni – sikeydet ja vaikeudet (n&n, 2018) on tällaisten kirjojen joukossa harvinaisen älyllinen ja rehellinen poikkeus, joka kannattaa lukea lävitse kaikkien unesta kiinnostuneiden epäilijöiden sekä jahkailevien unottomien, sillä unessa piilee se selittämötän salaisuus, josta Herkleitos ja Kailas meille vihjaisivat.

"Uni - sikeydet ja vaikeudet esittelee yleistajuisesti sekä unen ja nukkumisen fysiologiset perusteet että unilääketieteen historian. Lisäksi professori Elio Lugaresi tarjoilee asioiden valottamiseksi ohuessa mutta painavassa kirjassaan myös sarjan tositapauksia ja anekdootteja värikkäältä lääkärinuraltaan. Elio Lugaresi (1926-2015) oli italialainen lääkäri ja neurotieteilijä ja yksi unilääketieteen uranuurtajista. Hän oli mukana löytämässä useita unihäiriöitä ja hänelle myönnettiin monia kansainvälisiä palkintoja unilääketieteen alalta."- https://tiedekirja.fi/fi/uni-sikeydet-ja-vaikeudet

Lugaresi, joka amerikkalaisen Bill Dementin kanssa perusti koko ajan kasvavan erikoisalan, unilääketieteen, käy läpi lyhyesti kaiken nukkumiseen oleellisesti liittyvien asiat ja ongelmat; mm. millaista on ollut nukkuminen antiikista meidän päiviimme, mitä on unen fysiologia, mistä johtuu unettomuus, millaista on oikea unettomuuden hoito, mitä liikaunisuus ja uni-valverytmin häiriöt. Itsemurhan voi tehdä hiljaa kukin omalla omalla tavallaan kärsien. Kirjat ovat täynnä tällaisia inhimillisiä väärinkäsityksiä

Onneksi asioita on myös tiedepuolella tutkittu: "Innovatiivisten tutkimusten avulla Lugaresin tutkimusryhmä teki epidemiologisen tutkimuksen siitä, miten yleisiä unihäiriöt ovat pienen Koillis-Italiassa sijaitsevan San Marinon väestössä. Tulokset osoittivat, ettei jokaöistä kuorsaamista voinut pitää enää pelkkänä kiusallisena yöllisenä häiriönä vaan se oli mahdollinen ennusmerkki obstruktiivisesta uniapneasta, jonka vaikutukset sydän- ja verenkiertojärjestelmään tunnetaan nykyisin joka puolella maailmaa."

Lugaresin tie tiedemaailmassa ei ollut aluksi helppo, kuten ei kenenkään uutta tietoa löytävällä kokeellisella tutkijalla ole koskaan ollut. Myös hän sai taistella vuosia vakuuttaakseen kollegansa löytöjensä merkityksestä. Tutkimukset asiasta ovat olleet perinpohjaisia. Unen määrä ja aika on vaihdellut vuosisatojen aikana esihistoriallisesta tähän päivään hyvinkin rajusti ja muovannut niin meitä itseämme kuin koko kulttuuriakin. Unettomuudesta on tullut nykyisin vakava tauti, joka voi tappaa.

Kirja on hyvä opas kaikille unesta ja unettomuudesta kiinnostuneille varsinkin jouluna. Jo havainto, että unen ja valveillaolon ongelmat ovat keskinäisessä syy- ja seuraussuhteessa, on aika uusi. Lugaresin mukaan unilääketieteen nopea, vähittäinen kasvu heijastuu suoraan kymmenien miljoonien ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi unettomuuden yleisyyden syytä täytyy etsiä väestön vanhenemisesta, sillä korkea ikä on yksi unettomuuden aiheuttajista.