Unohtuiko kulttuurin korruptio?

Teksti Harald Olausen

Hallituksen vuosille 2014-2015 asettama korruption vastainen verkosto julkaisi korruption vastaisen ohjelmansa 2021 - ensimmäisen vasta laatuaan, mikä herätti heti mm. kysymyksen: miksi vasta nyt juuri kun korruptio on salakavalasti muuttanut itsensä lähes näkymättömäksi ja oppinut toimimaan ääntä päästämättä monimutkaisessa sääntöviidakossa? "Toimenpideohjelma tiivistäisi viranomaisten yhteistyötä ja kouluttaisi heitä tunnistamaan ja ehkäisemään korruptiota aiempaa paremmin." Mutta mihin unohtui kulttuurin korruptio ja sen vastainen ohjelma? Vai onko asia niin kipeä, ettei siitä haluta edes puhua? Jo se, että apurahatoimikuntien jäsenet ehdottavat ne, joille siitä on eniten hyötyä rahanjaossa, pitäisi herättää epäilijät unesta: kyseessä on suomalaiseen tapaan piilokorruptio, jossa rahat eivät useinkaan mene niille, joille ne on tarkoitettu, vaan tarkoin vartioduille "ystäville". Kulttuurikorruptio on maan tapa eivätkä rahat ole enää mitään pikkusummia. Taiteilijat ja kriitikot tulevat samoista piireistä ja ovat usein hyviä ystäviä keskenään. Taiteilijan uran tärkeimmät apuvälineet ovat julkisuus ja apurahat, joita jaetaan sillä perustella, mikä on mediajulkisuus ja millaista kritiikkiä hänestä on kirjoitettu. Mikä on kriitikkojen vastuu?