Vaalit köyhäinhoidon jatkumisesta

Teksti Harald Olausen

Tunnettu englantilainen filosofi John Locke kirjoitti 1690-luvulla muistion köyhäinhoidon uudistamisesta (An Essay on the Poor Law, Locke 1997). Locke sanoi omassa asiassaan ihmisten olevan helposti puolueellisia ja liian kiivaita, toisia taas tuomitessaan piittaamattomia ja lepsuja. Ja vaikka aikaa on kulunut noista ajoista, edelleenkin köyhät ovat keskuudessamme. Locken aikaan valtiolla ei ollut juuri mitään roolia kansalaistensa elämän kohentamisessa ja turvaamisessa. Sen kehittely oli vasta idea-asteella. 1900-luku antoi poliittiset ja sosiaaliset oikeudet köyhille, mutta työ jäi riitojen, sotien ja ovelien harhautusten keskellä pahasti kesken.

Leikillisesti voisi sanoa eilen käytyjen ensimmäisten sotevaalien olleen Locken muistion nimeä varioidaksemme vaalit köyhäinhoidon jatkumisesta. sillä vaalit ratkaisi rikkaiden ja hyväosaisten hyväksi ne köyhät ja vähäosaiset, joiden asioista uurnilla päätettiin. Asuin 1980,-90- ja 2000-luvuilla pitkiä aikoja kaikissa muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta, ja lisäksi vielä Briteissä. Muistan, miten samaan aikaan suomalaisille mainostettiin olevan lottovoitto syntyä Suomeen. Totuus oli kuitenkin käytännössä toisenlainen. Suomessa oli korkeampi työttömyys ja huonompi sosiaaliturva, terveyspalvelut olivat jääneet jälkeen ja julkiset palvelut altavastaajiksi yksityisille terveyspalveluille.

Kun tarkkaan vertaili, huomasi Suomen olevan edellä vain valheellisen propagandan tuottamisessa omista hyviksi mainostetuista tavoitteistaan. Suomessa kaikki asiat olivat huonommin hoidettuja kuin verrokkimaissa. Mutta mikä ikävintä: Suomessa jatkettiin 1800-luvun köyhäinhoidon syyllistävää linjaa niiden osalta, jotka eivät pärjänneet muiden tahdissa kiitos SAK:n, joka sitoi sekä terveydenhuollon että sosiaalipolitiikan työelämään.

Nyt käydyt aluevaalit ovat karmaiseva esimerkki hyväosasiten laillisesta vallankaappauksesta vähäosasiten kustannuksella. Yli puolet äänestäjistä kuului maan suurimpaan puolueeseen, nukkuvien puolueeseen ja vaalitulos on irvakkaalla tavalla vääristynyt. Puhuttiin kolmen suuren paluusta mikä on typerää. Kun tavalliseen vaalitulokseen verrattuna 20 prosenttia äänestäjistä jää kotiin, kolmen suuren puolueen uskollisimmista uskollisimmat äänestäjät menevät vaaliuurnille.

Kyseessä on patriarkaalinen absolutismi. Locke oli tutkinut aiemmin poliittisen vallan rajoja maailmassa, jossa puhuttiin vielä vakavasti patriarkaalisesta absolutismista. Sen ideana oli maailman muuttumattomuus mitä tuli kysymykseen siitä, omistiko hallitsija hallittavansa mieltä myöten. Locke vastusti tätä ja tuki poliittisen vallan alkuperää ja luonnetta. Locken mielestä ihmiset olivat luonnostaan vapaita ja samanveroisia; he ovat poliittisen vallan alaisia, jos he ovat antaneet sille suostumuksensa.

Kysymys on kiinnostava, kun sitä vertaa sotevaaleihin. ihmiset ovat vapaita äänestämään mutta eivät ole antaneet suostumustaan absoluuttiselle vallalle. Äänestysvinouma on porvarien ja hyvinkoulutetun keskiluokan mieleen, sillä se näyttää miten helposti kansan saa peloteltua tosipaikan tullessa äänestysuurnilta. Eivät kolme suurta ole kiinnostuneita mistään muusta kuin omista prosenteistaan ja vallan pysymisestä käsissään. Absoluuttisen vallan voi korvata sanalla näennäisvalta ja pyhä byrokratia.

