Urheilu nationalismin etäispesäkkeenä
Teksti professori Timo Airaksinen
Kun täällä USA:ssa käy vaikkapa baseballia katsomassa, on ensin seistävä hattu kourassa kuuntelemassa niiden kamalan sotaisa kansallislaulu. Joskus lauletaan myös yltiöisänmaallisuutta tihkuva "America the beautiful" ja taas on seistävä hattu kourassa. Sitten jossakin välissä esitellään ansioitunut armeijan veteraani, jolle pitää taputtaa. Hän saa muistoksi oikealla tavalla kolmioksi laskostetun tähtilipun. Tuollainen meno käy suomalaiselle raskaaksi.
Sitä vaan olen ihmetellyt, että yleisurheilijat kietoutuvat siniristilippuun kuin johonkin hikiliinaan ja juoksevat se päällään pitkin kenttää. Voisi sitä nyt lippua vähän kunnioittaa. Onko tämä sitä lipun oikeaa käyttöä?
Samaa virttä veisataan, kun sanotaan urheilijan edustavan Suomea ja voittavan mitaleja Suomelle. Rahapalkan voittaja pitää kyllä ihan itse. Jalkapallossa maajoukkue vetää katsomon pullolleen väkeä, mutta seuraotteluissa lehterit saattavat ammottaa tyhjyyttään. Kun menee katsomaan VPS:n tai SJK:n pelejä näkee kentällä kansainvälisen joukkueen. Paras pelaaja saattaa olla nigerialainen, jota sitten hurrataan ihan aidosti.
Filosofisesti ajatellessani kummastelen, mitä tarkoittaa sanonta "urheilija edustaa Suomea"? Missä mielessä VPS:n nigerialaispelaaja edustaisi Vaasaa? Edustaako urheilija myös suomalaisuutta tai vaasalaisuutta? Kun Paavo Nurmi juoksi rahajuoksujaan USA:ssa, hän edusti suomalaisuutta: sisua ja hellittämätöntä voitontahtoa. VPS:n nigerialainen pelaaja ei voi edustaa vaasalaisuutta, eikä oikeastaan Vaasaakaan. Hän edustaa VPS:n joukkuetta niin kauan kuin hänellä on työsopimus VPS:n kanssa. Minusta tämä on selkeää ja reilua. Onnea ja menestystä Peter Godly Michael.
Entä nuo lippuun kääriytyjät? He kai uskovat edustavansa Suomea, suomalaisia ja suomalaisuutta. Suuri joukko suomalaisista ei ole kiinnostunut yleisurheilusta tai he eivät arvosta sitä lainkaan. Minustakin olisi outoa, jos joku yleisurheilija edustaisi juuri sitä Suomea, joka minulle on oma ja läheinen.
Jokainen urheilee itselleen ja tavoittelee henkilökohtaista kunniaa omista suorituksistaan. Jos urheilija todella edustaisi Suomea, mitä hän edustaisi? Ehkä valtiota ja valtiovaltaa, kuten Neuvostoliiton ja Itä-Saksan doping urheilijat tekivät. Edustaako hän rahoittajatahoja, jotka maksavat stipendit ja ulkomaan leiritykset? Tätä urheilija ei varmasti allekirjoita.
Minusta olisi jo aika siivota tunkkainen nationalismi urheilusta. Urheilija urheilee ja kun pärjää, fanit ihailevat häntä. Tämän pitäisi Suomessa riittää. Diktaattorit ovat aina vaalineet urheilua oman valtansa ja suosionsa tukena. Ammattiurheilu on viihdettä kansalle ja toimii läpikaupallisessa maailmassa. Onnekkaita ne jotka tienaavat miljoonia, muilla on sitten omaa hauskaa puuhaa nuoruuden iloksi.