Yli puolet äänestäjistä jätti äänestämättä juuri siksi. Mikään ei muutu eikä mitään todellisia eroja käytännössä, sen paljasti SDP:n varsinaissuomalainen ääniharava, HUSin entinen johtaja ja SDP:n lääkärikansanedustaja ja ehkä tuleva peruspalveluministeri Krista Kiurun äitysloman tuuraaja, Aki Linden Ylen haastattelussa. Lindenin mukaan käytäntö sanelee ja byrokraatit tosiasiallisesti päättävät asioista poliitikkojen jäädessä vanhaan tyyliin kumileimasimina päättämään vain toiminnan raameista.

Miksi vaalit järjestettiin ja uudenlainen sekavalta tuntuva "hallintohimmeli" sitten järjestettiin? Hämäykseksi demokratiasta on vastaus. Locken teoriassa yksilöiden luonnollinen vapaus ja samanveroisuus ovat moraalisia faktoja, jotka määrittivät ihmisten välisiä suhteita luonnontilassa, ennen kuin he antavat suostumuksensa jonkun toisen poliittisille vallalla. Nykydemokratiassa Locken ajatuksia soveltamalla voidaan sanoa poliitikkojen kaapanneen itselleen vallan.

Kun sotevaalien voittajat kehuivat äänestysprosentin jäädessä alle 50 prosentin omaa politiikkansa ja kiittämään äänestäjiä tuesta, he tahallisesti valehtelivat kääntääkseen huomion pois siitä, että suurin osa suomalaisista ei antanut vaaleissa suostumusta poliittiselle käskyvallalle siksi, että vaihtoehdot olivat vähäiset. Sotepalveluista päättää poliittinen eliitti, se ryhmä, jonka ei tarvitse odottaa kipeän käden kanssa terveyskeskuksen täydessä odotussalissa lääkärin vastaanottoa kuusi tuntia tai tärkeään leikkaukseen puoli vuotta hoitotakuun jälkeen.

Locke muistutti ihmisten välillä olevista ei-juridisista eriarvoisuuden muodoista, jotka eivät edellyttäneet mitään suostumusta, kuten korkeampi ikä tai poikkeukselliset kyvyt ja ansiot, mitkä nostavat heidät muiden yläpuolelle. Juuri nämä ihmiset alistavat alempiaan, ovat kiinnostuneita muiden kärsimyksistä ajatuksella holhota ja hallita heitä omilla ehdoillaan omat etunsa turvaten heikompien ja köyhien kustannuksella. Mutta mikä pahinta todellisen demokratian oikein ymmärtämisen kannalta on se sama yleinen paha, mikä on usein ihmistenkin välisten suhteiden ja oikeudenmukaisuuden haittana Locken sanoin: toisten arvostuksen saaminen on inhimillisen toiminnan voimakkaimpia motiiveja.

Toisessa tutkielmassa Locke muistutti myös poliittisten yhteisöjen olevan perustetun suojelemaan jäsentensä omaisuutta. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi näissä sotevaaleissa sitä poliittista eliittiä, joka ei tarvitse itse sotepalveluja, mutta joka päättää niiden hyvyydestä tai huonoudesta siltä osalta - yli puolelta - jotka eivät antaneet asian hoitamiseksi vaaleissa poliittista suostumustaan.

Kenelle sote on tehty ja miksi? Kun uudistusta alettiin tehdä, sitä perusteltiin toiminnan tehostamisella. Ja kun tarkemmin kyseltiin, millaisia ongelmia ruohonjuuritasolla oli, ne tuntuivat lähinnä kosmeettisilta. Puhuttiin tietojärjestelmien yhtenäistämisestä ja liian pitkistä odotusajoista. Helsingissä liian pitkät odotusajat liittyivät kokoomuksen haluaan tukea yksityistä terveysbisnestä. 1980-luvulla kokoomus jarrutti kaikkia niitä budjettiehdotuksia, joissa palvelujen joustaminen olisi parantunut. Esimerkiksi demarit ehdottivat määrärahaa 40 puhelinvaihteenhoitajan palkkaamiseksi, jotta ihmiset olisivat päässeet varamaan aikoja. kokoomus tiesi vastustaessaan sairaiden hakeutuvan huolimatta siitä, että heillä ei olisi ollut siihen varaa, yksityisten lääkäriasemien asiakkaiksi.

Kokoomus puhui silloinkin julkisuudessa toista mitä teki. Säästämällä verorahoja puolue synnytti omien kannattajiensa vahvasti dominoivan yksityisen terveysbisneksen Helsinkiin, jonka maksoivat tavalliset ihmiset. Juuri siksi erikoisesti pisti Ylen vaaliohjelmassa silmään Erkka Railon sujuvat, mutta valheelliset selitykset siitä, miksi kokoomus menestyi vaaleissa. Kokoomus ja muutkin sotevaalien menestyjät menestyivät siksi, että heidän vastustajansa ja ne, joille sotepalvelut pääosin on tarkoitettu, eivät äänestäneet.

Miksi olisivatkaan? Sotesanoma on tehty tahallisesti niin pelottavaksi ja vaikeaksi, ettei siitä ota selvää tavallinen taunomuttilainen. Suomessa sotepalvelut olisivat maailmaluokkaa, jos niitä ei tahallisesti mukautettaisi poliittisen typeryyden loppumattomiin aarioihin. Pikkusieluiset kyläpoliitikot sotkevat tahallisesti asioita tehden kärpäsestä härkästä. Ongelmana tuntuu olevan edelleenkin liian pitkä palveluiden odottaminen ja liiallinen byrokratia.

Miten niistä selvitään nyt kun byrokratiaa tulee lisää? Locken teorian tunnetuimpia väitteitä oli, että oikeutettu poliittinen hallitusvalta ei voi koskaan olla luonteeltaan absoluuttista ja rajoittamatonta. Sitä se kuitenkin on, jos se on vaihtoehdotonta ja näennäistä valtaa, jota todellisuudessa käyttävät pragmaattiset virkamiehet. Mikä silloin muuttuu suomalaisessa tavallista mökin eukkoa ja Römpän ukkoa koskevassa päätöksenteossa? Ei mikään ja siksi ensimmäisiä sotevaaleja voi pitää tosiallisesti eliitin vallassaolon status quota jatkavina vaaleina suomalaisen köyhiä kyykyttävän politiikan puolesta.

Vain yksi asia vaalien jälkeen ei muutu: köyhät pysyvät keskuudessamme ja palvelut ovat sen mukaisina todennäköisesti yhtä huonoja ja takkuilevia kuin nykyisinkin. On ihme jos palvelut parantuisivat esim terveydenhuollossa edes lähelle yksityissektoria, siitä pitää huolen vaalien voittaja kokoomus, jolle on ensiarvoisen tärkeää päästä vaikuttamaan kantona kaskessa siihen, että jossain vaiheessa koko järjestelmä alkaa nakertaa itseään, ja sen sisään uitetaan kokoomuksen toimesta Troijan hevosena yksityiset palvelut raha edellä, koska "yksityiset terveyspalvelut ovat julkisia kustannustehokkaimpia".

Asia on juuri päinvastoin, jos asiaa tutkitun tiedon valossa vertailemalla ja oikein kohdentamalla tutkitaan: uskokoot kuka haluaa, minä en sillä julkiset palvelut olisivat yhtä tehokkaita ja halvempia (mehän loppulaskun maksamme), jos sinne sekaan ei upotettaisi poliittisten rähmäkäpälien urvelluksia. Kokoomuksella oli vaali-iltana syytä röyhistellä rintaansa ja kehua kokoomuksen viestin menneen perille. Mitä se tarkoittaa käytänössä kokoomusvetoisilla hyvinvointialueilla? Ainakin sitä että palveluiden tuottamisessa mukana on vahvasti myös kokoomuslaisten terveysjättien tarjoamat kalliit yksityiset terveyspalvelut. Ideana on tehdä niistä puolivirallinen järjestelmä kilpailemaan virallisen järjestelmän kanssa poliittisten lehmänkauppojen jälkeen voisi vuodelta hilata sisään yhä enemmin kokoomuslaista yksityissektoria suosivaa palvelutuottajamallia, jolloin terveyspalvelujen hinnat nouset kattoon ja jotain on jätettävä hoitamatta.

Oveluuden huipennuksen täydellinen kokoomuskaava on tämä: alueet eivät saa ottaa lainaa tai ylittää budejttejaan, vaikka hinnat nousevat. Se tekee niistä talouden ja sen osaajien vankeja. Silloin ainoa mahdollinen mallia on tarjota vähemmän omia palveluita sellaisille ryhmille, jotka eivät osaa tai kykene pitämään puoltaan. Alueet joutuvat kovan painostuksen ja markkinoinnin kohteiksi ja ostavat enemmän niitä yksityisiltä. Kaikista fiksuista lääkäreistä tulee yksityisyrittäjiä, koska osaavan henkilökunnan pula nostaa yksityissektorin avainrooliin ja palkkiot taivaisiin. Omia palveluita karsitaan koska kaikkea ei muka voida hoitaa, perustellaan julkisesti.

Nimikin on sille olemassa: priorisointi, mikä tarkoittaa samaa kuin rahat ovat kroonisesti loppu silloin kun kyse on sellaisesta, missä valvonta on vaikeaa ja joskus jopa tulkinvaraista. Kyseessä on siis vallan ovelalla tavalla vanhan paluu patriarkaalisen absolutismin hengessä. Sen ideana oli maailman muuttumattomuus mitä tuli kysymykseen siitä, omistiko hallitsija hallittavansa mieltä myöten. Locke vastusti tätä ja tuki poliittisen vallan alkuperää ja luonnetta. Locken mielestä ihmiset olivat luonnostaan vapaita ja samanveroisia; he ovat poliittisen vallan alaisia, jos he ovat antaneet sille suostumuksensa.

Yli puolet äänestäjistä ei antanut suostumusta tällaiselle kuppaamiselle ymmärtäen hyvin myös sen, että se jolla on käpälät tällaisten järjerttömien helposti katkaistavalla hallintohimmelien kurkulla, kierii myös sievoiset summat rahaa ja korruputio, sana josta Suomessa ei saa puhua, elää, voi hyvin ja kasvaa symbioottiseen suhteeseen politiikkojen kanssa jälleen kerran Arvo Korsimon henkeen 1950-luvun tapaan.

Erityisesti kepu, valtiokuppaamisen ammattilainen (tapaus "yrittäjä" Juha Sipilä), elää sen voimasta seuraavankin vuosituhannen saatuaan merkittävän aseman laillisesti imeä kuiviin veronmaksajien rahoja hyvinvointiyhtymien aluevaltuustoissa täyttämässä keputaustaisten johtajien virkoja, jotka taas palkaavat keputaustaisia työntekijöitä, jotka taas ostavat "kilpailutuksen" jälkeen "juhasipilätaustaisilta" puhtaasti valtion kuppaamisella ammattaimaisesti eläviltä firmoilta kaiken tarvitsemansa. Ja kaikki tämä tapahtuu silmää räpäyttämättä tällä kertaa vahingosta viisastuneena laillisesti.

Mutta kuka väitti että tämä olisi demokratiaa? Ei ainakaan se yli puolet äänestäjistä, jotka eivät halunneet antaa suostumustaan heidän nimissään kupata valtiota ja määrätä heidän terveydestään kuten Locke muistutti; ihmisten välillä oli ei-juridisista eriarvoisuuden muotoja, jotka eivät edellyttäneet mitään suostumusta, kuten korkeampi ikä tai poikkeukselliset kyvyt ja ansiot, mitkä nostivat heidät muiden yläpuolelle juuri tällä tavalla hallitsemaan ja ohjailemaan heitä omien halujensa, ei yksilöiden tarpeiden mukaan.

Nähtäväksi jää millainen sekasotku syntyy, kun aluevaltuustoissa tajutaan tämä ansa ja poliittiset kytkennät alkavat näyttää siltä mitä ovat; kuolonsuudelma demokratialle ja selväjärkisyydelle, sillä petos ja valtion kuppaaminen ovat mollemmat edelleenkin maailman kannattavinta bisnestä, vai mitä kepulaiset ja "yrittäjä" Juha Sipilä? Onneksi oltoon hyvän tienesti turvaamisesta. Sote-uudistus pitää maaseudun rikkaana, tai ainakin kepulaiset poliitikot tärkeinä ja kepuyritykset voitollisina ja laskun maksamme me eli valtio.